Kävimme yhdessä Munkkiniemen Yhteiskoulua. Vuonna 1954 Pertti oli keskikoulun viimeisellä B-luokalla ja itse olin A-luokalla. Juhani kirjoitti jo ylioppilaaksi. Pertti siirtyi seuraavaksi ammattikouluun ja valmistui rakennusmestariksi.
Hän oli minua 3 vuotta vanhempi emmekä silloin vielä tunteneet toisiamme lähemmin, vaikka asuimme samassa talossa ja vain yhden seinän erottamana. Hän soitti trumpettia komeasti ikkuna raollaan ja Munkkiniemen sillan ympäristö oli jo kovasti tietoinen hänen taidoistaan.
Pertillä oli hyvät geenit: Hänen isänsä, Aimo Mustonen, oli voittanut vuonna 1940 sodan-aikaisen sävellyskilpailun F.E.Sillanpään marssilaulun tekstiin.
Pertillä oli jo savikiekkoina vanhaa jazzia ja Louis Armstrong loi niistä häneenkin lähtemättömän heijasteen.
Vasta vuonna 1957 kun olin päässyt ylioppilaaksi, musiikki toi meidät läheisesti yhteen. Olin jo soittanut klarinettia muutaman vuoden ja olin löytänyt omin päin vanhan jazzin mielimusiikikseni. Ryhdyimme kuuntelemaan 20-luvun jazzia ja kirjoittamaan levyjen pohjalta transkriptioita tulevaa orkesteriamme varten.
Joukkoon liittyi myös Juhani Piha. Hän oli jo ehtinyt kerätä äänilevyjä Pertin kanssa yhteisen materiaalin pohjalta ja hankkinut itselleen banjon. Kaikeksi onneksi vielä saman talon yläkerrassa asunut Seppo Keskimäki pasuunoineen oli juonessa mukana. Musiikin teoria oli meille jo riittävästi tuttua ja Pertti hallitsi pianonsoiton ja osasi soinnuttaa kirjoitetut kappaleet.
Näillä eväillä 1957 perustimme oman orkesterimme, joka sai nimekseen Old Time Jazz Band. Tämä alkanut orkesteritoiminta oli vielä vaatimatonta harjoittelua. Piti saada kokoon pysyvä vähintään viisihenkinen miehistö, jotta sointi olisi aito 20-lukuinen. Viidenneksi mieheksi saimme pianistiksi Ilpo Rahdun ja saatoimme aloittaa täysipainoisemman harjoittelun.
Aika kului ja muutamia keikkoja syntyi, kunnes tapaturma vei Seppo Keskimäen. Varamiehiä haettiin ja harjoiteltiin kellarihuoneistossa Fleminginkadulla.
Ei oikein edistytty – Pertti kyllästyi ja otti usean vuoden loman. Tämän monivuotisen lomansa aikana hän soitti huilua ja ylläpiti muutenkin musiikillista osaamistaan.
Välivuosina orkesteria oli vienyt eteenpäin Harri Aavaharju trumpetissa ja lisäksi ansiokkaasti laulusolistina Reine Rimon.
Sitten olimme jo vuodessa 1988 ja sain ylipuhuttua Pertin mukaan taas. Orkesteri jakautui nyt kahdeksi, toisesta tuli Reine’s Hot Papas.
Alkoi uusi renesanssi ja Old Time Jazz Band’in lopullinen läpimurto. Sen syntymiseen täytyy mainita tuubansoittajamme Jussi Valto ja laulusolistimme Pirjo Bergström. Levytykset, keikat ja matkat ulkomaille syntyivät tässä nousussa, josta on jäänyt materiaalia jälkipolvillekin.
Gospelmusiikin levittäminen yli Suomen on pitkälti Pertin ja Pirjon ansiota, sillä he yhdessä tuottivat materiaalia, joista tehtiin levytys jazzlevyjen oheen.
Pertti oli tarkka ja oman arvonsa tunteva mies. Tämän musiikin puitteissa kornetisti on orkesterin kuningas. Hän oli tarkka myös torven äänenlaadusta ja siksi alkuvuosien trumpetti olikin vaihtunut kornetiksi.
Hän valtuutti orkesterin käytännön järjestelyt ja keikkojen hankinnan muitten huoleksi ja nämä asiat Jouko Keskimäki hoitikin mallikkaasti.
Parisenkymmenentä vuotta kului laadukkaasti, mutta vääjäämättä koitti lamaannuttavia aikoja. Ensin Pirjon kuolema ja sitten banjonsoittaja Timo Peltoniemen kuolema. Tapahtumasarja lopetti Pertin innon ylläpitää ansatsiaan.
Orkesteri vaivihkaa lopetti toimintansa.
Jäljellä oli vielä sinnikäs Jassper-kokoonpano, jossa allekirjoittaneet olivat kaksistaan soittaneet yhdessä reilut viisitoista vuotta. Tähän kokoonpanoon sain taas Pertin puhuttua mukaan – nyt pianistina.
Vaimonsa kuoleman jälkeen Pertti oli vaipunut alakuloon, johon pianonsoitto tuotti selvän piristeen. Pianoa hän ei ollut aiemmin soittanut missään kokoonpanossa mutta taustansa avulla hän pääsi pian vauhtiin mukaan.
Ehdimme soittaa triolla tusinan verran harjoituksia ja ohjelmistoa oli jo runsaasti. Pertin yllättävä kuolema katkaisi tämän orastavan uuden aktiviteetin katkeralla tavalla.
Jassper on taas vain duetto ja allekirjoittaneet muistavat kunnioituksella Perttiä, joka pani tämän kaiken alkuun lähes 60 vuotta sitten!
Tapani Renkonen ja Jussi Piha
