Kitaravirtuoosi Jarmo Saari toteutti pitkäaikaisen unelmansa kerätä yhteen kokoonpano, millä voisi kehitellä Jarmo Saari Solu-sooloprojektin kaltaista visionääristä näkökulmaa. Tämä unelma toteutui, kun Jarmo Saari Republic näki päivänvalon vuonna 2012. Solu-projekteissa visuaaliset tehosteet ja tietynlainen rosoisuus olivat merkittävä osa soiton kokonaisuutta. Esitykseen kuuluneet säröisät napsuttelut olivat osa esitystä, vaikka niitä saattoi helposti pitää virheääninä.
Suomen ehdottomiin ykköskitaristeihin kuuluvan muusikon ja säveltäjän pitkään ja omaleimaiseen uraan on mahtunut hienoja sooloproduktioita sekä useita kovan luokan yhtyeitä, joista Jarmo Saari Republic on tällä hetkellä valovoimaisin. Saari itse on valinnut baritonikitaran tämän projektin soittimekseen. Toki hänellä oli mukanaan myös muita instrumentteja, kuten kosketinsoittimet ja harvemmin lavalla nähty theremin.
Yhtye on varsin poikkeuksellinen, sillä sen muodostavat Saaren lisäksi kolme lyömäsoittajaa, Sami Kuoppamäki, Olavi Louhivuori ja Abdissa “Mamba” Assefa. Kaikilla on jo pitkä ura takana, kolmikon nuorinkin Olavi Louhivuori on ollut jazzskenessä mukana jo 1990-luvun lopusta alkaen.
Vuoden 2014 debyyttialbumin jälkeen Republic on keikkaillut hiljakseen. Aivan Pori Jazzien alla ilmestyi viiden kappaleen digitaalinen EP-levy Helsinki mavericks, minkä pohjalle ennakkotietojen mukaan syntyy myöhemmin jatkoa kokopitkän albumin muodossa. Tämä enteilee ilmiselvästi uuden aikakauden alkua, mutta tämä ei välttämättä muuta Saaren halua käyttää luomisvoimaansa ennakkoluulottomasti uudenlaisien näkemyksien löytämiseksi musiikin sisältöön.
Yhtyeen torstainen Lokkilavan avaus oli samalla uuden levyn julkaisukeikka, Kirjurinluodossa kuultiin siis yhtyeen uunituoretta musiikkia, missä hämäräperäiset kokeilevat ominaispiirteet yhdistyivät elektronisilla tehosteilla vahvistettuna yllättävästi ja nopeatempoisesti yhtenäiseksi äänien monisuuntaiseksi spektriksi.
Minusta esitys oli kuin musiikillisten värinöiden testausrata, mikä syntyi kitaran elektronisilla vahvistuksilla, sämpläyksellä prosessoidun taustapuheen ja laulun lisänä. Tähän kokonaispakettiin kolmen lyömäsoittajan patteristo takoi toisiaan seuraten omat visionääriset palikkansa. Välillä syöksähdeltiin kovalla tempolla eteenpäin, välillä taas haettiin hienoja pieniä nyansseja äänialueiden noustessa ja laskiessa.
Ulostulo oli paikoin varsin rankkaa revitystä nousten volyymin käytön äärirajoille hetkittäin. Omalta kohdaltani tunsin sen ajoittain turhan kovana, mistä syntyi massamainen puuro. Saaren kitaran käsittely pääsi hienosti oikeuksiinsa piinaavien irtiottojen laskeuduttua nautinnolliseen seesteisyyteen. Kokeilevaa lyyrispohjaista sävykkyyttä raadollisempaan kitaran käsittelyyn yhdistellen Saari sai aikaiseksi monipuolisen äänikokonaisuuden. Voimallisen värikäs vuorovaikutus rumpaleiden kolmiyhteyden kanssa sai aikaan kuvitteellisia unikuvamaisia hattaroita, joita oli mukava havainnoida mielikuvina.
Pienen näytön saimme myös elektronisen Thereminin käytöstä viimeisessä kappaleessa Saaren kuljettaessa käsiään kahden antennin väliin muodostuneessa korkeataajuisessa signaalissa. Theremin on lähes 100 vuotta vanha keksintö, mutta ani harvoin sitä pääsee konserttitilanteessa kuulemaan. Siitä syntyvät äänet luovat hypnoosin kaltaisen tilan ja sitä olisi voinut kuunnella enemmänkin esityksen aikana.
