Jazzilla ei ollut sellaista statusta, mikä olisi antanut sille selkeän aseman muiden kulttuuritapahtumien rinnalla, sitä pidettiin enemmänkin alakulttuurina. Jazzin osuus mediassa oli myös olematonta, siksi jazzin harrastajat käänsivät radiokanavat BBC:n ja Amerikan Äänen lähetystaajuuksille, joita itänaapurimme pyrki kaikin keinoin samanaikaisesti häiritsemään.
Paikallisesti ajatellen 1960-luvun alku Turussa oli ankeaa aikaa jazzkerhon perustamista ajatellen. Muutama vuosi aikaisemmin oli koettu ennenkuulumaton nuorisomellakka, minkä aiheutti konsertti, jonka paikalle tullut yleisö kuvitteli olevan rock’n roll musiikkia. Soittamassa oli Erik Lindströmin orkesteri ja ohjelmisto koostui lähinnä jazzmusiikista. Bill Haleyn “Rock Around The Clock” päätti konsertin, mutta se ei auttanut, vaan nuoriso kuumentui ja siirtyi kadulle riehumaan ja osa löysi sitten itsensä Mustan Maijan kopista.
Jazzmusiikin palo syventyi kuitenkin tiettyjen piirien sisällä ja paikallinen teiniyhdistys kutsui keväällä 1961 koolle kokouksen, mikä johti Harlem Jazz Club ry:n perustamiseen 18.3.1961. Paikalle oli saapunut suuri joukko jazzmusiikin ystäviä. Ensimmäiseen johtokuntaan valittiin 150 hengen porukasta Erkki Välilä, Arto Koivuviita, Tapani Maskula, Kari Hirvonen, Pentti Sorsa, Matti Pihlanto ja Tom Wirkberg. Ensimmäisessä kokouksessa yhdistyksen nimi löytyi Charlie Christianin nuottikirjan kannesta, missä oli piirros New Yorkin mustien kaupunginosasta. Kirja sattui olemaan Matti Pihlannon pöydällä, kun ensimmäinen kokous pidettiin hänen kotonaan. Klubi saatiin merkittyä yhdistysrekisteriin 12.6.1961.
Ennakkoluulot yhdistystä kohtaan tuntuivat suorastaan ylitsepääsemättömiltä. Jamitapahtumien järjestämispaikkaa ei tahtonut löytyä kirveelläkään. Paikkaa yritettiin löytää monilta tahoilta. Suhtautuminen asiaan muuttui kylmän kalseaksi heti kun tieto toiminnan tarkoituksesta tuli ilmi. “Emme luovuta tiloja huligaaneille rikottavaksi”, olivat vastaukset ja puhelinneuvottelut päättyivät siihen. Lopulta paikka kuitenkin löytyi Turun Kuurojen Yhdistyksen kerhohuoneistosta. Ehkä siltä taholta löytyi sympatiaa uudelle kulttuurinäkemykselle, sillä hekin elivät siihen aikaan vaikeita aikoja. Siellä sattui myös olemaan piano vuokrattavana mikä osaltaan vaikutti paikan valintaan.
Maskula piti myös sitä erittäin tärkeänä, että mitään toimintaa ei aloitettu ennen rekisteröimistä. Ennakkoluulot ja negatiiviset asenteet jazzmusiikin ympärillä kävivät kuumina. Hyvinkin korkealta taholta annettiin ymmärtää, että tällaisen jamitoiminnan järjestäminen rappeuttaa täysin kansan moraalin. Olisi saattanut käydä niin, että jamit olisivat päättyneet siihen. Tuolloin nimittäin tämäntyylinen toiminta vaati huviluvan ja se piti hakea jokaiseen tilaisuuteen aina uudestaan.
Ensimmäisten jamien aikana poliisi teki heti “ratsian” paikan päälle ja huvilupaa ei löytynyt, vaikka se oli asianmukaisesti anottu. Myöhemmin se löytyi poliisilaitoksen kanslian laatikosta minne se oli vahingossa unohtunut eikä ollut toimitettu eteenpäin. Vähällä oli, ettei Maskulan “poikaa” viety saman tien häkkiin, kuin suurtakin rikollista. Tapanin mukaan anomuksen vieminen poliisille oli aika rankka tehtävä. Poliisimestari luimisteli kulmain alta ja katse oli kuolettava. Siinä tunsi itsensä vähintäänkin huligaaniksi tai jonkin sortin kriminaaliksi. Poliisimestarin kommentti oli, “mitenkähän kansalaisten moraali kestää tuollaista elämöintiä, mutta kun yhdistys on kuitenkin rekisteröity, niin eiköhän lupa pidä myöntää”. Järjestyspoliisi kävi myös aina tarkistamassa, että sovittu määrä järjestysmiehiä oli paikalla ja heillä oli asianmukaisesti järjestysmiesnauha hihassaan. Lippujen laillisuus tarkastettiin, tanssia ja anniskelua ei sallittu.
