Kauhavalla 21.12.1960 syntynyt säveltäjä ja kitaristi Tuomo “Tuppu” Orrenmaa on poissa keskuudestamme. Tuomo Orrenmaa löydettiin kotoaan Helsingin Pihlajamäestä äkilliseen sairauskohtaukseen menehtyneenä 24. 10. 2019.
Tuppu tunnettiin taitavana kitaristina, mutta alun perin hän oli puhallinsoittaja pääsoittimenaan trumpetti. Monien tapaamisiemme aikana hän kertoi musiikkiuransa alkutaipaleesta seuraavasti:
– Kansalaisopiston musiikkikerhon pääsykokeissa v. 1972 noin 11- vuotiaana kuuntelin salaa korva ovessa, että mitä ne muut osallistujat soittavat. Eräs pyrkijä soitti nokkahuilulla Osta sinä poika se kukkuva kello, kukkuva kello jne. Minulla oli mukanani trumpetti. Mietin, että olenko minä oikeassa paikassa. Kun vuoroni tuli, soitin Louis Armstrongin legendaarisen Hello Dolly– kappaleen. Raati kuunteli silmät pyöreinä ihastuksesta tai järkytyksestä suu ammollaan. Kappaleen loputtua pienen hiljaisuuden jälkeen eräs raadin jäsenistä sai todettua , että pitäisiköhän sinun poika keskittyä musiikkiuran luomiseen.
Jollain tavalla tämä määritti Tupun loppuelämän suunnan. Hän ei tyytynyt tavanomaiseen. Koulujen ja merkonomiopintojen ohella veri veti yhä voimakkaammin musiikin pariin. Tuppu soitti lukuisissa yhtyeissä, joista ensimmäisenä voitaneen mainita Skyline- kokoonpano.
Orrenmaa päätyi lopulta Helsingin Oulunkylän Pop Jazz-konservatorioon 1983-1985 pääsoittimenaan soolokitara. Opettajansa Raimo Sarkio oli lopulta todennut, ettei heillä ole juurikaan enää sinulle annettavaa.
– Mene Sibelius – Akatemiaan! oli kuulunut tuolloin rehtorina toimineen Klaus Järvisen ohjeistus.
Toisin kävi. Tuppu lähti isompiin kuvioihin Los Angelesiin kuuluisaan Guitar Institute of Technology– instituuttiin. Sinne vaadittiin etukäteen demo- nauhoituksia ja Tuppu oli lähettänyt muutamia soittamiaan omia sävellyksiä ja vastaus oli tullut paluupostissa.Tänne ja heti.
Orrenmaan oma musiikillinen suuntaus oli tuolloin alkanut muotoutua progressiivisen rockin, funkin, bluesin ja jazzin pariin ja näiden välimaastoihin. Hän oli soittouransa aikana ammentanut vaikutteita mm. Jimi Hendrixin, Jeff Beckin, Creamin ja Wigwamin musiikeista. Tupun opettajat Los Angelesissa olivat maailman huippua. Hänen
henkilökohtaisena opettajanaan toimi mm. Scott Henderson. Tuppu sai valmistuessaan huippupaperit ja olisi voinut jäädä USA:n länsi- rannikollekin asustelemaan, säveltämään ja soittamaan. Mutta kaipuu oli Suomeen.
GIT :n vaikutus Orrenmaan omaan musiikilliseen suuntautumiseen vahvistui. Hän painotti minulle useasti, että musiikin täytyy olla kaikki rajat ylittävä universaali kieli. Jokaiseen kappaleeseen tulee sisällyttää neljä elementtiä. Ne ovat melodia (teema), rytmi, jännite ja harmonia. Jos joku puuttuu, niin kappale on rampa. Tupun musiikillista sielunmaisemaa ohjasi paljon Jean Sibeliuksen musiikillinen käsitys sävellysten rajattomuudesta. Kappaleet eivät koskaan ole rampoja, jos nuo neljä elementtiä ovat olemassa ja mm. siksi Orrenmaa ei koskaan säveltänyt helposti soitettavia partituureja. Hän sisällytti jännitteen ylläpitämiseksi paljon alennettuja ja/tai ylennettyjä säveliä (tai koko sävelaskel- puolisävelaskel loikkia) esim. dominantti- dim -asteikkoa. Tämä vaati orkesteriensa soittajilta osaamista.
Tuppu toimi sävellystyönsä ja omien orkesteriensa ohessa mm. Porin Palmgren – konservatorion kitaransoiton opettajana v. 2004-2006.
Orrenmaa julkaisi neljä levyä. Viimeiseksi jääneenä julkaistiin v. 2009 Make My Day – levy, jota voitaneen pitää Orrenmaan päätyönä. Levy sisältää paitsi taiteilijan omia sävellyksiä, myös yhden Billy Cobhamin teoksen. Kaikilla levyillä soittavat monet Tupulle rakkaat ja läheiset muusikot Yhdysvalloista ja Euroopasta.
Make My Day – julkaisusta todettakoon pari mielenkiintoista yksityiskohtaa. Levyllä soittivat ensimmäistä kertaa samalla julkaisulla maailmankuulu Tower of Power– puhallinsektio sekä edellä mainittu lyömäsoitinguru Billy Cobham. Niinikään jäi levy myös legendaarisen basistin, mm. Wigwam -kokoonpanossa soittaneen Pekka Pohjolan viimeiseksi levytykseksi ennen hänen menehtymistään v. 2008.
Mestari on poissa, mutta musiikki elää.
Martti Tyrväinen
Kirjoittaja on Tuomo Orrenmaan pitkäaikainen tuusulalainen ystävä .
