Tämän vuoden April Jazz ehdittiin jo kertaalleen perua, mutta organisaatio ei luovuttanut vaikka perinteisen yleisötapahtuman järjestäminen muodostui mahdottomaksi ja tapahtuma sai uuden elämän April Jazz Subgrooves 2020 -nimellä netissä suoratoistettuna kotimaisin esiintyjin Keikalla.fi -palvelussa G Livelabissa useammalla kameralla kuvattuna.
Hienoa työtä Matti Lappalaiselta ja April Jazz -organisaatiolta ja yhteistyökumppaneilta. Jazzmuusikot ovat laajasti vastanneet tämän koronavuoden haasteisiin nettisisällöin, mutta maksamisen arvoisia laajemman skaalan verkkoon siirtyneitä jazztapahtumia ei ole juuri näkynyt, joten espoolaista festivaalia voi tässä suhteessa pitää edelläkävijänä.
Uudelleenbrändäämisestä yritetään ottaa ilo irti kansainvälisestikin – Njassan tekemät artistihaastattelut ja muu materiaali on festivaaleilla englanninkielistä.
Verneri Pohjola & Mika Kallio: Animal Image
Nelipäiväisen festivaalin ensimmäisen illan avasi Verneri Pohjolan ja Mika Kallion Animal Image -projekti. Tätä musiikkia kuultiin Perttu Saksan ohjaaman samannimisen lyhytelokuvan soundtrackina ja oletin että luvassa olisi festivaalin avauksena osoitus siitä miten tuon elokuvan visuaalinen materiaali voidaan nettilähetyksessä yhdistää livekuvaan ja musiikkiin ja pieni pettymys alkoi jo vallata mieltä kun ensimmäinen raita vedettiin tummasävyisenä G Livelab -kuvalla – tosin aika hyvin useammalla kameralla kuvattuna. Onneksi kuitenkin Vernerin ensimmäisen speakin jälkeen saatiin sitä odotettua visualisointiakin kun Saksan materiaali yhdistyi livekuvaan.
Jos oli jotain ennakkoluuloja siitä, että miten nyt jo muutaman vuoden vanha projekti oli valikoitunut festarin avaukseksi niin visuaalisen puolen tuonti mukaan ne varmasti hälvensi, sillä elokuvamateriaalin ja live improvisaation yhteispeli toimi streamattuna erinomaisesti – ehkä jopa paremmin kun keikoilla joita olen nähnyt jossa Pohjola ja Kallio ovat säestäneet livenä Animal Imagea.
Musiikki oli odotetusti maagisesti kihelmöivää improvisointia kahdelta mestarilta. Pohjolan ja Kallion yhteistyö on toiminut aina erinomaisesti kun olen heidät livenä nähnyt ja ensimmäinen duo-keikka heiltä jonka itse koin ilmaiskeikkana Mikko Innasen konserttisarjassa Helsingin Favelassa viisi vuotta sitten on vieläkin jäänyt kirkkaasti mieleen poikkeuksellisen vahvana keikkaelämyksenä.
Yksi haaste niin April Jazz Subgroovesille kuin korona-ajan streamaussisällölle muutenkin on voiko tällainen elämys olla jollain tavoin parempi kuin perinteinen elävän musiikin konsertti. Animal Image oli voimakas avaus joka vähintään esitti lupauksen siitä, että suoratoistettu konsertti voi tarjota komeita kuvan ja äänen toimivia yhdistelmiä – kävi mielessä ajatuskin, että nyt oli avaussetti niin väkevä, että miten mahtaa loppuohjelmisto tästä iskusta toipua, tämänhän olisi ehkä pitänyt olla koko tapahtuman huipennus. Todistettavaksi tosin vielä jäi se voitaisiinko Internet-alustan mahdollisuuksia hyödyntää niin, että laitettaisiin paremmaksi vielä live-TV:stäkin – karu Vimeon chatti osittain rikkinäisinekin ominaisuuksineen oli ehdottomasti muuten erinomaisesti toimineen tekniikan heikkous vaikka tuttuja jazzin ystäviä olikin hauska nähdä chatissa.
Verneri Pohjola – trumpetti, elektroniikka, Mika Kallio – rummut, lyömäsoittimet.
Settien välissä festivaalilla näytetään etukäteen nauhoitettuja haastatteluja. Tämä kokemus ei tuntunut niin hiotulta, tuntui turhalta että setin ja nauhoitetun haastattelun välillä oli pitkähkö tauko. Pohjolan haastattelussa käytiin läpi hyviä teemoja Animal Imagen syntymästä ja yleisön läsnäolon tärkeydestä – vähän humoristisena heittona puhuttiin Internet-yleisön osallistumisesta interaktiivisesti keikkaan, sanoisin että tähän puoleen kannattaisi suhtautua vakavasti nyt kun suoratoistetut tapahtumat tulevat varmasti yleistymään.
