– Minua pyydettiin kokoamaan brassibändi Hankenin ja Kauppakorkeakoulun yhteisen urheilupäivän viihteeksi 15.10.1958 Soutustadionille, muistelee Rick Wahlstein DDT Jazzbandin perustamista yhtyeen 50-vuotishistoriikissa.
Yhtyeestä pidettiin niin, että sitä pyydettiin esiintymään myös urheilupäivää seuraavissa iltamissa KY-talolla. Muistikuvien mukaan ensimmäisessä kokoonpanossa soittivat Rick Wahlstein (cor), Dudde Lindelöf (cl), Sven Svärd (tb), Raimo “Papa” Nurmi (p & bar-hn), Timo “Tinde” Peltoniemi (bjo), Harri Forelius (b) ja Leif Tallqvist (d).
Ajatus orkesterin perustamisesta oli syntynyt jo viisi vuotta aiemmin. Wahlsteinin matkatoimistossa työskennellyt äiti oli saanut palkinnoksi matkan Lontooseen. Matka tehtiin laivalla, jonka kapteenina oli Fred Anderssonin isä, myös Fred oli laivalla mukana.
– Tutustuin Rikkeen ja pitkän merimatkan aikana keskusteltiin paljon kaikista asioista. Meillä oli samanlainen musiikkimaku ja mietittiin myös dixiebändin perustamista. Rikke ehti sitten koota bändin, kun olin armeijassa. Tulin mukaan pari kuukautta myöhemmin, sanoo Fred Andersson.
Lähes kaikki DDT:n soittajat aloittelivat jazzarin uraansa Pekka Mäyrämäen perustamassa Old House Jazz Clubissa (1957-1964) Albertinkadulla. Ilmari Vesterisen mainio kirja “Mäyränkolon jazzareita” kertoo, että Wahlstein oli klubin aktiiveja ja teki sinne seinämaalauksia Paul Suomisen kanssa. Old Housessa vierailivat orkesterin nykyisistä jäsenistä myös Andersson, Nalle Nyman, Pentti Mutikainen, Christer Sandell ja Raimo Näätänen.
Jääkärinkadulla kokoontui samoihin aikoihin Helsingin Nuorten Harrastusyhdistyksessä jazzkerho “High Society”. – Sinne pääsi mukaan myös alaikäiset. Mäyrämäki piti tiukasti kiinni ikärajoista, eikä päästänyt Old Houseen ennen kuin 18 vuotta tuli täyteen, kertoo Tinde Peltoniemi (s. 1943). – Jääkärinkadulle ilmestyi sittemmin myös Rikke, joka otti yhteyttä, kun piti saada se yhtye kasaan Soutustadionin keikkaa varten, Peltoniemi täydentää.
DDT Jazzbandin perustamisen aikoihin jazz eli kulta-kauttansa. Kaikki tyylisuunnat kukoistivat elinvoimaisina. Dixieland saapui Suomeen Ruotsista. Se oli aikansa tanssimusiikkia ja valloitti Suomen nuorison sydämet. DDT:n perustamiselle oli selvä “jazz-sosiaalinen” tilaus. Keikkoja alkoi pukata mm. teinibileisiin ja osakuntatansseihin.
Royal Garden Blues
Tunnettu televisiomies Jaakko Jahnukainen järjesti ohjelmasarjan “Nuorta Jazzia”. Tähän ohjelmaan kutsuttiin vuonna 1959 myös DDT, jolla ei silloin vielä ollut nimeä lainkaan. Nimi piti kuitenkin keksiä.
Jokainen soittajakaveruksista asui Helsingin kantakaupungissa, sen eteläisissä kaupunginosissa – “alakaupungilla”. Tästä Jahnukainen johti nimen “Downtown Dixie Tigers”, joka myöhemmin lyheni muusikkohuumorin höystämänä DDT Jazzbandiksi – tunnetun tuholaismyrkyn mukaan.
DDT sai harjoituspaikan Hankenin olutkellarista. Siellä äänitettiin ensimmäinen levy vuonna 1961. Se oli EP, jossa kappaleet Weary Blues, Down by the Riverside, Savoy Blues ja Royal Garden Blues. Levyn viimeisestä kappaleesta tuli sittemmin yhtyeen tunnussävel.
Rick Wahlsteinillä oli aluksi mielessä kunnianhimoinen ajatus, ottaa tunnussäveleksi nopea Tiger Rag. Tämä osoittautui kuitenkin liian vaikeaksi soittajien silloisille taidoille, niin siitä päätettiin luopua. Royal Garden Blues tuntui myös “arvokkaammalta”, Kuninkaallisen Puutarhan Bluesilta.
DDT:n suosio alkoi kasvaa. Vuonna 1962 yhtye oli vastaanottamassa Louis Armstrongia Seutulassa ja pääsi myös Messuhallin lavalle soittamaan suuren idolinsa kanssa. Jatkoja juhlittiin yhdessä ravintola Adlonissa aamutunneille saakka.
