Erik haettiin Töölöstä hopeanharmaalla, uudenkarhealla Rolls Roycella, jonka oli junaillut paikalle Kaffilajengin presidentti, todellinen automies Frega Jaakkola.
Onnittelulaulun oli pikariimittänyt Urjalan Taikayön muottiin Jukka Haavisto. Moniäänistä kuoroa säestivät Jukka pikku haitarillaan sekä Kalle Kaartinen klarinetillaan. Otsikko oli napakasti EKI 90.
Halki Ågelin niin kuin fågelin
kuului soundit nuoren Erikin
Eipä arvaa hän minkä hässäkän luo,
kun elää pitkän elämän.
Pianon, basson ja vibran taitaja
olet jazzin uranuurtaja.
Entäs Monrepoot? Niissäkin sä oot
huippuluokan osaaja!
Hei juu ja duljadulja dalla
nyt on juhlat täällä kaffilalla
Ensin borkat dokaa, sitten kaikki hokaa
Hetki tää on ainutlaatuinen!
HETKI AINUTLAATUINEN!
Välillä päästiin taas Kaffilajengin perinteiseen tunnelmaan. Puheensorina oli valtava, vaikka noudatettiin ryhmän pääsääntöä: vain neljä puhuu yhtaikaa. Jutut katkaisi Erik kysymällä, vieläks te puhutte vai joko kahvi maistuu? Viitisentoista vierasta kävi oitis kahvin ja kakun kimppuun.
Yli 80-vuotiaista olivat paikalla Raimo Virtanen, Eleazar Wieliczko, Nago Nygård, Åke Forsell, joka täytti äsken, Jukka, Kalle ja Jakob Furman. Joukon presidentti Frega Jaakkola, myös 80 täyttänyt, oli juuri joutunut sairaalaan. Nuorempia eläkeikäisiä oli sitten useita.
Kaffilajengin lahja Erikille oli yllätys, hopeapäinen kävelykeppi. Sellainen, joita ennen maailmassa annettiin 50- tai 60-vuotislahjoiksi ja silloin tosi tarpeeseen.
Erik oli vireässä kunnossa ja tuntui, että hän voi jättää kauniin kepin toistaiseksi odottamaan.
Tosin komeahan sen kanssa olisi Töölössä kävellä vaikka torille.
