Benny Golson tarjoili Savoyssa tutuimmat ikivihreänsä

Savoyn konsertti oli hyvin kansoitettu. Yleisön joukossa oli tavanomaista runsaammin sellaisia keski-ikäisiä kuulijoita, jotka todennäköisesti kuulivat Golsonia ensi kerran jo puoli vuosisataa sitten. Heille konsertin anti täytti varmaan odotukset, sillä  ohjelmisto kattoi käytännössä kaikki Golsonin tunnetuimmat ikivihreät: Along Came Betty, Stablemates, Killer Joe, Whisper Not, I Remember Clifford ja Blues March. Niiden täydennyksenä oli muutama harvemmin kuultu sävellys sekä UMO:a konsertissa kapellimestaroineen Kirmo Lintisen Golsonin sovituksia monielementtisempi Story Lines.
Hauskoilla tarinoilla muutaman kappaleensa syntyä taustoittaneen Golsonin mukanaan tuomista sovituksista muutamat kuullostivat jo hieman aikaantuneilta, mutta tarjolla oli skarppiakin big band-kirjoittamista, jonka toteuttamisessa UMO:n soittajat, varsinkin trumpettisektio sai panna parastaan.
Ikätasoituskin poislukien Golson, 81, on yhä mainio soittaja, jonka tenorin soundi on iän myötä saanut yllättävästi terävämpää särmää, mikä tuli esiin varsinkin nopeissa kappaleissa. Hänen sooloistaan eniten kuitenkin säväyttivät hänen balladitulkintansa, varsinkin hänen näkemyksensä I Remember Cliffordista oli todella sykähdyttävä.
Konsertti radioitiin suorana Suomen lisäksi useaan Euroopan maahan. Siksi oli hyvä, että myös monet umolaiset saivat runsaasti soolotilaa, jonka he myös käyttivät ansiokkaasti. Esimerkiksi konsertin päätösnumerona olleessa Blues Marchissa saksofonistit Pepa Päivinen ja Pentti Lahti intoutuivat väkeviin sooloihin, pasunisti Markku Veijonsuo taituroi humoristisesti sordiinon kanssa sekä trumpetistit Tero Saarti ja Mikko Pettinen taas kirittivät toisiaan kipuamaan yhä korkeammalle.