Siihen aikaan jameja pidettiin lähinnä yliopistopiirien osakunnissa ja Kårenilla, mikä oli pitkään myös Turku Jazzin pitopaikka myöhemmin. Yhdistyksen jamitoiminta lähti rivakasti käyntiin. Joka toinen viikko pidettyjen jamien lisäksi järjestettiin esitelmätilaisuuksia ja esitettiin jazzfilmejä. Merkillepantavaa on, että alkuaikoina kaikki jamit taltioitiin ja nauhat arkistoitiin. Tilaisuuksia oli paljon ja toiminta vilkasta ja innostunutta. Se olisi vaatinut lisävaroja ja kun ulkopuolista tukea ei ollut saatavilla, niin toimintaan tarvittava käteinen raha yksinkertaisesti loppui 1964. Huhtikuussa pidettiin apeilla mielin “päätösjamit” eikä toimintaa enää syksyllä pystytty käynnistämään täydellä teholla.
Vuosikymmenten saatossa Tapani Maskulan mielessä painoivat ajatukset alkuvuosien kelanauhureilla tehtyjen äänitteiden sisältämän materiaalin pelastamisesta. Hänen mielestään niillä olisi kulttuurihistoriallista arvoa eikä niitä saisi siksi päästää tuhoutumaan. Jotain piti tehdä asialle. Lopulta vanha johtokunta keväältä 1964 saatiin uudelleen kokoon. Saman tien aloitettiin työ vanhojen jaminauhojen uudelleen käsittelemiseksi. Vuoden 1998 syksyllä saatiin työstettyä kaksois-CD valmiiksi. Se oli samalla uusi alku klubitoiminnalle. Levy julkaistiin 9.10. Börsin “Birdlandissa”, missä pidettiin myös uuden alun jamit. Vanhat muusikot 35 vuoden takaa olivat lavalla nostalgisissa uuden ajan jameissa.
Jamitoiminta koki renessanssin ja siitä eteenpäin Harlem Jazz Club on kokoontunut jami-iltaan kerran kuukaudessa viimeisenä torstaina. Jamipaikat ovat matkan aikana vaihtuneet. Ensin toimittiin Koulussa, sitten Vaakahuoneella. Monet vuodet vietettiin Haarikassa ja sen jälkeen Killassa ja nykyään kotipesänä on Hamburger Börs ja siellä toisen kerroksen Jugend-sali. Paikka oli kuuluisa tanssiorkestereiden esiintymispaikka jo 1930-luvulta alkaen. Siellä kävivät aikoinaan soittamassa merkittävimmät suomalaiset jazzorkesterit kuten Fred Kiias, Dallapé ja Rytmi-Pojat. Perinteitä kunnioittaen Harlemin jami-illat ovat olleet suuri menestys nykyisessä paikassa. Legendaarinen Jugend-sali on ollut yleensä tupaten täynnä kerran kuukaudessa jami-iltoina.
Vuosien saatossa Harlemin jameista on tullut suosittu esiintymispaikka myös muualta tuleville vieraileville muusikoille. Vanhojen veteraanien rinnalla nykyään soittavat myös nuoret jazzmusiikin opiskelijat. Yhdistyksellä on 400 kannatusjäsentä, joilta perittävät jäsenmaksut palautetaan kerhon toimesta nuorille, alle 25-vuotiaille jazzmuusikoille vuosittain stipendeinä, mikä on entisestään lisännyt kiinnostusta nuorten parissa päästä mukaan soittamaan.
Näihin konsertteihin on yleisöllä vapaa pääsy. Harlem Jazz Club ei ole historiansa aikana anonut eikä saanut avustusta mistään julkisesta rahastosta toimintansa pyörittämiseen. Kerho haluaa esimerkillään todistaa, että perinteisellä talkootyöllä voidaan yhä järjestää täysin ilmaista ja korkeatasoista kulttuuritarjontaa.
Nykyisen johtokunnan puheenjohtajana toimii Tapani Maskula, joka oli mukana jo yhdistystä perustettaessa. Sihteerin tehtäviä hoitaa Timo Putta ja rahavarojen päällä istuu Reima Ilmanen. Muut jäsenet ovat varapuheenjohtaja Jyrki Salomaa, alkuperäisessä johtokunnassa jo toiminut Tom Wirkberg sekä jamimestarit Tom Gardberg ja Stig Kuntze.
Yhdistys on järjestänyt jäsenilleen myös mukavia yhteisiä lähialuematkoja, joiden teemana on tietenkin ollut vierailut paikallisissa jazzpaikoissa. Näitä matkoja on tehty mm. Pietariin, Tarttoon, Riikaan, Tukholmaan ja Kööpenhaminaan. Kööpenhaminan ja Tarton matkoista voi lukea raportteja tämän sivuston ulkomaat-osiossa.
