Kaksi free jazzin legendaarista muusikkoa, basisti Henry Grimes ja saksofonisti Giuseppi Logan ovat menehtyneet koronaviruksen jälkiseurauksiin 84-vuotiaina New Yorkissa. Grimes kuoli 15. huhtikuuta ja Logan kahta päivää myöhemmin.
Kummallakin heistä oli erikoislaatuinen elämäntarina. Molemmat olivat aktiivisesti mukana free-kuvioissa 1960-luvulla, mutta katosivat täydelleen näkyvistä tuon vuosikymmenen jälkeen. Molempien uskottiin pitkään jo kuolleen, kunnes heidät löydettiin 2000-luvulla. Tuolloin heidän soittouransa käynnistyi uudelleen.
Philadelphiassa 1935 syntynyt Henry Grimes soitti nuoruusvuosinaan monissa rhythm and blues-kokoonpanoissa ja opiskeli Juilliardissa. Jazziin hän tuli 1957, jolloin hän soitti Charles Mingusin, Gerry Mulliganin ja Lee Konitzin levytyksissä. Todellisen läpimurtonsa hän teki seuraavana vuonna Newportin festivaleilla, joilla hän esiintyi samana päivänä Benny Goodmanin, Lee Konitzin, Sonny Rollinsin ja Thelonious Monkin kokoonpanoissa. Monipuolisuutensa ansiosta hänestä tulikin nopeasti erittäin kysytty muusikko. Pääasiallisesti hän soitti Sonny Rollinsin triossa, mutta teki keikkoja ja levytyksiä monen muunkin kanssa.
1960-luvun alussa Grimes alkoi suuntautua enenevästi free jazziin tullen monen sen kärkimuusikon luottobasistiksi. Hänen soittokumppaneihinsa kuuluivat muiden muassa Don Cherry, Cecil Taylor, Albert Ayler ja Archie Shepp, joiden kanssa hän soitti useilla freen klassikoiksi tulleilla levyilla. Ainoan levynsä omissa nimissään 1960-luvulla hän teki ESP-merkille 1965. Tuolla The Call-albumilla oli mukana Helsingissä kesällä 1962 käynyt klarinetisti Perry Robinson.
1968 Grimes lähti Kaliforniaan, jossa hänen pettymyksekseen luvattuja soittokeikkoja ei löytynytkään. Hän myi matkalla kolhiintuneen bassonsa ja ryhtyi hankkimaan elatuksensa erilaisilla hanttihommilla asuen nuhruisessa hotellissa Los Angelesin slummissa. Sieltä hänet löydettiin 2002. Tieto Grimesin löytymisestä kiiri New Yorkiin, mistä basisti William Parker lähetti hänelle basson. Lahjasoittimella vanhat taitonsa elvyttänyt Grimes palasi New Yorkiin keväällä 2003. Hänen paluukeikkaansa Vision-festivaalilla toukokuussa luonnehdittiin oikeutetustikin sensaatioksi. Siitä Grimesin ura lähti uudelleen käyntiin ja hänestä tuli jälleen monien muusikoiden keikoilleen ja levytyksiinsä haluama soittaja. Hän jatkoi aktiivista toimintaansa toissa vuoteen asti.
Paluunsa jälkeen Grimesille tuli kysyntää myös USA:n ulkopuolella. Suomessa hän kävi kesäkuun alussa 2004 esiintyen Keravalla tenoristi David Murrayn ja rumpali Hamid Draken kanssaa. Tuo esitys äänitettiin ja julkaistiin Grimesin nimissä ruotsalaisen Ayler-yhtiön levynä. Keravan jälkeen Grimes kävi samana vuonna myös Tampereella ja 2006 jälleen Tampereella nyt Marc Ribotin kanssa. Viimeisen kerran Grimes nähtiin täällä marraskuussa 2011 Faarao Pirttikankaan yhtyeen vieraana Helsingissä.
Myös Philadelphiassa 1935 syntynyt Giuseppi Logan aloitti hänkin r&b-kuvioissa soittaen teini-ikäisenä Earl Bosticin yhtyeessä. Musiikkia New England Conservatoryssa opiskellut monia puupuhaltimia soittanut Logan tuli 1964 New Yorkiin, missä hän ryhtyi yhteistyöhön Archie Sheppin, Bill Dixonin ja Pharaoh Sandersin kanssa.
Loganin maine perustuu pääasiassa kuitenkin hänen kahteen ESP-merkille 1964-1965 tekemäänsä albumiin, joilla oli mukana hänen tuolloinen kvartettinsa. Siinä soittivat pianisti Don Pullen, myöhemmin pitkään Bill Evansin triossa soittanut basisti Eddie Gomez ja free-rumpalien kärkeen kuulunut Milford Graves. Noilla levyillä Logan soitti altto- ja tenorisaksofoneja, huilua, bassoklarinettia, oboeta ja yhden kappaleen verran pianoakin.
Keväällä 1966 Loganin kvartetti, johon pianistiksi oli tullut Dave Burrell, teki kiertueen ja levytyksen vokalisti Patty Watersin kanssa. Saman vuoden syyskuussa Logan oli mukana pasunisti Roswell Ruddin Impulse-yhtiön julkaisemalla Everywhere-albumilla. Muutamaa vuotta myöhemmin rankasti huumeita käyttänyt ja mielenterveyshäiriöistä kärsinyt Logan katosi näkymättömiin ja hänen uskottiin kuolleen. Todellisuudessa hän oli pitkään laitoshoidossa eri puolilla USA:ta.
New Yorkiin hän palasi 2000-luvulla ja hän toimi aluksi etupäässä katusoittajana. Hänet tunnistettiin tuolloin ja hänelle koottiin yhtye, jonka kanssa hän esiintyi keväällä ja esiintyi myös dokumenttielokuvansa. Loganin paluun jälkeinen ensimmäisen albumi ilmestyi 2010. Mukana sillä oli muiden muassa 1960-luvun soittokumppani pianisti Dave Burrell ja rumpali Warren Smith. Sen jälkeen hän teki kaksi levyä. Viime vuotensa Logan asui hoitokodissa Queensissa, missä hän myös kuoli.
