Pertti ”The Red” Vanhatalon trumpetti vaikeni 13. helmikuuta ja siten myös hävisi Helsingin äänimaisemasta yksinäisen trumpetin laulu. Pete syntyi 1946 Tampereella, valmistui ylioppilaaksi Helsingin Suomalaisessa Yhteiskoulussa 1966 ja sai FM:n paperit Helsingin Yliopistosta 1982. Työuraa kertyi operaattorina, ohjelmoijana ja muissa tietotekniikka-alan töissä aina viimeiseen asti. Tärkeäksi kokemansa työuran ohella 1960-luvulla alkanut trumpetinsoitto säilyi Peten kunnianhimoisena harrastamisena läpi elämän.
– Olen ollut mukana n. 40 eri orkesterin/kokoonpanon toiminnassa tai tuuraajana, useissa niistä hyvinkin pitkän ajanjakson, tyylilajeina pääosin tanssi/viihde/big band/jazz/latin/rock jne. Alkuvaiheessa ja aika ajoin myöhemminkin myös klassinen ja puhallin¬orkesteri¬musiikki. Olen soittanut myös solistina erilaisissa juhlissa ja tapahtumissa sekä kirkollisissa tilaisuuksissa, ja orkestereiden kanssa myös suorissa ja nauhoitetuissa tv-lähetyksissä sekä studioäänityksissä.
– Jossain vaiheessa olen arvioinut tekemieni varsinaisten keikkojen määräksi n. 2000, kaikki nämä pääosin vaativan päivätyön ohella, ja lisäksi soittanut myös n. 2000+ vapaaehtoisessa jami- tms. esiintymistilanteessa. Soittamieni eri tyylilajien kappaleiden määräksi olen arvioinut pitkälti yli 1000, joista n. 100 osalta on nyt edelleen valmius myös ulkoa soittamiseen.
Orkesterit
Pete on listannut tarkkaan kaikki orkesterit, joissa hän on vuosien varrella soittanut.
Helsingin Suomalaisen Yhteiskoulun sinfonia-, puhallin- ja tanssi/jazz-orkesterit v. 1960–1966.
– Yksityinen oppikoulu, jossa satsattiin pakkopullan lisäksi taideaineisiin, joita opetti parhaat muusikot.
Suomi-Pojat poikasoittokunta v. 1960–1963
– Muistaako kukaan muu olleensa mukana soittamassa Suomi-Neuvostoliitto Painimaaottelussa Vanhassa Messuhallissa, n. 10.11.1960. Oi Suuri Ja Mahtava NL, ja, tietysti, Oi, Maamme Suomi Synnyinmaa …… Tottahan minä ainakin olin, ja jo peräti 2kk torvi oli ollut jo käsissä, heh-heh … Olisikohan vaikka Reima Jaatinen ollut “isona poikana” auttamassa meitä pienempiä onnettomia, heh-heh …
Martin Brushane Big Band v. 1968-2008
– Martin Brushane oli suomalainen jazzrumpali ja trumpetisti, jonka alaa olivat erityisesti swing, jazz ja blues. Hänellä oli myös omia yhtyeitä, joista merkittävin oli Martin Brushane Big Band, joka perustettiin jo 1967 ja oli pitkäaikaisin ja ehkä tunnetuin hänen orkestereistaan. –
– Orkesterin kiinteään runkoon kuuluivat vuosien mittaan äiti Anneli, isä Ole, setä Åke, sisko Annika, poika Mika ja lisäksi suuri joukko kavereita ja tunnettuja jazz-muusikoita.
– Parhaimmillaan orkesterissa oli kolme polvea Brushaneja. Martin Brushane Big Band raivasi tietä ja markkinoita muille orkestereille televisioesiintymisillä ja konserteilla solisteinaan muun muassa Katri Helena, Anneli Sistonen ja Inga Sulin.
– Martin johti orkesteria aina tyylikkäästi valkoiseen smokkiin pukeutuneena ja soitti myös trumpettisooloja sekä steppasi. Lisäksi Pete soitti Settlemen Big Bandissa vuosina 1980–1995
Muita orkestereita oli pikkubändeistä puhallinorkestereihin. Vuonna 2021 Pete päivitti Suomen Trumpettikillan sivuille kaksi kuvaa ja oheisen tekstinpätkän Storyville Brass Bandin esiintymisestä 100 miljoonalle TV-katsojalle.