Yhtye rankattiin vuonna 1966 omassa sarjassaan viidenneksi ruotsalaisen Orkesterjournalenin pohjoismaisessa orkesteriäänestyksessä. Seuraavana vuonna DDT kutsuttiin esiintymään Porin jazzfestivaaleille.
DDT:n kansainvälistyminen alkoi, kun Christian Schwindt tuli yhtyeen rumpaliksi. Ensimmäisen ulkomaan matka tehtiin vuonna 1970 EBU:n jazzfestivaaleille Sveitsin Montreuxiin. Sieltä pokattiin tuliaisina voitto kotiin traditionalistien sarjassa.
Ulkomaiden valloitus jatkui vuonna 1974 Dresdenin Dixieland Festivaaleilla silloisessa Itä-Saksassa. Festivaalien taltiolevyyn kelpuutettiin myös yksi DDT:n esitys. Vuosikymmenen lopussa yhtye edusti Suomea jazzin pyhätössä New Orleansissa järjestetyssä Jazz & Heritage Festivaalissa.
Levyraadin voittaja
Syksyllä 1977 Helsingin Ruoholahteen perustettiin jazzravintola Groovy. Mäyränkolon jälkeen Helsingissä ei toiminut varsinaista jazzklubia yli kymmeneen vuoteen. DDT eli niihin aikoihin yhtä parhainta ajanjaksoaan.
Toimittaja Juha Ilmari kirjoitti räväkästi miestenlehti Urkissa (1/1981) otsikolla DDT:tä kansalle: “Suomen paras jazzbändi DDT murjoo ilmoille sellaisen svengin, että heikot sortuvat ja rock-kansa vapisee. DDT on ainoa bändi, joka vetää Härmän tunnetuimman jazzkapakan Groovyn säännöllisesti täyteen, jameihin jonotetaan. Bändi joka rökittää sievästi muut maan jazzpusertajat. Sievästi ja säälimättä…”
DDT teki Groovyssä liveäänityksen “DDT Live at Groovy”. Levyn kappale Muskrat Ramble oli mukana Levyraadissa. Raati lienee ollut tasoltaan historiansa kovimpia, ainakin annettujen pisteiden perusteella. Tässä rajussa kisassa DDT keräsi peräti 46 pistettä ja vei komeasti koko potin aplodien kera.
Vastaaviin lukemiin olivat sitä ennen päässeet sellaiset nimet kuin Frank Sinatra, Ella Fizgerald tai Aretha Franklin. “Vanhojen” herrojen rehevä ja rehti musisointi valloitti kuulijat ikään ja säätyyn katsomatta.
DDT Jazzbandille 1980 -luku oli todella kiireistä ja menestyksekästä aikaa. Orkesteri teki mm. kaksi Amerikan kiertuetta, kolme matkaa Japaniin ja esiintyi Pietarin Talvipalatsin aukiolla 7000 hengelle. Tehtiin myös keikkamatkat Venetsiaan, Hollantiin sekä Osloon ja Tukholman ensimmäisille Jazzfestivaaleille.
Groovyn lopetettua jazzravintolana DDT aloitti vuonna 1990 säännölliset esiintymiset teatteriravintola Kahdessa Kanassa Katajanokalla. Tammikuussa 1993 perustettiin jazzklubi Storyville Eduskuntatalon naapuriin. DDT on ollut alusta lähtien Storyvillen kantabändejä ja yksi suosituimpia esiintyjiä.
Syksyllä 2008 DDT juhli 50-vuotista taivaltaan Finlandia-talolla loppuunmyydyssä konsertissa. Samalla julkistettiin juhlakirja “DDT Jazzband – instituutio ja legenda, 50 vuotta yhtä soittoa” sekä CD -levy.
Viime vuodet DDT Jazzband on jatkanut esiintymisiään noin 30 keikan vuosivauhdilla. Ohjelmaan ovat kuuluneet Storyvillen lisäksi mm. säännölliset vierailut Classic Jazz Festivaaleilla ja Taalintehtaan Baltic Jazz Festivaaleilla.
Pitkän iän salaisuus
Rick Wahlsteinin mukaan DDT:n vuosikymmenet “suomalaisen jazzin tiellä” voi ymmärtää kahdella tavalla. – Ensinnäkin ollaan oltu joidenkin “tiellä”. Nykyjazzhan on jotakin muuta kuin DDT:n soittama jazz. Traditionaalinen jazz, perinnejazz, classic jazz tai miksi sitä halutaan nimittää, on eräänlaista pelimannimusiikkia. Sitä voidaan kutsua vaikkapa USA:n etelävaltioiden mustien musiikiksi.
– Monet modernit kriitikot saattavat kokea se jonkinlaisena jarruna jazzin kehitykselle. Ollaan siis oltu “tiellä”. Mutta sana voisi olla yhtä hyvin “matkalla”. Se olisi ehkä monellakin tavalla osuvampi ilmaus. Matkalla Suomen jazzhistoriaan, omaa tietä kulkien, mutta aina luovuutta, kollektiivisesta improvisointia ja svengiä unohtamatta, Wahlstein pohtii.
