Olli Ahvenlahden esiintymisen jälkeen Lokkilavalta pitikin siirtyä nopeasti Puistolavan ääreen, missä aloitti toinen legendaarinen Pori Jazz-kävijä rumpali-ikoni Reiskan ympärilleen tätä keikkaa varten kokoama nimekäs kvartetti Reiska Laine Quartet. Ennakkotietoa kokoonpanosta ei ollut, mutta lavalla oli Reiskan pitkäaikainen yhteistyökumppani jo vuoden 1967 Montreauxin bändikilpailun voittaja nelikossa leaderina ollut saksofonisti Eero Koivistoinen. Pianon ääressä istui Riitta Paakki ja ilmeisesti koko viikon ”töissä” Porissa oleva virolainen kontrabasisti Heikko Remmel.
Paikalle oli ahtautunut koko penkkirivistö täyteen ihmisiä ja Reiskalla oli soiton ohessa hyvä tilaisuus kertoa myös joitakin tarinoita ja kokemuksia vuosien varrelta.
Reiska kertoi, että hänellä on käynyt mieletön tuuri, kun hän on saanut soittaa Porissa aloitusvuodesta alkaen vuosittain mahtavan asiantuntevan konserttiyleisön edessä, tutustua ja soittaa sekä ulkomaalaisten että kotimaisten hienojen muusikoiden kanssa.
”Tänäänkin meillä on täällä lavalla loistavat muusikot ja sitten vielä voimme soittaa oman urani musiikillisena viitoittajana olleen John Coltranen säveltämää musiikkia koko setti”, hehkutti Reiska.
Viime vuonna ehti kulua 50 vuotta Coltranen kuolemasta. Vahva 1960-lukuhenkinen jazzmusiikki huokui soitosta läpi koko setin ajan ja päättyi yhteen Coltranen tunnetuimmista kappaleista Naima.
Runot lauluiksi
Tämän jälkeen tuli aika palata Lokkilavalle, missä aloitti oman osuutensa itselleni tuntematon Vuokko Hovatta Kolmisin -yhtye. Ultra Bra-laulajan Vuokko Hovatan, alttoviulisti Atte Kilpeläisen ja vibrafonisti Panu Savolaisen muodostaman kolmikko on ollut kasassa vähän matkaa toista vuotta. Yhtyeen esittämä musiikki perustui runoilija Riina Katajavuoren teksteihin ja sen sanotaan pohjautuvan melodisen viihteelliseen jazziin ja populäärimpään lauluun.
Panu Savolaisen vibrafonin soitto voisi toki jollakin tavoin vievän ajatuksia jatsilliseen suuntaan, mutta ensi kädessä mielestäni esitys pysytteli rauhallisen kansanmusiikki-laulelman ja folkin rajapinnoissa, jos sitä nyt erikseen johonkin voisi tai haluaisi lokeroida.
Runoista, kun oli kysymys, niin ohjelmarakenne pohjautui laulettuun tekstiin, mutta myös suoraan lausuntaan, sekä näiden yhdistämisestä alttoviulun ja vibrafonin taustamusiikkiin. Vuokko aloitti kappaleella ”Tervetuloa”.
Sen jälkeen nauratti……. mitä mahtaa tarkoittaa, kun aurinko helottaa….mitään en tahdo….mitään en halua…olen täynnä olen kylläinen….. Derby meni makkaraksi…..hevoset on huono harrastus…..
Pysykää sängyssä sunnuntaisin, kun funkiskirkon kellot kalajavat, kun koira unisena haukkuu muhkean lempensä perään ja valo siivilöityy jauhopölyn kaltaisena huoneeseen. Kaupungit odottavat löytymistään huomenna, Reykjavik, Firenze, Christchurch, Pärnu, kaikki seudut, paikat ja kuningaskunnat, joissa ette ole kuunaan käyneet, koska olette pysyneet sängyssä sunnuntaisin
Jotenkin tähän malliin kappaleet etenivät. Taustana oli osin Panun ja Atten säveltämää verkkaalleen etenevää musiikkia. Lausunnan aikana taustamusiikki oli hiljaista ja varsin minimalistista luonteeltaan. Kaiken kaikkiaan esitys oli sisällöltään kaunista ja herkkää, mikä henki empaattisen melodista rakkauden tunnelatausta ja menettämisen kaipuuta.
