Bigband -musiikin ja bluesin ystävät kerääntyivät Porissa lauantai-iltana Kehräämölle. Pori Big Band ja kansainvälisesti tunnettu ja arvostettu, yksi suomalaisen bluesin ehdottomista keulakuvista, Pepe Ahlqvist kohtasivat yhteisen esityksen merkeissä. Molemmilla on 40 vuoden esiintymistaival takana, joten siinäkin mielessä oli sopiva aika kokeilla myös yhdessä jotain uutta teemaa.
Ahlqvist on esiintynyt monien tunnettujen ulkomaalaisten bluesstarojen ja tietenkin käytännössä kaikkien muiden merkittävien kotimaisten bluesartistien kanssa uransa aikana. Esiintymiset ison orkesterin kanssa ovat myös varsin tuttua puuhaa, sillä hän on ehtinyt jo pitkään tehdä yhteistyötä mm. UMO:n, Oulunkylä-, K35-, sekä Vaasa Big Bandien kanssa.
Persoonallinen laulajalauluntekijä, huuliharpisti ja kitaristi Ahlqvist aloitti uransa 1960 – 1970-lukujen taitteessa ja oli 1970-luvun lopulla lahtelaisen Chicago Overcoatin johtohahmo. Erityisesti hänet muistetaan omasta yhtyeestään H.A.R.P. ja 2000-luvun alussa perustetusta SF-Blues yhtyeestä, jonka perustajajäseniin hän kuului.
Ahlqvistin keikkaputki on myös mahtavan suuri. Vuosikymmenten aikana hän on ehtinyt tehdä mittavan määrän keikkoja. Yli 5000 keikan putkessa monet maat varsinkin Euroopassa ovat tulleet tutuiksi. Ahlqvist on vuosien saatossa julkaissut myös paljon menestyksekkäitä äänitteitä, omissa nimissä ja muiden artistien kanssa niitä on kasaantunut kymmenittäin, (www.pepeahlqvist.com)
Juha Järvisen siirryttyä Turun konservatorion johtoon Pori Big Bandin taiteellisena tuottajana toimii nykyisin Juha Unkila, joka soittaa itsekin yhtyeessä saksofonia. Samalla hän pyrkii omien sanojensa mukaan parhaan kykynsä mukaan toimimaan bändin ”treenisparraajana” ja ohjelmistorakenteen koostajana sekä myös osittain sovittajana.
– Olen tuntenut Pepen jo vanhan H.A.R.P. -yhtyeen (1988 – 1995) ajoista alkaen. Vuosien varrella aina, kun olemme tavanneet jossain yhteydessä, olemme keskustelleet siitä, että “olisi kiva joskus tehdä jotain yhteistä”. Tämä projekti on siis edennyt ns. pitkän kaavan mukaan. Lopullinen päätös syntyi, kun joukolla pohdimme tulevaa toimintaa, niin tämä projekti pompahti esiin ja loppu onkin kohta historiaa.
Vuonna 1971 perustettu Pori Big Band toimi alkujaan Pori Jazz 66 ry:n alaisuudessa ja yhtyeen kokoojana toimi tuolloin Jyrki Kangas. Kymmenen vuoden aikana kokoonpano esiintyi vain satunnaisesti erikseen suunnitelluissa erikoistilaisuuksissa. Vuosikymmenten aikana yhtyeen kapellimestareina on kuitenkin vieraillut koko joukko merkittäviä suomalaisia ja ulkomaisia bigband -jazzmusiikin soittajia ja vaikuttajia.
– Tänä päivänä Pori Big Band on vuodesta 2009 alkaen toiminut itsenäisenä aatteellisena yhdistyksenä. Lähtölaukaus tälle yhdistykselle tuli keväällä 2008, jolloin Pori Sinfonietta pyysi Palmgren-konservatoriolta vappukonserttiin bigband -kokoonpanoa. Me kaksi Juhaa totesimme tuolloin, että miksikä ei koottaisi pysyvää kokoonpanoa. Tätä ajatusta tuki muusikkotovereiden kanssa käydyt keskustelut, joissa ilmeni halu tähän toimintaan. Toiminta on suhteellisen kollektiivista ja päätäntävalta on ry:n hallituksella.
Rakastajat-teatterin Kehräämön katsomo täpötäynnä
Konsertti alkoi PBB:n vähän yli puolituntisella instrumentaaliosiolla, minkä sisältö noudatteli perinteikästä tuhtia bigband -blues tuotantoa. Aloituskappaleena oli Count Basien ohjelmistosta tuttu Splanky, jonka alun perin oli sovittanut Sammy Nestico. Sooloja soittivat pianisti Tuomo Vähä-Pesola, saksofonisti Mika Kojo ja venttiilipasunaa tällä kertaa puhaltanut Greg Note.