“DDT Jazzbandin vahvuutena voidaan pitää sitä, että se on pysynyt kaiken aikaa uskollisena alkuperäiselle ideologialleen. Yhtyeen pyrkimyksenä on ollut vaalia jazzin perinteitä sopivasti swingin elementeillä höystettynä, jolloin esitykset ovat tavoittaneet laajemman kuulijakunnan ilman suhdannevaihtelujen mukanaan tuomaa kaupallista kompromesointia. Tämä on merkinnyt pysyttelemistä lähellä vanhaa New Orleansin henkeä ja tyyliä vähemmän ryppyotsaisesti – tinkimättä kuitenkaan esitysten laadusta.” (Erkki Pälli: POMUS, suomalaisen populaarimusiikin verkkomuseo).
Pekka Mesimäen mielestä: “Yhtyeen sisäinen koheesio on pitänyt huolen, että on pysytty oikealla polulla tyylillisesti eikä lähdetty tekemään mauttomuuksia. Soittajat ovat luottaneet ja kunnioittaneet toisiaan. Näin jokainen on lunastanut paikkansa tiimissä.”
DDT:n menestyksen takana on myös se, että yhtyeen runko on pysynyt kautta vuosikymmenten varsin vakaana. Rumpalia ja trumpetistia lukuun ottamatta nuorimmatkin jäsenet ovat olleet mukana reilusti yli 30 vuotta. Nalle Nyman kiteyttää ehkä tärkeimmän tekijän yhtyeen pitkälle iälle: “Soitamme, koska se on hauskaa!”
DDT on lajissaan yksi maamme kansainvälisesti merkittävimmistä orkestereista, vaikka se on toiminut pääasiassa amatööripohjalta. Yhtyeen arvosta ja musiikillisesta tasosta on osoituksena mm. vuonna 1988 Suomen Jazzliiton sille myöntämä ensimmäinen Andania-palkinto.
Tuskinpa lokakuussa 1958 ensimmäistä keikkaansa jännittäneet nuoret olisivat arvanneet, että tilapäiseksi tarkoitettu yhtye on koossa vielä 55 vuotta myöhemmin. Näin on kuitenkin käynyt. DDT Jazzbandista on muodostunut kansallinen jazzinstituutio ja legenda.
Soittajat
Kornetilla aloittanut DDT:n perustaja Rick Wahlstein (s. 1938) siirtyi aikanaan trumpettiin. Hänen ollessa estyneenä vuodesta 2011 lähtien trumpettia on soittanut myös Niklas Andersson (s. 1973).
Fred Andersson (s. 1938) tuli toiseksi klarinetistiksi joulukuussa 1958. Nalle Nyman (s. 1934) on ollut Fredin parina klarinetin ja sopraanon kanssa vuodesta 1959. Basisti Pentti “Muti” Mutikainen (s. 1937) aloitti 1965 ja pianisti Christer “Santa” Sandell (s. 1941) vuonna 1967.
Pekka Mesimäki (s. 1954) on soittanut DDT:ssä banjoa ja kitaraa vuodesta 1979. Raimo “Pelle” Näätänen (s. 1943) tuli vakituiseksi pasunistiksi 1981. Hän toimi tuuraajana jo 1970 -luvun puolella. Thomas “Tumppi” Rönnholm (s. 1972) aloitti rumpalina 2007.
Seuraavat muusikot ovat kuuluneet pitempiä aikoja DDT:n miehistöön: Sven Svärd; pasuuna (1958-81), Timo Peltoniemi; banjo ja kitara (1958-79), Christian Schwindt; rummut (1969-92), Antti Sarpila; klarinetti ja saksofonit (1987-97) ja Esko “Rusina” Rosnell; rummut (1992-2007)
Vakiovierailijoina ovat esiintyneet mm. Pentti Lasanen, Lasse Mårtenson, Pekka Sarmanto, Markku Johansson, Jartsa Karvonen, Joonatan Rautio ja Jussi Raittinen. DDT-läisiä vauhdittamassa on ollut myös kansainvälisiä huippunimiä kuten Wild Bill Davison, Bob Wilber, Bob Barnard, Ulf Johansson Werre ja Leroy Jones.
DDT:n tuotantoon kuuluu kolmisenkymmentä äänitettä 1961-2008.
DDT Jazzband 55 -vuotta, juhlakonsertti Savoy-teatterissa 12.10.2013 klo 19.00. Liput alk. 35 euroa. Lippupalvelu: www.lippupalvelu.fi
Historiikin tilaus 30 eur + postimaksut: www.ddtjazzband.fi
Kuvalähteet: Old House kuva – Pekka Mäyrämäen arkisto, julkaistu Ilmari Vesterisen kirjassa “Mäyränkolon jazzareita” sivulla 82 (WSOY 2006).
Jaakko Jahnukaisen kuva – Wikipedia
Muut kuvat – Tinde Peltoniemen arkistot / kirjoittaja