Uutta modernia jazznäkemystä
Puistolavalla jatkoi vajaat kaksi vuotta toiminut Clark Jr. Trio, mikä oli yhtyenimenä itselleni tuntematon, vaikka kaikki soittajat ovat entuudestaan tuttuja eri yhteyksistä. Yhtyeen kokoonpanossa Porissa soittivat pianisti Clark Jr. eli Mikael Jakobsson, rumpali Ville Luukkonen ja yhtyeen vakiobasisti Teemu Åkerblomia tällä keikalla tuurannut virolainen Heikko Remmel. Lisäksi konsertissa soitti vierailijana trumpetisti Mikko “Gunu” Karjalainen, joka menneiden vuosien tapaan hoitaa festivaalin ajan Café Jazzissa puoliltaöin alkavien jamien esiintyjät ja juontotehtävät.
Yhtyeen musiikillisesta sisällöstä huolehtivat Mikael ja Ville omilla sävellyksillään. Yhtye kuvailee taiteellisesta suuntaansa uudeksi suomalaiseksi jazzmusiikiksi, jossa amerikkalaisen jazzperinteen kunnioitus kuuluu vahvana. Näin ainakin oli ilmoitettu etukäteen, sillä itse olin pari tuntia välillä pois katsomassa jalkapallon pronssiottelua. Aloituskappaleena ehdin kuitenkin kuunnella kappaleen Winton Kelly, mikä oli omistettu amerikkalaiselle sessiopianistille ja trumpetistille.
Eihän valintoja tietenkään näissä olosuhteissa pitäisi tehdä pallo edellä, mutta MM-jalkapalloa pelataan vain joka 4.vuosi ja Pori Jazz on joka kesäinen tapahtuma, joten ehkä tämä voitaneen hyväksyä tällä kertaa.
Pasunisti vuorotteli laulajana
Myös klo 18.00 Lokkilavalla esiintyneen Juha ”Jay” Kortehiston laulu ja pasuunan puhallus jäi jalkapallon jalkoihin tällä kertaa, mutta ei sekään ollut esiintyjästä kiinni. Kortehisto on soittanut pasuunaa noin 200 levytyksen ja lukuisien TV-ohjelmien lisäksi muun muassa Leningrad Cowboysin ja Ricky-Tick Big Bandin riveissä sekä Jimi Tenorin yhtyeessä. Keväällä ilmestyneellä ensimmäisellä sooloalbumillaan Kortehisto esiintyy erityisesti laulajana.
Kortehisto on itse kertonut levyn sisällön ajatuksista seuraavasti:
– Halusin haastaa itseni nimenomaan suomeksi, koska olen laulanut pääosin englanninkielistä materiaalia. Mielestäni jazzissa suomen kieli on haastavampaa fraseerauksen suhteen.
– Olen tehnyt urani varrella niin paljon erilaista musiikkia, että se kuuluu myös levyllä. Koen olevani nyt valmis omaan julkaisuun. Tiedän mitä haluan ja rohkeus tämän askeleen ottamiseen on kasvanut vuosien varrella.
Laulajaesikuvikseen Kortehisto mainitsee omien tyylilajinsa suuruuksia, kuten Gregory Porter, Frank Sinatra ja Nina Simone. Kortehiston vahvasti melodisissa sävellyksissä kuuluu vaikutteita monipuolisesti jazzin perinteen lisäksi esimerkiksi soulista.
Jazzin ohella levyllä kuullaan vaikutteita esimerkiksi rockista ja soulista. Kappaleet ovat Kortehiston ja hänen saksofonistiystävänsä Petri ”Pope” Puolitaipaleen säveltämiä. Tällä kertaa konsertissa kuitenkin Popen korvasi Eero Koivistoinen. Muut soittajat olivat yhtyeen vakiomuusikoita, Mikael Jakobsson, pianossa, Antti Lötjönen, bassossa ja Jaska Lukkarinen, rummuissa.
