Torstain Lokkilavan päätöksen arkkitehtina hääri saksofonisti Mikko Innanen tuodessaan 10+ -orkesterinsa lavalle. Mikko Innanen 10+ on täynnä soittajia kotimaisen jazzin terävimmältä huipulta. Tällaisen kotimaisen orkesterin kasaan saamisessakin tarvitaan jo logistista järjestelytaitoa, kun jokaisella on omat keikat samanaikaisesti hoidettavana. Harvoinhan yhtye on liikkeellä esiintymässä, joten silloin, kun tämä 12-henkinen ryhmä nousee esiintymislavalle, on syytä olla paikalla.
Vaikka olen yhtyettä onnistunut kuulemaan pariinkin kertaan aikaisemmin, niin ei lisäkuuntelu ollut pahitteeksi. Tällaista isoa suomalaista orkesteria, missä on mukana kaksi basistia ja kaksi rumpalia ja maan parhaat puhaltajat kannattaa aina kuunnella, kun siihen on mahdollisuus. Yhtyeen maine on ehtinyt kiiriä rajojemme ulkopuolellekin ja poikinut esiintymiset kahdella merkittävällä jazzfestivaalilla Norjassa ja Saksassa. Kuusi vuotta debyyttikeikkansa jälkeen 10+ teki nyt ensiesiintymisen Pori Jazzissa.
Luvassa oli varmasti siis mieleenpainuva ja vaikuttava esiintyminen. Ryhmä laittoi taas kaiken peliin, koko setti vietiin läpi täydellä teholla ja rehevyydellä. Mikko Innasen johdolla taitavat soittajat saivat Lokkilavan tärähtelemään juonikkailla käänteillä. Ison orkesterin laaja osaamistaso hyödynnettiin laidasta laitaan tanakalla yhteishengellä ja rymistely oli sen mukaista.
Innasen väkevät ja monitahoiset sävellykset johdattelivat kuulijoita äänivallin laidalle, mistä saattoi löytää ihmeellistä työntövoimaa ja potkua torstai-illan jatkoille konserttipuiston alueella. Soolot irtosivat sellaisella energisyydellä, mitä näkee ja kuulee vain silloin, kun jokainen hoitaa osuutensa kuin viimeinen päivä olisi kyseessä.
Kuuntelijaa juoksutettiin alusta alkaen kunnolla, kun homma lähti heti lapasesta. Nimittäin aloituksena kuultiin Innasen nimihirviösävellys The Coda of Ornette Coleman’s Blues Connotation and Other Sources of Inspirations. Se oli äkkiväärä kuntotesti, missä ensin annetaan hidastempoista johdattelevaa saattohoitoa ja päälle vielä kirkastusta, Innasen jakaessa baritonillaan oheiset särkylääkkeet. Erikoinen sävellys oli monitahoinen, monimutkainen ja herätti ajatuksia. Ihan vain tiedoksi, jos joku on kiinnostunut kuulemaan sen vielä uudestaan, niin kappale löytyy Deliriumin albumilta Green Side Up.
Siitä edettiin kappaleella They Are Watching Us, minkä aikana oli Jussi Kannasteen vuoro sooloilla. Kukahan siellä taustalla mahtaa sitten olla kurkkimassa, ehkä se selviää tai sitten ei.
Seuraavaksi mentiinkin sitten syvälle politiikan sielunelämään, ”erään kansanedustajan tunnustuksien” äärelle. Sitä availtiin panoraamanäkymänä hurjilla sooloilla. Pauli Lyytinen aloitti rääkäten tenoriaan aggressiivisen hurjasti ja rajusti kuin irralleen päässyt raivohärkä ja puuskutti itsekin soolon jälkeen. Jari Hongisto varustautui viemärinavaajan kumituttisordiinolla ryystäen pasuunastaan turpakäräjiltä vaikuttavia rähjäisiä rypistyksiä. Verneri Pohjola tuuttasi trumpettiaan siistimmin, mutta taitavin kääntein. Seppo Kantonen tuli jytistelyyn mukaan eikä flyygelin koskettimilla riittäneet enää sormet, vaan käytössä oli välillä käsivarretkin.
Kappaleet vaihtuivat ja meno yltyi kohti infernaalista kliimaksia, kun Mikko ja Jussi intoutuivat mukaan sekoiluun. Silloin nelistettiin ja kaahattiin rääkkyen. Meno tuntui maittavan. Bassosoolot taustalla Ville Herralan ja Eero Tikkasen käskyttämänä vaimensivat hetkeksi puhaltajien tykityksen. Yhtyeen ruotsalaisvieras Magnus Broo ja Verneri toitottivat yhtä jalkaa korkeata veisuuta työntäen ”jauhot kuulijoiden suihin”.
Ilotulitus jatkui. Kahdet rummut, Mika Kallio ja Joonas Riippa, ja bassot jauhoivat tanakkaa taustaa pyöritellen rytmin svengaavaksi hyrräksi, johon Magnus vetäisi yksinäisen soolon korkealta ja kovaa. Sekös sai yleisön hurjaan huutoon, minkä Magnus otti naama punaisena nöyrän levollisesti vastaan.
Suomalaisen free-jazzin ehdoton rytmitykki, pauhaava ja svengaava big band, puhutteli. Ykkösketjun muusikoista koostuva orkesteri tarjoili notkeaa ja dynaamista jazzia, mikä oli täynnä yllätyksiä ja uusia äänielämyksiä. Sellaista menoa tarjottiin jazzkansalle Lokkilavan ääressä torstai-iltana.
Pori Jazz 2018 Kirjurinluoto, torstai 19.7.2018
Lokkilava: 21.00 Mikko Innanen 10+
Kokoonpano: saksofonit: Mikko Innanen, Jussi Kannaste ja Pauli Lyytinen, trumpetit: Verneri Pohjola ja Magnus Broo, pasuunat: Jari Hongisto ja Juho Viljanen, piano Seppo Kantonen, kontrabassot: Ville Herrala ja Eero Tikkanen, rummut: Mika Kallio ja Joonas Riippa.