Jo tätä ennen Harperilla oli varsin kunnioitettava ura takanaan. Ennen oman yhtyeensä kokoamista hän oli ehtinyt soittaa mm. Art Blakeyn Jazz Messengerseissä ja Max Roachin yhtyeessä sekä Gil Evansin ja Thad Jones/Mel Lewisin big bandeissa.
Harperin varsinainen läpimurto laajempaan tietoisuuteen oli hänen vuonna 1973 tekemänsä albumi ”Capra Back”, jossa moderniin jazzilmaisuun yhdistyi mm. henkistyneitä aineksia mustasta tiedostavuudesta. Harperin kahta vuotta myöhemmin tekemä albumi ”Black Saint” taas antoi nimen sen julkaisseelle merkittäväksi kasvaneelle italialaiselle levy-yhtiölle.
1970-luvun puolivälistä lähtien Harper soitti sekä oman yhtyeensä sekä mm. Max Roachin kanssa työskennellen paljon myös Euroopassa. Viimeinen live-havainto Harperista Suomessa osuu vuoteen 1990, jolloin Harperin kvintetti (mukana mm. trumpetisti Eddie Henderson) soitti monta iltaa Porissa Albatross-nimisessä kuppilassa Itäpuiston varrella. Paria vuotta myöhemmin tapasin Olli Ervastin kanssa Harperin yllättäen New Orleansissa Canal Streetillä. Käydessämme sitten kahvilla Harper kertoili kuulumisiaan ja lahjoitti Koreassa 1991 äänitetyn albuminsa.
Harper on muusikkotoimintansa lisäksi opettanut monissa oppilaitoksissa, mm. Rutgersin yliopistossa. Tuorein näyte hänen nykykunnostaan löytyy Charles Tolliverin big bandin 2006 tekemältä Blue Note-cd:ltä.
Billy Harperin ja UMO:n konsertti on osa Helsingissä järjestettävää Music Nova-festivaalia. Kello 22 alkavassa konsertissa UMO:a johtaa Kari Heinilä.
