Trumpetisti, jazzmuusikko Matti Riikonen kuoli 11.4.2021 Helsingissä vaikean sairauden murtamana. Hän oli kuollessaan 68-vuotias, syntynyt 2.1.1953 Helsingissä. Riikonen oli yksi vuonna 1969 toimintansa aloittaneen Tapiola Big Bandin perustajajäsenistä. Hän soitti myös kornettia ja flyygelitorvea.
Kun musiikin lehtori Martti Lappalainen perusti Tapiolan Yhteiskouluun jazz-kerhon, sai trumpetin soiton muutamaa vuotta aikaisemmin aloittaneen Matti Riikosen musiikillinen taival suunnan. Jazz-kerho laajeni pian Tapiola Big Bandiksi, josta muodostui Matille keskeinen kasvualusta kohti ammattimuusikon uraa. Tultuaan ylioppilaaksi hän alkoi opiskella trumpetinsoittoa Sibelius-Akatemiassa täydentäen opintojaan jazz-trumpetisti Tomasz Stankon antamilla yksityistunneilla.
Lähes viisi vuosikymmentä kestäneen uransa aikana Riikonen soitti useissa merkittävissä suomalaisissa jazz-yhtyeissä. Hän esiintyi usein saksofonisti Tapio ”Tuuppi” Tuomisen kanssa eri kokoonpanoissa ja soitti myös mm. Helsinki kollektiivissa, IMU Workshopissa ja saksofonisti Jorma Tapion Hugry Tribal Marching Bandissa.
Riikonen oli Edward Vesalan yhtyeen Sound & Fury jäsen vuodesta 1987. Hän soitti kolmella yhtyeen ECM-yhtiölle tekemistä levyistä ja oli mukana kiertueilla Suomessa, Euroopassa ja Kaukoidässä. 2000-luvulla Riikonen alkoi soittaa Halme Prospekt -yhtyeessä, joka esiintyi usein mm. Tampereen Jazz Happeningissä. Matin viimeiseksi taltioinniksi jäi vuonna 2020 julkaistu Hannu Salama & Vapaat Radikaalit -yhtyeen runoutta ja jazzia yhdistävä kokonaisuus nimeltä Lähtöpassi Tulevaan.
Soittamisen lisäksi Riikonen toimi myös arvostettuna nuottigraafikkona. Hänen huolellinen ja kaunis kädenjälkensä näkyy useissa Jukka Linkolan sävellysten partituureissa, ja Matin puhtaaksikirjoitukseen luottivat myös mm. Iro Haarla ja Paroni Paakkunainen teoksissaan. ”Kun stemman piirtää taitava ja valveutunut muusikko käsin, sitä pitää ja saa soittaa rakkaudella”, on Jukka Linkola kommentoinut laajaa yhteistyötään Matin kanssa.
Kun Petri Haussila näytti Suomen Jazzliiton sivustoille Matista laatimaansa esittelytekstiä, Matti kommentoi tekstiä turhan mahtipontiseksi. Matin kommentista ymmärtää, että hän ei tehnyt työtään maineen takia vaan rakkaudesta musiikkiin.
Matin tunteneet ihmiset muistavat hänet ystävällisenä, huumorintajuisena ja lämpimänä kumppanina, joka ei nostanut itseään esille.
Kun Tapiola Big Band pitkän hiljaiselon jälkeen alkoi 2000-luvulla jälleen toimia, Matti osallistui ahkerasti sen suurimuotoisiin produktioihin antaen vuosien aikana kertyneen ammattitaitonsa tämän harrastajista ja ammattilaisista koostuvan kasvattiorkesterinsa käyttöön.
Matti oli aina valmis auttamaan soittokaveriaan, oli kyseessä sitten musiikin harrastaja tai kokenut huippuammattilainen.
Muusikkokaveri Arttu Tolonen kommentoi Matin trumpetin soittoa suru-uutisesta kuultuaan: ”Hänellä oli trumpetistina itsensäoloinen ääni – rauhallinen, hienovaraisen hymyilevä, harkitseva. Ehkä vähän myhäilevä. Ystävällinen. Sellainen Matti oli.” Ja Iro Haarla muisteli Matin soittoa Sound & Furyssa: ”Vaikeat trumpettiosuudet soivat kirkkaana ja varmana puhallinsektion lead-äänenä – kimmeltäen kuin yön taivaan kirkkaat tähdet.”
Mattia jäivät erityisesti kaipaamaan Matin läheiset, lapset, lapsenlapset ja ystävät.
TEKSTI: Henrik Timonen, Matin pitkäaikainen ystävä
