Teemu Salminen on saanut päätökseen vuoden kestäneen projektin ja lopputuloksena on kirja: “Kirjeitä New Yorkista-trumpetisti Simo Salmisen tarina”. Kirjan tekovaiheita on seurattu kannustavasti sosiaalisessa mediassa aivan alusta julkaisun jälkeisiin arvioihin ja kiitoksiin.
-Ajatus kirjasta oli muhinut päässäni pitkään ja se sai vahvistuksen, kun laatikoita siivotessa löysin nipun kirjeitä Simo-veljen ja minun välisestä kirjeenvaihdosta. Päätin, että en yritä tehdä veljestäni ihan kaikkea kattavaa elämänkertaa. Ensin kirjoitin kirjeet digitaaliseen muotoon. Vähitellen aloin kirjoittaa omiakin kokemuksiani ja tarinoitani niiltä ajoilta, jolloin asuin Simon luona Manhattanilla.
Kirjassa on avattu big bändissä soittamisen saloja ja perinnettä. Tapiola Big Band-Radion Tanssiorkesteri-UMO saavat arvoisensa paikan ketjussa, joka täydentyy orkestereilla, joissa Simo soitti. Thad Jones-Mel Lewis Orchestra, Buddy Rich ja Machito olivat aikoinaan maailman huippuja omissa kategorioissaan.
Big bandin johtaminen vaatii ihmiseltä sellaisia ominaisuuksia ja menetelmiä, jotka rivimuusikko saattaa kokea rankkoina ja kohtuuttomina vaatimuksina. Kireät kiertueaikataulut ja taloudellisen korvauksen vaatimattomuus voivat merkitä pätkätöitä ja nopeasti päättyviä työsuhteita. (mm. Buddy Rich erotti bändin kaikki muusikot, joista useat moneen kertaan).
Opiskelu muusikoksi vaatii mielettömän määrän töitä. Lisäksi oikeiden opettajien soittotunnit, ja neuvojen saaminen kollegoilta oli varsinkin 70–80-luvuilla tärkeää. Ja on tietysti myös edelleen, vaikka käytössä nykyaikana onkin lukuisien oppikirjojen lisäksi Youtuben ja netin käyttö.
Kun opiskelun jälkeen on saavutettu riittävä (ei koskaan) taso, on haalittava keikkoja ja kiinnityksiä, jotka mahdollistavat elämisen, perheen perustamisen, asunnon ja auton hankkimisen ja muut elämän perustarpeet.
Tästä kaikesta kertoo Simo postuumisti kirjeissään ja Teemu omista kokemuksistaan ja muistoistaan omalla tyylillään.
-Kerron myös opiskeluajoistani Sibelius-Akatemiassa ja pari mielenkiintoista tapahtumaa teatterimuusikon uraltani. Soittimien ja vaikkapa levyjen hankkiminen oli siihen aikaan haastavaa ja kuriiriliikenne USA:n ja Suomen välillä jatkuvaa.
-Kirjan lopussa on osio Simosta sanottua, jossa on kahdeksan amerikkalaisen ja kahdentoista suomalaisen henkilön muisteloita ja ajatuksia veljestäni. Teknisesti laadukkaita valokuvia ei valitettavasti Simosta juuri ole. Olen kuitenkin valinnut kirjaan sisältönsä puolesta tärkeitä ja kiinnostavia kuvia n. 30 kpl. Niistä monet olivat alun perin pienikokoisia kulahtaneita paperikuvia. Kuvasin ne ja käsittelin kuvat käyttökelpoisiksi mustavalkokuviksi.
Ohessa linkki Buddy Richin big bandin video vuodelta 1980, jossa Simo soittaa trumpettisektiossa.
Kirja kertoo rakkaudesta ja perheen merkityksestä. Tietyssä mielessä myös menneestä ajasta, sillä tuskin enää 2000-luvulla kirjoitetaan kirjeitä, joiden merkitys aukeaa vasta muutama vuosikymmen niiden kirjoittamisen jälkeen.
-Epäröin aluksi sisällyttää kirjaan tiettyjä varsin yksityisiä ja liikuttaviakin asioita. Päädyin siihen, että näistä oli kuitenkin kerrottava, jotta syntyisi oikea ja elävä kuva Simosta ja itsestänikin.
Kirjassa on faktojen lisäksi runsaasti hyviä ajankuvia ja kiinnostavia tarinoita. Näin syntyi siis Simon elämänkerta, mutta samalla se on veljestarina ja tietokirja. Kirja on syytä lisätä musiikkialan ammattiin tähtäävän koulutuksen kurssimateriaaliksi. Tarinat muuttuvat kirjeiden myötä eletyksi elämäksi, jota ei aivan kaikilta osin kannata itse kokea.
Kirjasta sanottua:
Matti Laipio: ”Kiitos kirjasta, mainiota työtä, todella lämminhenkisesti Simoa muisteleva teos. Kirjeet tuovat siihen ainutlaatuisen ulottuvuuden. Mukavaa myös, että olet kuvannut omia kokemuksiasi Nykissä mielenkiintoisella tavalla.