Ennen toista settiä kuultiin vielä laulaja Kadi Vijankin haastattelu jossa puhuttiin korona-ajan tilanteesta selviytymisestä ja kokemuksista muiden kaupunkien jazzelämästä niin New Yorkista kuin Amsterdamistakin ja miten ne eroavat Helsingistä ja Kadin suhtautumisesta yleisöön ja yleisestikin siitä miten Vija on löytänyt oman persoonansa laulajana joka esiintyjänä on ehkä pohjimmiltaan enemmän esiintyjänä samanlainen kuin instrumentalistit kun perinteinen jazzlaulaja.
Kadi Vija Key Project
Kadi Vijan Key Project -kokoonpano on esiintynyt jo muutamia vuosia, mutta suurempaa näkyvyyttä se saa varmasti enemmän näkyvyyttä kuin aiemmin ensilevynsä myötä jonka Flame Jazz Records on juuri julkaisemassa. Vijan rinnalla yhtyeessä soittavat puhaltaja Max Zenger – tällä kertaa pelkästään bassoklarinetissa, kitaristi Tuomo Dahlblom ja rummuissa Olavi Louhivuori.
Tässä tapauksessa etukäteen äänitettu haastattelu petasi tulevaa settiä hyvin, sillä Vijan ja Key Projectin musiikille on hyvin keskeistä, että laulaja on instrumentalistien kanssa tasaveroisempi yhtyeen jäsen kuin normaalisti – tätä korosti myös bändin asemoituminen tasa-arvoisesti puolikaareen. Ei voi kuitenkaan sanoa, että Vija pyrkisi näin kätkemään omaa ääntään kokonaisuuteen vaan hänen äänensä on hyvin omintakeinen ja helposti tunnistettava projektista toiseen. Ehkä tämänkin setin parasta antia oli Vijan persoonallinen lähestyminen jazzlauluun jota muu kokoonpano hyvin tuki.
Musiikissa oli tietynlaista rituaalinomaistakin tunnelmaa, jopa siinä määrin että tuntui hieman häiritsevältä kun Dahlblom sooloissaan toi mukaan vähän perinteistä blues-fraseerausta. Ei sillä etteikö muitakin perinnearvoja ollut mukana – paikoin tunnuttiin olevan selvästi Eric Dolphyn Out to Lunchin jäljillä ja tähän sitten Dahlblomin vaihto varsin abstrakteille avant-countrytwang poluille Marc Ribot’n tai Bill Frisellin hengessä sopikin sitten mainiosti.
Vija on levytyksissään suurimmaksi osaksi laulanut sanattomasti, mutta ohjelmistoon kuului myös sanoitettua materiaalia. Näistä ensin kuultiin Katri Salmenojan runoon sävelletty Circles and Falls sai jopa hieman klassisen laulun sävyjä tuoden paikoin mieleen Maija Hapuojan ja Heikki Sarmannon yhteistyöt menneiltä vuosikymmeniltä.
Kokonaisuutena setti osoitti Vijan ilmaisun kehittyneen vuosien varrella, mutta säilyttäneen kuitenkin johdonmukaisesti saman hengen jota jo viime vuosikymmenellä Kadi Quartetissa kuultiin. Vijan laulu ja tapa käyttää ääntään kokoonpanon osana on hyvin persoonallista, mutta kuitenkin modernin jazzin henkeen sopivaa ja perinnetietoistakin – mielenkiintoista kuunneltavaa.
Kadi Vija – laulu, Max Zenger – bassoklarinetti, Tuomo Dahlblom – kitara, Olavi Louhivuori – rummut.
Kokonaisuutena tekniikka toimi siedettävästi. Lippujen osto ja rekisteröitymisprosessit olivat selkeitä ja useamman kameran tuotanto näytti ja kuulosti hyvältä – elävänä koettuna streami paikkasi tämän kevään konserttien ankaraa puutostilaa ja April Jazz -organisaatiolle ja yhteistyökumppaneille täytyy antaa täydet pisteet tapahtuman pystyyn pistämisestä.
Maksulliseksi nettisisällöksi valittamisen aihettakin hieman kuitenkin jäi – ainakin Kadi Vija Key Projectin setin aikana ääni ja kuva olivat häiritsevästi hieman epäsynkassa ja Vimeon kautta tarjottu ainoa yleisön interaktiivinen elementti eli chatti oli sanalla sanoen karu ja sen vähäisistä ominaisuuksista useampi oli jotenkin rikki, Facebook-tilillä sisäänkirjautuminen lähetti ensin virhesivulle, chatin eri ikkunaan siirtyvä Pop out -toiminto antoi ”Unauthorized”-virheen. Ilmeisesti katsojat jakaantuivat myös jotenkin eri video streamien kesken sillä livenä katsojien määrää näyttävä laskuri vaihteli railakkaasti yhden ja noin sadan viidenkymmenen välimaastossa. Katsojien yhteisöllisyyden kokemuksessa ja livetilanteen tunnelman korostamisessa on siis selkeästi vielä hiomista ensimmäisen Keikalla-kokemuksen perusteella.
April Jazz Subgrooves 2020 jatkuu lauantaihin asti Keikalla.fi palvelussa. Menneetkin setit voi katsoa kuuden päivän ajan jälkeenpäin, joten niiden tunnelmiin on vielä mahdollisuus palata.
