True Lines
IMCD-10
Lämminhenkinen kitarakattaus mieheltä, joka kertoo web-sivullaan bionsa aluksi:
– Synnyin joulukuussa 1970 viattomien lasten päivänä Helsingin kätilöopistolla. Muutaman hämmennyksen vuoden jälkeen matkin parasta kaveriani ja aloin soittamaan kitaraa. Jotenkin se tuntui itsestään selvältä ja olen jatkanut sitä tähän päivään saakka. Vielä ei ole kyllästyttänyt ja onneksi oppimista riittää lopun ikää!-
Ja tuo kyllästymättömyys kuuluu ja “maistuu” hänen uudella levyllään hyvältä. Rennon lupsakana. Hallitun osaavana. Makoisana vuoropuheluna yhtyeen kanssa. Oman näköisenään…
Engbergin soittotaidot pohjaavat Sibikseen, josta hän valmistui vuonna 2000 sekä Los Angelisin Musician Instituuttiin, jossa hän opiskeli mm. Scott Hendersonin johdolla. Sekä tietysti tuhottomaan määrään soittamista, niin studio- kuin keikkasoittoina. Monentyyppisen musiikin parissa.
Tällä levyllä ovat kaikki kappaleet Engbergin omaa tuotosta yhtä lukuunottamatta (#8).
Kokonaisuus soljuu rauhallisen leppoisasti, ilman mitään dramaattisia irtiottoja tai massiivisia menokaatoja. Melodinen harmonia että pehmeäkätinen selväpiirteisyys antavat kappaleille oman lämminhenkisen sielun. Engberg ei pyri mihinkään silmänkääntötemppuihin tai elektroteknisiin jippoihin vaan käyttää suurimpana valttina todellista osaamistaan, soittotaitoaan. Niin hitaasti nautiskellessaan kuin rytmikkäämmissä repäisyissäänkin. Upeaa soittopelin hallintaa. Erinomaista kitarointia.
Hienon kitaroinnin rinnalla ja osin sooloina kuullaan Joonatan Raution maukasta saxofonointia. Tukkoisen tehokkaat “amerikanopit” soivat mainion jazzikkaina. Rautio on ehdottomasti ykköskastimme puhaltajia.
Taustalla tikuttaa ja nakuttaa Lukkarisen Jaskan takuuvarma rumpukomppi. Ihastuttavan moni-ilmeisenä ja täyteliäänä, pysyen kuitenkin koko ajan sopivalla etäisyydellä soolosoittajista.
Växbyn Anssin paksukielinen basso hoitaa osansa myös “näkymättömän” aistikkaasti, antaen tilaa itse maestrolle ja Rautiolle. Häviämättä kuitenkaan takavasemmalle vaan olemalla koko ajan soolosoittajien rinnalla.
Levyn kokonaisuus on siis jollain tavalla seesteisen maalaileva. Melodisesti kauniisti soiva, rauhallisen koskettava. Ei kuitenkaan nukuttavan puuduttava, vaan sielukkaan kuunneltava. Sisäistä rauhaa antava, mielteellä – älä sie hättäile…
Toisaalta lähestytään myös elämän perusasioita. Ihmiselämän pienuutta. Nöyryyttä jonkin isomman… luonnon ja maailmankaikkeuden keskellä… jopa pyhän kolminaisuuden edessä…
Erilainen, nautittava kokonaisuus. Kokonaisuus, jossa hienot, persoonalliset soittajat kasvattavat hienon ulkokuoren Engbergin luomille sävelsieluille.
Tämä levy kannattaa todella kuunnella rauhassa. Rentoutua sen kokonaisantiin. Irtaantua ulkopuolisesta kiireestä ja tohinasta… Olla vain ja nauttia… Elämästä… Olemassaolosta…
Kokeilkaapa! (OR)
Peter Engberg guitar, Anssi Växby bass, Jaska Lukkarinen drums, Joonatan Rautio saxophone
Recorded by Puke Kataja at Magnusborg, Porvoo 2.-3.3.2010
Mixed by Tommi Vainikainen at Musicworks, Helsinki 19.-20.5.2010
Mastered by Svante Forsbäck at Chatmakers, Helsinki 13.8.2010
All songs by Peter Engberg except 8. Fair Song by Dona Noemia
