Keskeisesti Ástor Piazzollan luomaan tangotyyliin ja osin hänen sävellyksiinsäkin rakentuva repertoaari edusti kaikkia tangon parhaita elementtejä ja vastakkaisuuksia ryhdikkäästi: suurta iloa ja riipivää tuskaa, seksuaalisuutta ja kuolemaa, kiihkeää temperamenttia ja empivää epävarmuutta.
Piazzollan ehkä tunnetuimpaan bändiformaattiin, “Piazzolla-kvintettiin”, lukeutuvat viulu, piano, bandoneon, sähkökitara ja kontrabasso. Tanguedia Quintet noudattaa tarkasti tätä jäsentelyä ja tyyliuskollista soittotapaa. Ryhmän konserttisarja rakentuu pääosin tuoreimman albumin, Kohtalona tango, sävelmiin.
Kovat jazznimet löytyvät Angelikan ohjelmiston takana tässäkin yhteydessä. Jukka Linkolan “poliittinen tango” Femme fatale ja Myrskyn silmä ovat innostavaa “uuden tangon” (tango nuevo) temaattista jatkokehittelyä. Kirmo Lintisen Tuulten matkaan ja Tango Veneto ovat aivan hohdokkaita tangoja myös, vaikka edellisen tunnelma muistuttaakin ennemmin tuutulaulua kuin tulista tangoa. Kari Ikosen Tarta de cuartas ilmensi säveltäjälle tunnusomaisia maailmanmusiikin elementtejä ja oli yksi illan kohokohtia.
Toisaalta Piazzolan tyyliin sovitettu musiikki on jo itsessään hyvin jazzillista. Tangon soinnutus tässä argentiinalaisessa konseptissa noudattaa hyvin pitkälle jazzille luonteenomaista, dissonoivaa harmoniamallia. Samanaikaisten tai toisiaan välittömästi seuraavien sävelien välillä ei siis välttämättä ole useinkaan soivuutta. Vokalistille tämä on erittäin haasteellista, koska tällöin ei voi tukeutua melodiasoittimen selvästi erottuvaan ääneen. Mutta näin luodaan hienoa dramatiikkaa ja jännitettä – siis ulkopuolelta puhtaiden mollisointujen, joiden avulla melankolinen Suomi-tangokin on luotu.
Angelika piti upeasti laulustemman hallussaan, vaikka erityisesti bandoneonin sävelet olivat hetkittäin haastavasti riitasointuisia laulumelodian kanssa. Estradityöskentely esiintoi myös Angelan vangitsevan lavakarisman, jonka voi aistia vain live-esityksissä. Hänellä tämä ei kuitenkaan tarkoita suurieleistä paatosta tai teennäistä teatraalisuutta; yleisön voi ottaa vähäeleisesti ja vähän kuin puolivahingossa, kuin aito maailmannainen ainakin.
Lauluteksteillä on tangossa poikkeuksellisen suuri merkitys. Angelika on nähtävästi hyvin tarkka valitsemiensa tekstien suhteen. “Kohtalokkaan naisen” tarina on jo lähes hyytävä; tanssilattian alla on luurankoja ja sotilaat marssivat kuolemaan – Femme fatalen nimi huulillaan.
Angelikan “lisää shampanjaa!” -käskyä kuunnellessa mielessä kävi saksalainen elokuva Perikato (Der Untergang), joka kertoo natsijohtaja Adolf Hitlerin viimeisen bunkkeripäämajan luhistumisesta Berliinissä. Kaiken tuhon keskellä ja tykkien jauhaessa kuolemansinfoniaansa hänen naisystävänsä Eva Braun määrää väen makaaberiin ja kalmantuntuiseen juhlintaan – eli mitäs muuta kuin laulua, tanssia ja shampanjaa. Angelikan pistämätön estradikokemus operetista ja oopperasta ilmentyy tässä kertakaikkisen vaikuttavana.
Tangon uusi tuleminen
Argentiinalainen Ástor Pantaleón Piazzolla (1921 – 1992) oli yksi kaikkien aikojen tunnetuimpia tangosäveltäjiä ja häntä voi täydellä syyllä pitää koko genren reformaattorina. Piazzollan kehittämä tango nuevo sovelsi traditionaaliseen argentiinalaiseen tangoon rakenneosia mm. modernista konserttimusiikista, teatterista ja tietenkin jazzista. Tango nuevo onkin fantastinen kaikessa mielikuvituksellisuudessaan ja yllättävissä käännöksissään.
