Noin satakunta Kaukon ystävää, sukulaista ja soittokaveria oli juhlimassa häntä juhlakonsertissa.
Kaukon soittajanura alkoi isänsä haitaristi Artturin triossa alle kymmenvuotiaana. Kauko soitti rumpuja ja hänen vuotta nuorempi veli Kalevi viulua. Veljeksillä oli oma yhtye 1930-luvun loppupuolella.
Kauko Viitamäen kvintetti perustettiin 1940-luvulla ja siinä soittivat Viitamäen veljekset Kauko haitaria ja Kalevi alttosaksofonia, Suojärven veljekset Tauno bassoa ja Teuvo pianoa sekä Alpo Snellman rumpuja.
Kauko oli aktiivisesti mukana 1945 perustetussa Hämeenlinnan Soitannollisen Kerhon toiminnassa mm. rahastonhoitajana ja hallituksen jäsenenä.
KV-yhtye kävi Helsingissä voittamassa kolme kertaa pienten jazzyhtyeiden sarjan Suomenmestaruuden vuosina 1948, 1949 ja 1951. Kolmannen voiton jälkeen järjestäjät eivät laskeneet heitä enään kilpailuihin mukaan.
Ensimmäisen voiton lisäksi he pääsivät levyttämään savikiekolle mm. Dizzy Gillespien Groovin´ High, joka oli ensimmäinen suomalainen bepop-levytys. Viitamäen yhtye säesti mm. Olavi Virtaa, Lasse Liemolaa sekä Seija Lampilaa.
Pianisti Jaska Harjula kertoi. että hän viihtyi koulun jälkeen usein Kaukon ja Kalevin kotona, koska siellä oli 80 % jazzia ja 20% ilmaa. Jaska myös kertoi, että hänen ensimmäinen julkinen keikka oli kun hän alaikäisenä oli tuuraamassa Kaukoa Hämeenlinnan kaupunginhotellissa, tämän saatua “paremman keikan jostain muualta”.
Kauko Viitamäki esiintyi aina 1990- luvulle saakka. Hän on saanut nauttia valtion taiteilijaeläkettä ja hänelle on myönnetty vuonna 1994 Director Musices-arvonimi.
Tosi hienossa ja lämminhenkisessä juhlakonsertissa päivänsankarille soittivat mm. kotkalainen hanuritaiteilija Mika Huusari Kaukon omien poikien Joukon (kitara) ja Jorman (rummut) kanssa.
