Suomalaisen 1960-luvulla kehittyneen suomalaisen modernin jazzin keskeisiin muusikoihin kuulunut pianisti ja säveltäjä Pentti Hietanen on kuollut. Hän menehtyi 9. joulukuuta sairastettuaan pitkään. Kuollessaan hän oli 83-vuotias.
Monien muiden helsinkiläisten nuorten muusikoiden tavoin Hietanen aloitti jazzuransa koululaisbändeissä ja Old House Jazz Clubin jameissa. Syksyllä 1963 hän liittyi Chrisse Schwindtin ja Otto Donnerin perustamaan sekstettiin, jossa myös soittivat altto- ja sopraanosaksofonisti Tuomas Kotovirta, tenoristi Erik Dannholm ja basisti Tapani Tamminen. Vajaat kaksi vuotta toiminut yhtye oli aktiivisimmillaan 1964, jolloin se monien kotimaisten konserttien lisäksi esiintyi Comblain-la-Tourin festivaalilla Belgiassa.Alkuperäiskokoonpanossaan Yleisradiolle nauhoituksia tehnyt yhtye levytti ilman Donneria Scandialle talvella 1963-64 kolme kappaletta, joista kaksi oli Hietasen sävellyksiä. Yhtye oli jo käytännössä hajonnut, kun se syksyllä 1965 teki For Friends And Relatives-lp:n, jolla Hietanen oli mukana vain yhdellä säveltämällään raidalla.
Sisustusarkkitehdiksi valmistunut Hietanen tapasi kesällä 1965 työmatkallaan Pariisissa trumpetisti Ted Cursonin ja kutsui hänet Suomeen esiintymään. Curson tuli Helsinkiin jo samana kesänä ja soitti Hietasen kokoaman yhtyeen kanssa Vanhalla Polilla. Seuraavana vuonna Cursonilla käynnistyi Porissa 47 kertaa jatkunut festivaaliputki, jonka alkupäässä Pentti oli hänen vakituisena soittokumppaninaan Suomessa. Hietanen oli mukana Cursonin 1968 Discophonille tekemillä äänityksillä, joita kuitenkaan ei julkaistu. Vasta 2015 ilmestyi yksi raita (Liljankukka) tästä sessiosta.
Hietanen esiintyimyös oman yhtyeensä kanssa Porissa 1966. Hän oli koonnut sävellyksiään soittavan septetin, jossa olivat mukana Kaj Backlund, altisti Ilkka Karumo, tenoristi Stanley Lindroos, baritonisti Seppo Paakkunainen, basisti Teppo Hauta-aho ja rumpali Esko Rosnell. Yhtye sai Porissa hyvä kritiikin. Esimerkiksi Rytmi-lehti piti sitä Porin mielenkiintoisimpana suomalaisyhtyeenä. Runsas vuosi ensiesiintymisensä jälkeen yhtye levytti Teekkarien Jazzkerhon julkaisemalle mini-LP:lle kaksi Hietasen sävellystä, jotka ovat mukana Svart Recordsin juuri ilmestyneellä uusintajulkaisulla.
Septetin jälkeen Hietanen perusti kvartetin, jonka kanssa hän esiintyi Varsovan Jazz Jamboreessa 1968. Seuraavana vuonna hän liittyi Eero Koivistoisen kvartettiin, josta tuli tuon ajan kärkiyhtye Suomessa. Siinä oli rumpalina Reino Laine ja basistina aluksi Ilkka Willman, jonka tilalle tuli pian Pekka Sarmanto.
Kvartetti saavutti myös kansainvälistä menestystä voittaessaan kesällä 1969 EBU:n jazzyhtyeiden kilpailun Montreaux’ssa saaden palkinnokseen esiintymismatkan Newportin jazzfestivaaleille. Koivistoisen kanssa Hietanen oli mukana kahdella lp:llä (Odysseus ja For Children Only). Koivistoisen kvartetti oli Ted Cursonin Suomessa 1970 tekemällä Ode To Booker Ervin-lp:llä, jolla oli yksi Hietasen sävellys. Myös Charlie Mariano kelpuutti Suomessa 1974 tekemälle Reflections-lp:lle Hietasen kappaleen Chile, jolla äänityksessä Pentti myös soitti.
Työkiireiden takia soittaminen alkoi jo 1970-luvulta lähtien vähentyä. Vasta eläköidyttyään 2000-luvulla Pentti alkoi esiintyä säännöllisemmin helsinkiläisissä klubeissa ja osoitti vanhojen taitojen olevan tallella. Todiste tästä oli 2009 julkaistu hänen sävellyksistään koostuva cd Homecoming, jolla hänen kanssaan soitti edustava otos suomalaisia nuoren polven muusikkoja: Jukka Eskola, trumpetti, Joonatan Rautio, saksofonit, Antti Lötjönen, basso, ja Joonas Riippa, rummut. Valitettavasti tämä mainio hard bop-henkinen levy jäi Hietasen viimeiseksi, sillä hänen tervetyensä alkoi heikentyä 2010-luvulla eikä hän enää soittanut julkisuudessa.
