Syyskuinen, leppeä päivä kääntyy iltaan Aurajoen varrella Sibelius-museossa. AR Quartetin nuoret, mutta jo monella pystillä palkitut muusikot odottavat illan keikkaa hyvillä fiiliksillä. Jazz HUG –kiertue on tuonut kaverukset Turkuun.
Musiikin maistereiksi
Yhtyeen nimihahmo Artturi Rönkä, kuten muutkin bändin jäsenet Eero Seppä, Jonatan Sarikoski ja Sampo Kasurinen vaikuttavat kaikki pääkaupunkiseudulla ja ovat aloittaneet instrumenttiopintonsa jo varhain.
– Piano kiehtoo minua kokonaisvaltaisen ja moniäänisen luonteensa takia. Sen avulla pystyy tekemään monia musiikillisia asioita yhtä aikaa, pohtii Rönkä instrumenttivalintaansa.
Yhtyeen jäsenet opiskelevat tai ovat opiskelleet Sibelius-Akatemiassa, mutta Kasurinen on hakenut lisäoppia Berliinistä ja Rönkä Pariisista.
– Pariisissa viettämäni vuosi oli inspiroiva. Oli hienoa päästä kuuntelemaan erilaisia konsertteja pienistä klubeista suuriin konserttisaleihin. Miljoonakaupungin musiikillinen perspektiivi on laaja ja spontaanimpi kuin meillä Suomessa. Pariisissa on tapana mennä klubeilla tuosta vaan soittamaan pelkästä soittamisen ilosta asiaa enempää miettimättä. Kävin myös itse klubeilla jammailemassa ja hakemassa tuntumaa ranskalaiseen jazzelämään.
– Pariisin konservatorio on erilainen oppilaitos kuin Sibelius-Akatemia. Opinahjojen vertailu on vaikeaa, koska ne ovat niin erityyppisiä laitoksia. Molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa, mutta äkkiseltään ajateltuna Pariisin konservatorion ilmapiiri on jonkin verran vapaampi kuin meillä.
Kasurisen veivät Berliiniin sekä rakkaus että sävellysopinnot.
– Halusin opiskelupaikan läheltä tyttöystäväni opiskelukaupunkia ja jatkan edelleen sävellysopintojani amerikkalaisen rumpali-säveltäjä John Hollenbeckin johdolla Berliinissä vietettyäni siellä jo vuoden ERASMUS-vaihdossa, kertoo Kasurinen.
Kilpailuista ja palkinnoista
Yhtye on pokannut palkintoja eri kilpailuista kotiin viemisiksi, esim. toukokuussa 2012 se voitti Suomen Young Nordic Jazz Comets –osakilpailun, ja saman vuoden syksynä kvartetti nappasi toisen sijan Jazz Hoeilaart –yhtyekilpailussa Belgiassa. Loppuvuodesta 2013 ensimmäistä kertaa järjestetyssä We Jazz –tapahtumassa Helsingissä tämä Suomi-jazzin nuori lupaus puolestaan vastaanotti ”Rising Star” –palkinnon, jonka seurauksena se pääsi työstämään ensilevyään julkaisukuntoon helsinkiläisessä Fredriksson Music -levy-yhtiössä.
– Palkinnoilla on merkitystä medianäkyvyyden takia, sillä olemme saaneet palkintojen kautta tietyn tyyppistä huomiota enemmän kuin mitä olisimme saaneet ilman kilpailuihin osallistumista. En kuitenkaan näe, että kilpailuissa käyminen olisi menestykselle välttämätöntä, miettii Rönkä.
Sävellystyöstä ja tulevaisuudesta
– Musiikillisten vaikuttajieni nimeäminen on vaikeata, koska vaikutteita tulee niin monesta suunnasta, mutta jazzsäveltäjien suuria nimiä, kuten Duke Ellington, Gil Evans ja Wayne Shorter, en voi ohittaa olankohautuksella. Jazzsäveltäjien lisäksi olen saanut vaikutteita klassisesta musiikista. Olen ryhtynyt opiskelemaan tietoisesti klassisen musiikin perinnettä ja pyrkinyt yhdistämään sitä omaan musiikkiini. Jazzin ja klassisen musiikin yhdistäminen on henkilökohtaisen mielenkiintoni kohde, selvittää Rönkä, ja jatkaa:
– Sävellykseni eivät juuri koskaan synny hetkessä, vaan ne ovat pitkiä prosesseja. Sävellykset saattavat lähteä jostakin aika pienestä ideasta, kuten muutamasta äänestä, jostain harmoniasta tai rytmisestä ideasta, jota lähden työstämään. En odota, että ne valmistuvat itsekseen, vaan istun alas työstämään niitä. Tunnetilalla on varmasti merkitystä säveltämisessäni, mutta en ole koskaan pysähtynyt analysoimaan sitä. Musiikkisuhteeni on aika tekninen, en visualisoi, vaan näen musiikin musiikkina.
– Musiikkia tehdessään pitää ajatella myös yleisöä ja toivoa, että musiikki puhuttelee ja tavoittaa jonkun muunkin kuin vain oman itsen. Vain itselle tehty musiikki kuulostaisi itsekkäältä toiminnalta, mutta tapauksessamme yleisöpohja on jo valmiiksi marginaalinen, ja siksi yleisön ajatteleminen säveltämistyössä on jollain tavalla tärkeätä, pohtii Rönkä.
Rönkä säveltää ja sovittaa kvartettinsa materiaalin koettaen saada esiin jokaisen soittajan erityispiirteet ja vahvuudet.
– Kappaleissamme on improvisaatiolle annettu aika paljon tilaa, vaikkakin se vaihtelee paljon sävellyksen mukaan. Toiset kappaleet ovat läpikirjoitetumpia kuin muut, toisissa on viitteellisempää nuottikirjoitusta ja sitä kautta soittajalta edellytetään improvisaatiota enemmän. Olemme soittaneet kappaleitamme aika pitkään, ja ne ovat selvästikin alkaneet elää omaa elämäänsä. Tarkoitus on, että kaikkien soittajien oma luova panos pääsee esiin. Vuoropuhelu jokaisen soittimen välillä on tärkeätä, ei pelkästään pianon ja muiden instrumenttien.
– Olemme soittaneet aktiivisesti yhdessä parisen vuotta. Vaikka olenkin kirjoittanut suurimman osan yhtyeemme musiikista, bändimme on kollektiivinen, ja oman yhtenäisen bändisoundin luominen on meille tosi tärkeätä. Samalla eri soittajien persoonallisuudelle pitää antaa tilaa erottua, painottaa Rönkä.
Yhtyeen tulevaisuussuunnitelmista eivät jäsenet ole kovin pitkälle keskustelleet, sillä keikkarundi on painanut päälle. Kiertueen jälkeen AR Quartetia on seuraavaksi mahdollisuus kuulla Jazz Finland show case –tapahtumassa perjantaina 19.9. Helsingin musiikkitalossa. Sen jälkeen yhtye pitää taukoa. Jäämmekin mielenkiinnolla odottamaan heidän seuraavaa siirtoaan.
