DDT Jazzbandin pitkäaikainen pianisti Christer ”Santa” Sandell kuoli vaikeaan sairauteen 19.5.2016 Helsingissä. Paljasjalkainen stadin kundi oli kuollessaan 75-vuotias, syntynyt 1.4.1941. Santan soittamana hieno intro svengaavaan tunnussäveleen Royal Garden Blues aloitti DDT:n keikat ja konsertit vuodesta 1967 lähtien.
Haastattelin Santaa keväällä 2008 DDT:n 50-vuotishistoriikkiin. – Kiinnostuin musiikista jo nuorena. Pikkuserkkuni luona oli piano ja kun perheemme vieraili siellä, viihdyin pianon ääressä koko illan. Olin koulussa kolmannella luokalla, kun jazzin palo iski minuun. Kävin pimputtelemassa käytävällä olevaa pianoa välitunneilla ahkerasti. Osasin soittaa iskelmän Istanbul sai Konstantinopolin.
– Christian Schwindt kävi samaa koulua ja sattui kuulemaan soittoani. Hän tarttui kerran hihaan, kertoi olevansa perustamassa jazzbändiä ja pyysi minua kylään. Hän oli saanut juuri ensimmäiset rumpunsa ja harjoitteli Kuutamoserenadia. Suunniteltiin kovasti bändiä, mutta Nalle Eklund, joka oli siihen suosittu tanssipianisti, vei paikkani. Hän osasi soittaa hyvin boogie-woogieta. Soittoa opiskelin sittemmin myös Sibelius Akatemiassa, mutta siellä ei saanut soittaa jazzia kuin salaa.
Santa harkitsi myös ammattimuusikon uraa, kun Erkki Valaste pyysi häntä bändiinsä. Tämä kaatui kuitenkin lähinnä siihen, että hänen isänsä kielsi. – Isäni sanoi, että hoidetaan opinnot ensin loppuun. Soiton lisäksi minulla oli myös muita hyviä harrastuksia. Näihin syihin se ammattilaisen urani kaatui. ”Siviilissä” tein elämäntyöni Volvo-konsernissa autojen parissa.
– Keskustelin aikanaan paljon asiasta myös Esko Linnavallin kanssa. Ammattimuusikko vai amatööri, molemmissa on puolensa. Esko sanoi, että kun olet amatööri, soittamiseen eläytyminen on helpompaa. Ammattilaiselle voi soittaminen maistua joskus puulle ja käydä raskaaksi.
Takavuosina Santa soitti puoliammattilaisena muun muassa Ylermi Kososen, Martti Innasen ja Jorma Veneskosken orkestereissa. Siihen aikaan monet tanssiorkesterit soittivat ensimmäisen setin jazzia, kunnes tanssi pääsi vauhtiin.
DDT Jazzbandiin Santa liittyi vuonna 1967. – Rikke Wahlstein soitti minulle. Tapasimme silloisessa ravintola Bulevardiassa. Juteltiin ja tapaaminen päättyi siihen, että olin DDT:n pianisti.
Santan mielestä rytmi on ollut DDT:n tavaramerkki ja olennainen osa. – Olen joutunut soittamaan monenlaisten rumpalien ja basistien kanssa. Aina kun pääsee takaisin omiensa joukkoon ja DDT:n komppiin, on kuin kotiin tulisi.
Harri Aavaharju on tehnyt paljon yhteistyötä DDT:n ja Santan kanssa mm. Classic Jazz ry:n puheenjohtajan ja Storyvillen ohjelmapäällikön ominaisuudessa.
– DDT:n komppiryhmä: Christer Sandell (p), Pekka Mesimäki (bj/gt), Pentti Mutikainen (b) ja Christian Schwindt (dr) oli 1980- ja 90-luvuilla genressään Suomen paras. Hehän komppasivat samaan aikaan myös Antti Sarpilan ja Pentti Lasasen Swing Bandeissa rinnan DDT:n keikkojen kanssa.
Pianon soittamisen ohella Santa on kirjoittanut DDT:lle myös stemmoja. – Tarvitaan vaihtelua jo motivaationkin takia. Se on ollut aika mielenkiintoista puuhaa.
Musiikkiharrastuksen lisäksi jalkapallo on ollut lähellä Santan sydäntä. Hän pelasi viitisentoista vuotta aktiivisesti alemmilla sarjatasoilla ja myöhemmin myös ikämiesotteluja.
Santa keräsi myös pitkältä ajalta DDT:n leikekirjakokoelmaa. Sen hienot kansiot olivat allekirjoittaneelle korvaamaton apu DDT:n 50-vuotishistoriikin toimittamisessa. Ilman niitä kirjan sivumäärä ja anti olisi jäänyt huomattavan vajaaksi.
Santan poismeno on DDT-läisille todella suuri menetys niin henkisesti kuin soitonkin kannalta. Kymmenien vuosien tiivis yhdessäolo, harjoitukset ja keikat ovat tehneet soittokaverit toisilleen läheisemmäksi kuin jopa siviilityöpaikkojen työkaverit tai vanhat luokkatoverit.
Pekka Mesimäen mielestä Santan merkitys DDT:lle on ollut huomattavasti suurempi kuin yhden soittajan. – Hän jättää valtavan aukon, jonka täyttäminen tulee olemaan todella vaikeaa. Santa on ollut meille tärkeä yhteishengen luoja ja soittofiilingin nostattaja.
Fred Anderssonin mukaan DDT-jazzin keskeinen tavaramerkki on ollut ”etukenossa” rullaava komppi kahden puupuhaltimen soundin ohella. Santalla on ollut kompissa vahva osuus. – Lähes 50-vuoden yhteisen taipaleemme päättyminen on surullista. Kävin Santan luona sairaalassa muutama päivä ennen hänen poisnukkumistaan. Huoneesta lähtiessäni hän sanoi, ”Sånt är livet – sellaista elämä on. Tavataan seuraavalla keikalla”.
Christer “Santa” Sandellia jäävät kaipaamaan vaimo Monica sekä tyttäret Annika ja Maria.