Siitä ohjelma eteni kahdestaan Sami Kuoppamäen kanssa kappaleella My Kinda Woman. Laulu ilman taustaa jätti tilaa, jolloin myös Assefa ja Kuoppamäki palasivat ruotuun.
Toinen kitarataituri Norjasta jatkoi Lokkilavalla
Oli vuosi 1994 ja torstai, kuten nytkin. Silloin taisi olla ensimmäinen vuosi, kun konsertteja pidettiin Hotel Jazzissa Porissa. Lavalla oli kaksi kitaristia, basisti ja rumpali, Terje Rypdal Quartet. Siitä on ehtinyt kulua neljännesvuosisata ja muistikuvat ovat hämärät esityksestä, mutta mieleen on jäänyt kaikesta huolimatta Rypdalin erikoinen tapa käsitellä kitaraa. Se oli silloin itselleni uutta, jotenkin mielikuvituksellisen erilaista.
Itse oppinut kitaristi Terje Rypdal on kuulunut Norjan tärkeimpiin ja kansainvälisesti tunnetuimpiin jazzmuusikoihin. Hän täytti viime vuonna 70 vuotta ja takana on yli 50 vuoden ura. Rautalankamusiikin parissa alkujaan viihtynyt Rypdal siirtyi 60-luvun lopulla jazzin pariin ja huomasi pian soittavansa vuonojazzin ”kunkun” saksofonisti Jan Garbarekin ja rumpali Jon Christensenin kanssa sekä sittemmin myös George Russellin yhtyeessä.
Rypdal on kuulunut pitkään nimekkään saksalaisen ECM-levymerkin artisteihin ja on soittanut yli 40 albumilla. Hänen kunniakseen julkaistulla tribuuttialbumilla soittivat muun muassa Bill Frisell, Nels Cline ja suomalaisen jazzskenen ykköskitaristeihin lukeutuva Raoul Björkenheim.
Toiseen vierailuun Porissa Rypdal toi tuoreen Conspiracy-yhtyeensä, missä soittivat hänen kanssaan kosketinsoittaja Rune Tylden, basisti Endre Hareide Hallre ja rumpali Paal Thowsen. Yhteistyötä Rypdalin kanssa jo 70-luvulta alkaen tehnyt tanskalainen trumpetisti Palle Mikkelborg oli myös mukana Porin keikalla.
Conspiracyn esitys oli melkoista vehkeilyä ja venkoilu. Modernin avantgardismin ja progressivisen rockin varjossa syntynyttä fuusiota on varmasti juonittu jonkinlaisen salaliittoteorian kurimuksessa, hämärissä kellaritiloissa. Sen verran erikoista herrojen soitto oli. Alusta alkaen poljettiin melkoisella jytinällä ja bassojäynällä vahvistettua äänimassaa, todella raskaalla kädellä tuupaten. Palle tuli lavalle toisen kappaleen alkaessa yleisön huimien suosionosoitusten saattelemana.
Rypdal istui yleisöstä katsoen äärimmäisenä vasemmalla ja loihti kitarastaan hartaasti syvällistä sanomaa, johon 80-vuoden ikää lähentelevä Mikkelborg puki omat vastineensa sanoiksi trumpetillaan milesmäiseen tyyliin valkoinen takki päällään. Välillä trumpetti oli kohotettuna kohti kattoa ja kohta taas kohti lattiaa. Keukoissa tuntui vielä löytyvän vitalikapasiteettia riittävästi teräviin puhalluspurkauksiin. Yllättävän hyvin hän jaksoi liikkua lavalla paikasta toiseen vaihtaen välillä trumpetin flyygelitorveen.
Välihuomautuksia tuntui riittävän myös muille soittajille, jotka olivat sillä hetkellä suorittamassa omaa soolo-osuuttaan. Rumpali Paal Thowsenin jäätävän kovan soolon aikana Palle tehosti puhutteluaan. Varsin erikoinen esitystyyli ja siihen liittyvä salaperäinen henkimaailma teki esityksestä jännittävän mielenkiintoisen. Sen sisään tavallaan upposi. Se ryysti ja imaisi voimalla aiheuttaen alipaineen, mikä tempaisi trombin lailla nopeasti ja ahnaasti vieden mennessään. Sitä oli turha yrittää vastustaa.
Pori Jazz 2018 Kirjurinluoto, torstai 19.7.2018
Lokkilava: 14.15 Jarmo Saari Republic, 16.15 Terje Rypdal Conspiracy
