Yli 20 vuotta on kulunut siitä, kun saksofonisti Mikko Innanen ja kitaristi Esa Onttonen päättivät perustaa instrumentaaliyhtyeen, mikä ei kahlitsisi musiikkiaan johonkin sovittuun lokeroon. Avarakatseisten muusikkojen ideoinnista syntyi vuonna 1997 kuuden hengen miehistö, Gourmet. Yhtye on levyttänyt harvakseen, mutta tänä keväänä ilmestyi kuitenkin neljäs albumi ikään kuin 20 vuoden rajapyykkiä juhlistamaan. Gourmet esiintyy harvakseltaan, joten Cafe Jazziin oli lähes pakonomainen tarve suunnata askeleet marssintahdissa.
Uuden En Garde -levyn sisältö on kokonaisuudessaan Innasen ja Onttosen kynästä lähtenyttä avantgardeviihdettä. Kyyditys oli hurjaa, kuulijaa nyhdettiin kuin sätkynukkea paikasta toiseen, aihepiirien kiitäessä silmien edessä kuin nopeutetussa mykkäfilmissä hauskasti ja ennakkoluulottomasti, tyylilajit vilisivät jazzista iskelmään ja valssista marssin kautta rockiin hengästyttävällä tahdilla.
Innasen ja Onttosen rinnalla tätä myrskyä olivat hämmentämässä lisäksi muitakin suomijazzin tinkimättömiä sanansaattajia, rumputaiteilija Mika Kallio, pasunisti Ilmari Pohjola, tuubisti Petri Keskitalo ja haitaristi Harri Kuusijärvi, joka tuurasi tällä keikalla Veli Kujalaa.
Yhtyeen maailmoja syleilevässä instrumentaalimusiikissa, taide ja tragikomedia lyövät persoonallisella tavalla kättä ja yhtyeen ennakkoluulottomassa musiikissa tyylilajit vaihtelevat sulavasti jazzista iskelmään, marssiin ja valssiin, slow beatiin ja aavikkorokkiin.
Retkue aloitti taivalluksen Ilmari Pohjolan pasuunan puhalluksen antaessa lähtökäskyn Onttosen kitara tarttui mukaan marssimaiselle rynkytykselle What Can We Do When the Sky Falls Down?. Haitarin ja tuuban keskustellessa innostuneesti keskenään Innasen sopranino alkoi jyrätä ja tiivistää matkan tekoa.
Gourmetin elämänkerrallinen tarina oli lähtenyt liikkeelle tuoden ensiksi esille Innasen kauniin puhtaasti soinut Muistoja Luxemburgista ja heti perään hyökättiin umpikierosti rääkäten fasismia vastaan sävellyksellä Vorwärts gegen Faschismus. Innasen ja Onttosen yhteistyöllä syntyi ajatus siitä, ettei tiistaisin sada iloisen ilmeikkäästi Pas de pluie mardi tyylilajina ranskalainen musette. Innanen totesi, että kukkaset ovat kauniita, kaunis ja harras Flowers Are Pretty oli Gourmetin vanhimpia sävellyksiä lähes 20 vuoden takaa 2000-luvun alusta ja se oli nyt palautettu ohjelmistoon juhlan kunniaksi.
Innasen ja Onttosen yhteistyökertomus aurinkokuninkaan Ludvig 14. elämästä Louis XIV oli täynnä hauskoja oivalluksia. Suuri mahtipontisuus muuttui kepeäksi moniulotteiseksi leikittelyksi matkan aikana. Ensin mentiin alkutahdit fanfaarien kera marssin tahdissa hulppeasti hullutellen, kun 4 vuotias kuninkaan alku nostettiin valtaistuimelle. Mukaan mahtui tuima annos voitonmarssia iloliemen kera, itsevaltiaan otteita, tyrannimaisuutta, vastakkainasettelua ja kurinpitoa.
Onttosen unisävellyksistä syntynyt velho marssi ja monenlaista muuta genreä sisältävä When We Leave, Where Will We Go? alkoi kitaran ja pasuunan yhteisellä keskustelun vauhdittamana muuttuen iloiseksi rockrevittelyksi loppua kohden. Pariminuuttinen Roy oli puolestaan ilmiselvää Orbisonia ja kunnianosoitus hänelle.
Marrakeshista alkujuurensa saanut kohti Saharaa sännännyt Pink Camel oli todella varsinainen kiituri, riuska ja sähäkkä, armottoman kiihkeästi vellova rypistys. Tällä kertaa sen aloitti Petri Keskitalo tuuban sutkutuksella, prötinää, pärinää, pruuttausta, prätkätystä. Harrin hurmion lailla leiskunut railakas haitarin palkeiden tuuletus seurasi perästä. Sitten mentiin koko joukon voimallisella syöksytyksellä, minkä aikana ei voimallista raivoa tukahdutettu, vaan edettiin rajun estottomasti. Mika sai siinä ohessa oivan tilaisuuden tuulettaa vaihteeksi myös rumpusettiä oikein kunnolla.
Kohti loppua edettiin Järviradiota Kuunnellen, mikä alkoi fanfaarimaisena ylistyksenä ja pompsahti sitten lavatanssien tunnelmaan itkunsekaisena rakkauden ylistyksenä ja loppuun tuli vielä pätkä laulua Järviradiota kuunnellen kilometrit taakse jää, läpi metsien ja peltojen….
Yleensä freejazzin erikoiset ja yllättävän änkyräväärät nyanssit eivät aina löydy levyltä sellaisen älykkömäisen humoristisella tavalla, miten sen voi kokea paikan päällä. Vaikka yhtye ei välttämättä tarkoita musiikkiaan miellettäväksi humoristisen hauskaksi, niin tällaiset yllätykset antavat vahvan viestin kuitenkin lavan ääreen kokoontuneille asian harrastajille.
Näin se tokkiinsa on, puolivakavalla naamalla hauskasti, pieni ironian pilke silmäkulmassa, tämä kuusikko matkusti musiikin maailmassa ruudikkaasti eteenpäin. Jos kuulija ei välttämättä rämähdä nauruun, niin ainakin suu vääntyy hymyyn ja tämä on hyvä merkki. Sanoma on mennyt perille. Näinhän musiikin pitääkin toimia, luoda hyvä tunnelma ja mielikuvitusrikas ilmapiiri. Saatat taivalluksen aikana pudota hetkeksi rattailta, mutta kohta huomaat taas olevasi tiukasti kiinni yhtyeen hyvässä svengissä. Tärkeintä musiikissa on saada yleisö viihtymään ja nauttimaan kuuntelemastaan ja siinä Gourmet onnistui jälleen kerran aivan mahtavasti.
Tästä linkistä voi kuunnella Gourmetin puolituntisen konsertin Jazzahead 2017 tapahtumassa Bremenissä https://youtu.be/rm4FHo0x3Ps
Pori Jazz 2018 keskiviikko 18.7.2018
Café Jazz
22.30 Gourmet