Seuraavaksi esitetty Buddy Rich’in Okay With Jay rullasi tyylipuhtaasti ison orkesterin mahtipontisella svengillä, missä Pekka Kuntonen jymisteli tuhdisti baritonisaksofonilla. PBB:n kitaristi Timo Jauhiainen puolestaan sooloili Quincy Jonesin tanakassa Hard Sock Dance -kappaleessa.
PBB:n osio päättyi kahteen laulettuun kappaleeseen, kun Hilkka Mäkitalo tuli mukaan laulaen tuttuakin tutumman George Gershwinin hitaan kaihoisan Summertimen ja jatkoi aivan eri tyyliin kiivaan kiihkeästi ja vauhdikkaasti Basien tuotannolla Allright, Okay, You Win.
Noin parinkymmenen minuutin tauon jälkeen lavalle nousivat Pepe Ahlqvist kitaroineen sekä taustalaulusta huolehtineet kaksi ladya, joita Pepe kutsui nimellä Ladys Who Sing the Blues. Alkuun Pepe totesi, että aloitellaan nämä blues-jamit vähän rauhallisemmalla tahdilla ennen kuin käynnistetään homma täydellä höyryllä. Riehutaan sitten vähän myöhemmin. Yleisöstä kuitenkin kuului huuto ”anna palaa vaan”.
Ohjelmistossa sukellettiin vankasti vanhaan ja uuteen blues -musiikin juurevaan maaperään. Alkuun mentiin kuitenkin hieman hitaammin blues-balladilinjalla Pepe Ahlqvistin sävellyksin ja jazzstandardeista tehdyin sovituksista kuten Horace Silverin verevä, taiteellisen hienostunut Señor Blues. Aloituskappaleena rävähti liikkeelle Shot From The Saddle, sitä seurasi Ahlqvistin oma hidas ja tunteellinen Unfair World ja matka jatkui kohti kotia, Come On Home.
”Olisikohan sitten aika parannella oloa kappaleella Heal Me With The Blues”, johon eturivistä todettiin ”sovitaan näin”. Paluu 1960-luvun hippi-bluestunnelmiin Paul Butterfield Blues Bandin ja David Sunbornin tunnetuksi tekemällä kappaleella Last Hope Is Gone levyltä In My Own Dream lähti liikkeelle seuraavaksi Eero Koivistoisen sovittamana ja taustaorkesterina Juha Unkilan johtama PBB.
Ain’t That Loving You eteni juhlallisesti tiukkaa bigband swingblues -linjaa noudatellen. Parikymmentävuotta sitten levytetty No More Affection, viiltävän tummasävyinen ja vaikuttavan tarttuva puhdasverinen blues päätti oikeastaan hitaamman balladiosion.
Seuraavassa kappaleessa tarvittiinkin sitten oikeastaan sitä ”healeria”, sillä blues on omanlaisensa tauti, A Blues Disease, ”paha tauti” kuului katsomosta. Kappaleessa pääsivät pasuunat irti räyhäämään, Pete Nuotion ja Greg Noten ryydittäessä duosooloa.
Sitten vauhditetaan varsinainen tanssimeininki käyntiin, totesi Pepe. ”Dust My Broom”, kuului eturivistä huikaisu. Erinomainen kappale, vedetään se joskus toisten, mutta tällä kertaa ei mennä sillä, jatkoi Pepe. ”Eli ei tänään vai?, what a shame”, kuului vastaus katsomon eturivistä. ”Joo, ei, mennään eteenpäin ihan oikeesti muulla vanhalla tanssimusiikilla uudelta mantereelta. Laitetaan jamit käyntiin, Let’s Have a Natural Ball.”
Lopuksi löytyi vielä räyhäkkään menevä So Excited (You’re So Fine) ja yleisön pyydellessä lisää saimme vielä näytteen siitä miten blues vie mukanaan joka päivä, ”kaikessa soi blues”. Moninaisina erilaisina versioina niin bluesin kuin myös jazzin puolella esitettyyn Everyday I Have The Blues oli hyvä lopetella.
Kulttuuritehdas Kehräämö Pori
lauantaina 11.4.2015 klo 19:00
Pori Big Band, solistina “Mr. Blues”- Pepe Ahlqvist