– Olipa hienoja keikkoja, josskusss’ … tässä keväällä v. 1998, Harri A. ja minä mukana. Harri voisi muistaa paremmin, keitä muita oli trp:ssa, ja sitten pasuunoissa, klaroissa, foneissa, helikonissa, rummuissa, jne., ja tietysti Grand Marshall Hylton.
Esikuvat
Hienosti toteutetulla Youtubevideolla Pete nimeää viisi esikuvaansa. Eddie Calvert, Ossi Runne, Jörgen Petersen, Nino Rosso ja Maynard Ferguson
Karaoketrumpetistin sooloura
Pete vieraili jamitilaisuuksissa eri puolilla Etelä-Suomea ja erikoistui esittämään suosikkikappaleitaan karaoke-estradeilla Pata-ässästä Viking Linen laivoille. – Hauskat oli jutut ja hauska oli myös seurata porukan reaktioita, kun karaokevuorolla trumpetti raikaa ”no nää on näitä nää on näitä”, kirjoitti erä ihailija kuultuaan Peten trumpetin vaienneen.
Karaoke oli hänelle ennen kaikkea harjoittelupaikka soittokunnon ylläpitämiselle keikkojen välissä. Siellä sai surutta soittaa kovaa & korkealta. Helsingissä ulkona soittaminen tuli mukaan vasta oikeastaan koronan myötä.
– No, tässäpä nyt samaan “hengenvetoon” vielä pari kappale/nuottikysymystä …
1. Kuka on milloin/viimeksi soittanut tätä Theo Mackeben’in (Miliza Korjus) Warum? kappaletta? Minä ainakin, Korona Keväänä/Kesänä kymmeniä kertoja, Ulkosoittajana (ja, ulkoa, heh …) Soitan mieluiten tästä sävellajista suoraan In Bb, eli soivassa Dm, Em(F#m) menisi vaan turhan kireäksi …
2. Ja, onko joku soittanut tätä Ennio Morricone’n Lännenfilmiteemaa, Vain muutaman dollarin tähden / For A few Dollars More, Final Duel Theme (1965)? Tässä Andrea Giuffredi’n nuottiversio, löytyy YT:sta, tietysti myös hänen soittamanaan … La Resa Dei Conti (suom. ~Tilinteon hetki!) Ja, tähänkin sama kaneetti -> “Minä ainakin … jne.”, kuin tuossa 1: ssänikin … Ja, sävellajina on tietysti tuo In Bb Em.
Pete Youtubessa
– No, tässä, oma “Dokumenttini” menneestä … Studio Brushanella v. 2004, hiljalleen tehtynä, kaikki ulkoa soitettuna jne., ääniraitoja, useissa standarditausta, jotkut osin kuvitettuina. Tämä oli karaokebravuureitani.
(Ja, olisihan näitä lisääkin vielä n. 12 raitaa, mutta aika suuritöisiä työstää …)
Ansatsi
Pete pohdiskeli ansatsiasiaa erilaisilla keskustelupalstoilla ja kertoi myös viime aikojen hammasongelmistaan avoimesti. Peten ansatsista on jäänyt mieleen Tuomiokirkon bändistä, että torvi oli todella vinossa, mutta ääni todella kova. Jossain vaiheessa Pete oikaisi sen.
Pete vuonna 2009: – Niin kuin jossain kohdassa aiemmin totesin, soitin ens. 18 v. ens. ansatsillani, joka tuli vaan jollain tavoin johonkin kohtaan suuta, kiemuraisen etuhammasrivin sallimaan kohtaan, tarkemmin sanoen hieman viistosti vasemmalle 1./2. hampaiden kohdalle, aukko sopivasti juuri siihen kohtaan missä amorin kaari kaartuu ja huuli on ohuimmillaan ja ilma tulee helposti läpi
… Tämä muistutti tavallaan sitä ansatsia, jossa huulia rullataan aavistus sisään, mutta en tarkoituksella tehnyt mitään rullausta, valkoinen iho oli luonnostaan hyvin lähellä aukkoa. Tästä johtuen ehkä tuli ylärekisteri suht. helpolla, mutta kestävyys ei ollut ihan kummoinen, saattoipa tässä olla vielä hymyansatsin piirteitäkin.
