Kosketinsoittaja Aapo Heinosen johtama kvintetti aloitti uusimman levynsä ilmestymisen merkeissä tehdyn kiertueensa Helsingin Lavaklubilla. Levyn miehistöstä poiketen yhtyeen saksofonistina oli UMO:sta tuttu Jouni Järvelä.
Heinonen perusti kvintettinsä jo 2009. Sen ensimmäinen versio teki kaksi albumia, joista jälkimmäinen ilmestyi viitisen vuotta sitten. Oltuaan välillä rivimuusikkona erilaisissa projekteissa hän kokosi toissa vuonna uuden kvintetin, jossa alkuperäisjäsenistä mukana on enää rumpali Tomi Saikkonen. Muut ovat kitaristi Héctor Lepe, basisti Vesa Ojaniemi ja viime vuoden maaliskuussa äänitetyllä levyllä soittanut saksofonisti Teemu Takanen, jota Jouni Järvelä on tuurannut.
Uuden kvintetin ensimmäinen keikka Helsingissä oli Jazz-Espan konsertti heinäkuun lopulla. Nyt käynnistyneen seitsemän keikan kiertueen ohjelmistona on uuden saksalaisella Ozella-merkillä julkaistun Tara-albumin sisältö, jonka kaikki kappaleet Heinonen on kirjoittanut.
Heinonen on osaava säveltäjä, joka lähinnä 80-lukulaista fuusiota muistuttavaan melodiseen paikoin hauskasti maailailevaan musiikkiinsa on ympännyt lattari- ja progevaikutteita hyvin toimivaksi yhdistelmäksi. Sen hän on myös huolellisesti sovittanut esimerkiksi kirjoittamalla välikkeitä soolovuorojen vaihtoihin.
Heinonen itse kuvaa kvintettinsä musiikkia myös moderniksi big band-musiikiksi. Tuota väitettä en ainakaan livenä kuultuna allekirjoita. Levyllä on avarampia äänimaisemia Heinosen käyttämien sähköisten kosketinsoittimien ansiota, mutta Lavaklubilla Heinosen soittaessa akustista flyygeliä kvintetti kuulosti silkalta pienyhtyeeltä.
Kvintetin muusikot ovat taitavia herroja, jotka selvittivät hyvin Heinosen pitkälti sovitetut kappaleet vaivatta. Keväällä Erik Lindström-stipendin saanut Lepe on teknisesti osaava heleällä soundilla soittava kitaristi, joka pystyi kehittelemään hyvin eteneviä sooloja. Tosin olisin kaivannut kiihkeämpiä huipennuksia soolojen loppuihin.
Ojaniemi on varsin kekseliäs basisti, joka kehitteli eri kappaleisiin fraaseiltaan vaihtelevia kulkuja, jotka kuuluivat hyvin istuessani muutaman metrin päässä bassovahvistimesta. Järvelää olen monesti kehunut UMO:n konserteissa. Nytkin hänen soolonsa olivat odotetun laadukkaita.
Heinosen oma, pitkälti staccato-pitoinen pianismi toimi hyvin tällaisessa musiikissa. Oli myös kiva, että hän säännösteli soolomääriä kappaleisiin, jolloin niistä ei tullut puuduttavia soolojonoja.
Aapo Heinosen levynjulkaisukonsertti 14.9. Lava-Klubilla. Aapo Heinonen, piano, Jouni Järvelä. altto- ja sopraanosaksofoni. Héctor Lepe, kitara, Vesa Ojaniemi, basso, Tomi Saikkonen, rummut.