Tietojen mukaan konsertin ohjelmiston pohjana olivat viimeisen levyn kappaleet, joissa Kortehisto esiintyi laulajana ja soitti pasuunaa kuulemma vain hetkellisesti.
Keskustelupalstoista kansan kirjoittamaa paskatekstiä
Myöhemmin illalla Puistolavalla esiintynyt Kalevauva.fi herätti jo nimenäkin kummastusta. Tuskin olin ainoa, tai en oikeastaan tiedä nyt koetun perusteella. Ihmeellinen nimi juontaa siitä, että folkpop-trubaduuriduon perustajat Aapo Niininen (kitara ja laulu) ja Kimmo Numminen (banjo ja laulu) kertovat laulujen sanoitusten syntyneen vauva.fi-verkkosivuston ja joidenkin muiden keskustelupalstoilla olevasta keskusteluilmapiiristä ja aiheista.
Sosiaalisessa mediassa nämä laulumiehet ovat tietojen mukaan nousseet suureen suosioon ja videoita on katsottu satojatuhansia kertoja. Onhan se merkittävä määrä, joten ilmeisesti tällaisellekin musiikille on kysyntää.
Aikaisemmin en tiennyt tästä mitään. Nyt olen ihmetyksestä äimän käkenä. Voiko olla totta, että suuressa kansanryhmässä on ihmisiä, jotka viitsivät kirjoittaa täyttä sontaa päivät pitkät somessa.
Kun en itse pyöri somessa, niin siitä tulee entistä enemmän vastenmielinen olotila. Tästä asiasta olisi kyllä tehnyt mieli kirjoittaa enemmänkin, mutta tähän yhteyteen se nyt vaan ei sovi.
Ainakin laivoilla tuntuu usein olevan baari täynnä, kun tämän suunnan lauluntekijä istahtaa penkille kitaran kanssa. En tuomitse missään mielessä lavalla ollutta duoa, en musiikillisesti enkä sanoituksien sisällöstä, mikä oli suuren kansanryhmän kirjoittamaa.
Trubaduurimusiikki on paikallaan monissa olosuhteissa. Tällaista trubaduurilaulelmaa on kuulijan helppo omaksua, se on rentoa, se luo leppoisan letkeän tunnelman varsinkin oluttuopin ääressä istuskellessa. Sitä on helppoa vastaanottaa varsinkin, kun ollaan liikkeellä humoristisella asenteella, kuten tämä kaksikko. Kaikesta huolimatta sisältö kaipaisi pitempää selvittelyä.
Kaksikko julkaisi ensimmäisen albuminsa viime vuonna. Internetistä kerättyjä nykyaikaisia kansantarinoita sisältänyt albumi äänestettiin Kansanmusiikki-lehdessä vuoden kansanmusiikkilevyksi.
Sen sisältämiä kappaleita kaverukset liruttelivat tulemaan. Kappaleiden nimet vaan tuntuivat olevan valtavan pitkiä, mutta ehkä se antaa selvän kuvan asiasisällöstä.
Vai mitä mieltä olette tästä sisällöstä. Pitääkö synnytyksessä todellakin olla alapää paljaana, Mies syö lapsen vanukkaat!!, Kuorsaava kisssa, ei tätä kestä, Vakavissaan, etupyllystä, Te ketkä ette harrasta usein seksiä, Mieheni kertoi telakoituneensa saunaillassa, Nainen johon olen ihastunut vihaa minua, Tinder – Horror Story, Miten kauan sitä persettä on treenattu, Noloin asia mitä sinulle on tapahtunut, Mies mustasukkainen kun lähden laivalle, Oletteko jo kuulleet Kalevauva.fi:stä?
Pori Jazz 2018 lauantai 14.7.2018
Lokkilava:
15.00 Vuokko Hovatta Kolmisin
18:00 Jay Kortehisto
Puistolava:
13.30 Reiska Laine Quartet
16.30 Clark Jr. Trio feat. Mikko ”Gunu” Karjalainen
19.30 Kalevauva.fi