– Kun sitten olin joskus lukenut siitä huulien voiman suuntaamisesta kohti suukappaleen/aukon keskiötä jäi se askarruttamaan minua varmaan ainakin 10 vuodeksi. Kun erään “raskaan” BB levytyssession päätteeksi piti vielä puristaa Bb:n E3 pitkäksi loppuääneksi, niin kyllä oli jo vaikeata, ja päätin silloin kokeilla ansatsin totaalista muutosta, suukappale keskelle suuta ja huuliotetta ko. keskittämistyyliin. Aloin tiiviin harjoittelun ansatsiharjoituskirjojen kanssa, ja soittelin keikoilla kevyempiä stemmoja ja kappaleita ja ehkä sitten reilun vuoden kuluttua taas olin jossain suht. entisessä soittokunnossani.
– Näin jälkeenpäin, reilun parinkymmenen vuoden kuluttua olen hyvinkin tyytyväinen ansatsini tilanteeseen, joskin askarruttaa edelleen teinkö/teenkö kaikki mahd. “oikein” ja olisiko vielä joku “jekku” voinut tuottaa paremman lopputuloksen … nykyansatsini on ehkä liian voimallinen herkkyyden kustannuksella …
– Sellaisen havainnon olen kyllä tehnyt, että ansatsini lienee Phil Farkas tyyppiä ja ylähuulen “paksu” amor-osa on suukappaleen sisällä ehkä juuri hieman yli 50 % osuudella, ja nyt sitten hampaista johtuen, suukappale on 1./1./2. hampaiden kohdalla ja torvi osoittaa hiukan oikealle. Edelleen minulla on “mielenkiintoinen” erikoisuus, n. 2 mm aukko 1./1. hampaiden välissä mistä johtuen ilmavirta tulee tästä aukosta “pystysuunnassa” huulten takapinnalle eli värähtelyaukko onkin pikemminkin jotenkin hieman pystysuuntainen ja ilmavirta mahd. kierteinen(?) …
– Tiedoksi, Jon Faddis‘illa on myös samantapainen erikoishammasjuttu, muistaakseni vasen 1. on mennyt aikanaan nuorena puoliksi poikki koripallopelissä seinään törmätessä, eikä sitä ole sitten koskaan korjattu, siis parempi ilmavirtaus suoraan huulien takapinnalle …
Vuonna 2020: – Siis, varmaan kaikkien meidän ikuinen ongelma, Ansatsi, heh … josta minulle tuli taas kerran muistutus “kuolevaisuudesta, eli, menettämisestä”! Nimittäin puoli vuotta sitten, juuri pari päivää ennen Koronapoikkeustilan julistamista, minulla valmistui iso hammasremontti, kaikki 16 etuhammastani vaihdettiin uusiksi “omiksi” keraamisiksi, ja, odotetusti kyllä, Ansatsi “lensi lattian rakoon”! No, pari viikkoa se etsi uutta paikkaansa, ehkä 1–2 mm heitolla, mutta kun oli ikään kuin “vieraan ihmisen suu”, niin ennen kuin kaikki edes jotenkinkaan alkoi tottua ja toimia meni pari kuukautta, ja nyt puolen vuoden kuluttua toimii jo jotenkin … mutta, eivätpä taida enää varsinaiset Estradit kutsua, heh …
Suukappale
– Itselleni sopii oikeastaan vain yksi ja sama n. 30 v. aikainen tilaustyönä New Yorkissa tehty 3-osainen Giardinelli, vastaa lähinnä aiemmin käyttämääni Bachin 1X:ää, josta leikattiin rimmi tähän, eli vanhaa Bachin 1:tä, uudemmassa 1:ssä rimmin sisäläpimitta on aavistuksen suurempi, taitaa olla jo 17 mm ja se menee ohi hampaideni ja ikenieni “tukipisteiden”.