Jukkis Uotila: ”Moi Teemu, luin heti eilen illalla kirjan kannesta kanteen ja liikutuin kaikista mukavista muistoista. Kaikki tuli elävästi mieleen tekstistäsi. Sait hienosti kuvailtua tapahtumat! Todella hieno kunnianosoitus veljelle! ️ Kiitos!”
Jouni Järvelä: ”Moi Teemu! Tuo sun kirjasi on aivan ihana. Lämpöä, iloa, liikuttava, ja posketonta huumoria. Aiv.Miel.Hausk.Anek. -Tä? Eläydyn teihin kaikkiin päähahmoihin tosi vahvasti. Tunnen ylisukupolvista iloa vuosikymmenienkin jälkeen vaikkapa Thadin, Soloffin ja Grossmannin rakkaudellisista asenteista. On upeaa eläytyen kokea lukijana, kuinka paljon hyvää auktoriteetti- ja valta-asemissa olevat ihmiset voivat saada aikaan kannustavalla, mahdollisuuksia antavalla inhimillisyydellä.
Ja se into, joka leviää sivuilta. Rakkaudella tehty kirja. Ja sun oma paneutumisesi ja toimintasi tulee myös esiin niin kuin oikein on. Merkkiteos, kerta kaikkiaan! Ihan uusi sivu meidän alakulttuurissamme.
Markku Renko: ” Moi Teemu ja kiitos upeasta kirjasta!
Kirjasi ei kerro ainoastaan sinun ja veljesi tarinan, vaan jättää myös jälkipolville arvokasta tietoa kotimaisen jazzin historiasta ja kehityksestä. Tarina iski minuun myös emotionaalisella tasolla ja jouduin pariin otteeseen keskeyttämään lukemisen kyynelten takia. Suosittelen tätä opiskelijoilleni, a must read!
Miikka Saarinen (jaettu myös Suomen Trumpettikillan sivuilla): ”Teemu Salminen on tehnyt suurtyön ja taltioinut trumpetisti Simo Salmisen, oman uransa sekä samalla maamme musiikkielämän vaiheita hienoksi, inspiroivaksi ja koskettavaksi kirjaksi. Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille kiltalaisille!”
Mikko Virto: ” Sain kirjan eilen ja ahmin sen saman tien. Kirjassa on jazz-tietoa, vaikka oppikirjaksi, mutta ennen kaikkea se on lämmin kertomus veljeksistä. Tämä kirja kannattaa lukea. Se on kertomus jazz-musiikista, veljistä ja elämästä.
Teemu on kirjoittanut lämpimän tarinan veljestään, jonka elämä päättyi liian varhain. Voi sanoa, että kirja on myös Simon kirjoittama, sillä kirjassa myös hän on “äänessä”.”
Harri Aavaharju: Kävin aikoinaan Alppilan Yhteislyseota. Teemu ja Simo Tapiolan yhteiskoulua, molemmat olivat taidepainotteisia kokeilukouluja. Soitimme Teemun ja Simon kanssa kesällä 69 Linnanmäellä ja Kappelin lavalla Suomipojat-orkesterissa. Puolet soittajista oli Tapiolasta ja puolet Alppilasta. Näinhän se on, ettei tulevaa voi tietää.
Riverside Rascalsien kanssa olimme keikalla 90-luvun loppupuolella ravintola Konstan Möljässä, Tehtaankadulla. Simo oli paikalla ja vaihdoimme pari sanaa keikan jälkeen. Kun kehuin Simon saavutuksia, sanoi Simo, -Mulla ei ole koskaan ollut omaa bändiä, enkä ole koskaan laulanut keikalla.
Ilkka Laurmaa: ” Kirja ostettu ja luettu! Erinomainen, hyvin kirjoitettu teos, joka tekee Simolle kunniaa, jonka hän ansaitsee. Onneksi olkoon ja kiitos, Teemu!
Niina Eeva, (Instagram): ”Työkaverini Teemun kirjoittama elämäkerta veljestään Simosta, joka teki hienon uran jazztrumpetistina New Yorkissa 70–80-luvulla, ja olipa hän yksi UMOn perustajajäsenistäkin. Hatunnosto Teemulle kirjan kirjoittamisesta! Suosittelen kirjaa kaikille jazz- ja musadiggareille.”
Kirjan voi ostaa Aviadorin myymälästä, Kulttuurikulmasta. Sen osoite on Vironkatu 12, 00170 Helsinki. Paikka on Helsingin Yliopiston ja Tuomiokirkon lähettyvillä, avoinna ark. 11–18, la 10–15.
Ennakkotilaaminen onnistuu verkkokaupasta tai soittamalla kustantaja Vesa Tompurille 050 591 6059. Samalla voi sopia kirjan noutamisesta myymälästä, jos näin haluaa tehdä. Vironkadulta kirjan saa tietysti nopeasti ja ilman postituskuluja.
Ravintola Nyyrikissä, Pohjolankatu 2 on 23.2. 2022 klo 17.30-tilaisuus, jossa väliajalla 19.45–20.15 Vesa Tompuri haastattelee: Teemu Salmista kirjasta, ” Kirjeitä New Yorkista – Trumpetisti Simo Salmisen tarina”. Kirjaa on paikalla myytävänä.
Tilaisuuden järjestää Perinnejazz ry ja illan ohjelma löytyy TÄSTÄ. Vapaa pääsy!