Tangokvintetti oli mahtavassa lyönnissä. Jazzille tyypilliset soitinimprovisaatiot toteutuivat nyt parhaiten juuri bandoneonin ja pianon osalta. Sooloimprovisaatiot olivat erityisesti viulun (Suvi Kantola) ja bandoneonin (Henrik Sandås) ansiosta nautinnollisia, samoin pianisti Ilkka Kotajan työskentely oli viehättävää. Kotajan eksoottista sävellystä Lentuardo oli suorastaan vaikea uskoa suomalaiseksi työksi. Kotaja ja Sandås myös vastaavat suurelta osin esitysten oivaltavista sovituksista.
Toisen setin käynnistänyt instrumentaali Concerto para quinteto oli jo suorastaan huikea esitys; intensiivinen ja tarkasti fokuksessa alusta loppuun. Loistavan illan soittanut viulisti Suvi Kantola instrumentoi vokalistin tangofraseerausta aistikkain fillein. Samaa voisi sanoa Jani Kivelän sähkökitarasta – tavanmukaisen sointusäestyksen ohella saatiin kuulla maukkaita melodiariffejä ja ostinatoja. Sandåsin bandoneon oli välillä jo haljeta kahden metrin venytyksessä, ja maestro taikoi pienestä soittimesta ihmeellisiä sävelkulkuja.
Lyömäsoittimet siis puuttuvat Piazzolla-kvintetistä, mutta varsinkin bandoneonin soitto itsessään on niin rytmikästä, että perkussioita ei juuri kaipaakaan. Ja tarvittaessa ne voi korvata kitaran sammutetuin kielin soitolla – tai antamalla pianolle ja kontrabassolle nyrkistä. Muuta tapaahan soittamiseen ei oikeastaan saisi ollakaan. Olli Rantalan kontrabasso perustui paljolti linjakkaaseen jousisoittoon, mikä toi kokonaisuuteen miellyttävän tunnelman.
Suomalaisen tangon kaukokaipuu ja nostalginen, mollivoittoinen perusvire sai sekin aivan uusia dimensioita tango nuevo-sovituksin. Hiljainen kylätie tai Kohtalon tango eivät liene soineet koskaan näin dramaattisina ja yllätyksellisinä. Poljennon pudottaminen lähes pysähtyneeseen tilaan oli loistava keksintö.
Jazzin ja länsimaisen konserttimusiikin muotorakenteiden synteesi argentiinalaisen tangon tulisen ja kuohahtelevan temperamentin kanssa synnytti aikoinaan perinteellisissä tangopiireissä myrskyn. Ja jazzskaalojen ja vapaan improvisaation kytkentä tangoon oli monille liikaa. Nyt tuntui, ettei tästä kaikesta voi saada tarpeeksi.
Ooppera- ja operettiproduktioissa nimensä luonut Angelika Klas on tangon tulkkina uskottava ja kerrassaan charmantti tango lady. Oma ääniala on sopraano, mutta hän liikkui hyvin varmaotteisesti äänialan reunojen yli molempiin suuntiin. Klassinen tausta kuuluu lauluäänen varmuutena, vaivattomana äänen kantavuutena ja tarkkana artikulaationa.
Kohtalona tango -kiertue käynnistyi 13.10. ja kiertue on vienyt ryhmän aina Pariisiin asti. Kiertue päättyy Hämeenlinnaan 3.12. Encorena kuultu Yo soy María (María de Buenos Aires on Piazzolan tango-oopperasta tango operita), johon libretto on Horacio Ferrerin laatima jo 1960-luvulta. Upea huipennus hienolle illalle!
Mm. Seinäjoen Tangomarkkinat ja TV-ohjelma Tanssi tähtien kanssa ovat osoittaneet, miten vaikeaa tango lopultakin on suomalaisille – siis tuoda siihen se intohimo ja kiihko, mitä argentiinalainen tango nimenomaan on. Säkenöivää rytmiä, aistillisuutta, ekstaasia, fyysinen intensiteetti; Tanguedia Quintet on tuonut sen musiikkiin ja Angelika Klas lauluun.
Angelika Klas & Tanguedia Quintet: Kohtalona tango
Siltasalilla Jyväskylässä, lauantai 24.11.2012
Angelika, laulu; Olli Rantala, kontrabasso; Henrik Sandås, bandoneon; Ilkka Kotaja, piano; Suvi Kantola, viulu; Jani Kivelä, sähkökitara.
Vaaralliset huulet, Hiljainen kylätie, Punaiset lehdet, Soi maininki hiljainen, Tarta de Cuartas, Milonga Loca, Tango Veneto, Kotkan ruusu, Concerto para quinteto, Myrskyn silmä, Tuulten matkaan, Lentuardo (un peu de Tangazzolla), Femme fatale, Kasvot väkijoukossa, Kohtalon tango, María de Buenos Aires