– Jos vaihdan/kokeilen jotain muuta, niin aina uppoan samaan suohon, ansatsi sekaisin eikä sitten tukevassa keikkakunnossa moneen päivään, tätä on koitettu joskus, mutta aina on äkkiä pitänyt palata entiseen … Mutta, tarkoitin tällä alkuperäisellä kommentillani trumpetin ja muiden isompien torvien suukappaleiden mittasuhteiden vaikutusta huulten värähtelyihin. Juuri näin kertovat jotkut, lyhyetkin tauot pitäisi hyödyntää huulten hetkelliseen vapauttamiseen, niin kestävyyttä riittää enemmän …
Filosofia
– No, juu, kaikki on nyt enää vaan Nostalgiaa! Ja, nyt tämä omakin “Juhlaviikkoni” päättyi, niin kuin Tuhkimolla (Cinderella), klo 24.00/00.00, ja kaikki “loisto” vaan hävisi …!!! Tuossa vajaan viikon aikana ehdin käydä soittelemassa siellä-täällä jonkun reilun kymmenen kertaa, oikeasti, n. 3-10min. pikasettejä, Ulkosoittajana (noo-uuu Katu-) Helsingin Keskustassa …
– Tärkein paikka oli kyllä Helsingin Tuomiokirkon Portaiden Ylätasanne -> Iltasoitto (T.Albinoni/R.Giazotto: Adagio (Cm, lyhyt Hautajaisversio) ja myös mm. L.Mason: Nearer, My God, To Thee / Sua Kohti Herrani, jne. …)
No, se siitä … Kaiken jälkeen, ansatsi alkaa kohta jo lähestyä 70 % tasoa, johonkin verrattuna … Mutta, eipä taida koskaan enää yltää pidemmälle … Parin viikon kuluttua, 74v. ……
Valoa tunnelin päässä
Leo Bessonoff kertoi, että hänelle saapui sähköposti 16.10.2021 – Tässä tilanne taitaa soiton kannalta olla jo aika huono, mutta uskoa on vielä parempaan tulevaisuuteen: Pete: -OK, mitä kuuluu, miten soitto sujuu nykyään? Ja, entä sitten Toimela Brassin toiminta?
– Itsellä aika huono soittokunto, ja en oikein edes jaksa paneutua omaharjoitteluun, kun ei viitsi häiritä naapureita … Ja, iso hammasremonttikin juuri ennen Korona-ajan alkua on haitannut ansatsin kohdalleen saamista … herkkyys/tarkkuus/varmuus/rekisteri jne., kaikessa vajavuutta …
– Paitsi kyllä E3 jne. välillä onnistuvat, mutta eipä kovin varmana. Nythän kyllä erilaiset soittotilanteet/harjoitusmahdollisuudet alkavat taas jotenkin pyöriä, ja jatkan soittoa jonkinlaisena free-free-lancerina …
– Mutta, Koronalta sinänsä olen säästynyt kyllä varotoimin jo 587pv!
– No, tuo nuottiasia, sattuisiko sinulla olemaan Äänisen Aaltojen 1.trp stemmaa, ja saisitko sen skannattua/kopioitua minulle? Minullakin sen kopio pitäisi olla, jossain, mutta taloremonttiin liittyvien evakkomuuttojen takia kadonnut jonnekin … Pitäisi opetella se ulkoa mahd. tulevaa soolosoittotilannetta varten johonkin sopivaan sävellajikombinaatioon. Mm. Veteraanin Iltahuuto on ollut minulla hallussa jo vuosia, myös laulettuna, mutta —-Ääninen pitäisi kyllä soittaa, niiden välisoittojen johdosta.
Haastattelu
Keskustelimme Peten kanssa jutusta muiden kirjoittamieni trumpetistijuttujen jatkoksi. Peten viimeinen sähköposti saapui 17.10.2020. Korona-aika ja taloyhtiön putkiremontti stressasi häntä ja varsinainen haastattelu siirtyi. Lupaus on pidettävä, joten juttu ja kuvat on kasattu sähköposteista ja viesteistä, joista kiitos myös Leo Bessonoffille ja Peten tyttärelle Katri Vanhatalolle.
Pete: – OK, juu, nyt kohta, pitää kyllä ryhtyä toimiin, kun kerran lupasin ……Kun, ei tässä, koskaan tiedä, mitä on tulossa, lähiaikoina … Ja, varsinkin, kun, aikaa ei ole enää, kuin ehkä vaan, “puolimiljoonaa” päivää, heh …! Siis, milloin noin suurin piirtein voitaisiin istahtaa ens. kerran, vaatii tietysti useammankin …
– Palailen, kun jotenkin tulee vapaampaa hetkeä tavanomaisten ja uusien rutiinien sekä eläkeläisen töiden väliin …Mutta, onhan sinulla vielä paljon parempiakin kohteita edelleen jonossa …
HS 15.4,2022:
“I, ve lived a life that, s full…
And more, much more than this,
I did it my way…”
