Ilma oli mitä parhain, aurinko paistoi ja lämpöä riitti hellelukemiin asti, kun Kirjurinluodon konserttipuiston portit avattiin Taavinsillan päässä ensimmäisen kerran. Alueelle alkoi kerääntyä varsin pian runsaasti väkeä. Alueella kierreltyäni saattoi heti ensisilmäyksellä todeta, että ilme entiseen oli parantunut huomattavasti. Kaikenlaisia myymäläkojuja metrilakumyyjineen toki oli entiseen tapaan, mutta ne oli saatu järjestettyä ympäristöön viihtyisästi. Kaiken kaikkiaan konserttipuiston ympäristö oli lokoisan mukavan oloinen. Paluuta entiseen ei mielestäni kannata haikailla.
Rehellisellä jazzilla liikkeelle
Avauspäivän ensimmäisenä kokoonpanona yleisöä festivaalitunnelmaan johdatteli kesäravintolan teltassa esiintynyt trumpetisti Mikko “Gunu” Karjalaisen johtama trio, mikä oli saanut nimekseen Gunu Supreme. Kokoonpanossa soittivat Karjalaisen ohella rumpali Aleksi Heinola ja virolainen basisti Heikko Remmel.
Mikko on jo monivuotinen Porin kävijä. Hän on toiminut Café Jazzin yöjamien vetäjänä ja juontajana viime vuosien aikana. Vaasasta lähtöisin oleva Aleksi Heinola on palannut Suomeen seitsemän Norjassa vietetyn vuoden jälkeen. Stavangerissa hänellä oli omat kokoonpanonsa norjalaisten kanssa. Ensi kertaa kuulin hänen soittoaan Tallinnassa neljä vuotta sitten ja sen jälkeen hän on ehtinyt vakiinnuttaa asemansa myös Suomen jazzpiireissä.
Viron puolellakin on monia taidokkaita basisteja, yksi heistä on vuoden 2016 Viron Young Jazz Talent -palkinnon saanut Heikko Remmel, joka on jo muutamia vuosia tehnyt paljon yhteistyötä suomalaisten nuorten jazzmuusikoiden kanssa.
Yksi tällainen yhteistyökokoonpano on RZH Trio, missä Heikko ja Aleksi ovat Max Zengerin ohella esiintyneet pari-kolme vuotta. Toinen tällainen virolais-suomalainen yhtye on Heikko Remmel Quartet, missä soittavat Heikko, Mikko ja Aleksi sekä Heikkon veli pianisti Joel Remmel. Joel Remmel Trio muuten esiintyy ensi tiistaina Lokkilavan virolaisillassa.
Gunu Supreme soitti Gunun omien sävellyksien ohella omia sovituksia tutuista jazz-standardeista. Aloituksena kuultiin reippaasti etenevä Monaco Blues. Nica’s Dream puolestaan oli tuttua Horace Silverin sävellystyötä. Monien jazzlegendojen ohjelmistoon kuuluva My Foolish Heart vei välillä tunnelman balladin puolelle Gunun vaihtaessa samalla flyygelitorveen. Gunun omien kokemusten pohjalta syntynyt Two Steps vei ajatukset Havaijille, paikkaan, missä saattoi sukellella delfiinien sekaan.
Viime vuosi oli siitä erikoinen, että usean legendaarisen jazzartistin syntymästä tuli kuluneeksi 100 vuotta. Yksi heistä oli Dizzy Gillespie ja trumpetisti kun oli, niin Gunu oli lopuksi valinnut soitettavaksi vielä kaksi Dizzyn kappaletta Woody’n You ja Con Alma.
Yhteistyö soittajien kesken tuntui luonnistavan kitkattomasti. Eipä silti tämä ei ollut yhtyeen ensimmäinen yhteinen keikka, vaikka niinkin voisi ensi tiedoin kuvitella. Tässä muodossa kolmikko on esiintynyt erilaisissa tilaisuuksissa pääasiassa Etelä-Suomen alueella.
Räppiä nuorisolle
Kesäravintolan iltaa jatkoi räppärinä alkujaan tunnettu Karri Koira. Omien sanojensa mukaan hän ei enää räppää, vaan on siirtynyt lähemmäs vauhdikasta R&B -rytmimusiikkia. Enpä tiedä, itse en ainakaan yhden kappaleen kuuntelun perusteella saanut minkäänlaista otetta R&B:stä. Mielestäni tällä kuuntelumäärällä kyseessä oli ihan tavallista räppipohjaista populääriviihdettä, mikä sopi vallan mainiosti lavan ääressä keikkuvalle nuorisolle huutojen kera.
Lauluviihdettä Lokkilavalla
Lokkilavan avauksessa esiintyi taiteilijanimellä Yona tunnettu laulaja-lauluntekijä Johanna Pitkänen, Liikkuvat Pilvet -orkesterin kanssa. Tähän mennessä julkaistut kuusi sooloalbumia ovat tehneet hänet tunnetuksi yhä suuremman yleisön keskuudessa. Seitsemäs studioalbumi ilmestyy vielä tänä syksynä. Hänen omaleimaiset laulutulkintansa kulkevat laajalla sektorilla eri musiikinlajien alueilla.
Ilta seitsemältä alkaneelle keikalle Lokkilavan ääreen ehti esityksen aikana kerääntyä suuri joukko ihmisiä ja penkit lavan edustalla täyttyivät suurelta osin.
Lokkilavalla jatkoi vähän myöhemmin Jätkäjätkät-yhtyeestä tuttu suomenkielisen räpin pitkäaikainen sanansaattaja ASA taustallaan rokkaava ja funkkaava, kitaristi Rasmus Pailoksen johtama bändi. Mikä yhdistää mandoliinin helinän ja rumpukoneiden paukkeen. Keikalla kuultiin ASA:n vanhemman ohjelmiston lisäksi uusia lauluja tulevalta Uni näkee unta meistä -levyltä. Tämä perustuu etukäteisohjelmatietoihin, sillä en ollut lavan ääressä kuuntelemassa.
Illan päätti kesäravintolassa Kirjuri All Stars -yhtye solistinaan Osmo Ikonen.
Kirjuri All Stars -orkesteri toimii Pori Jazzissa Kirjurin kesäravintolassa eräänlaisena house bandina esiintyen kahtena viikonloppuna yhteensä 5 kertaa solisteinaan Heini Ikonen, Sami Pitkämö ja Osmo Ikonen.
Yhtyeessä soittavat illasta riippuen muun muassa monet musiikinlajit hallitseva saksofonisti Aleksi Ahoniemi, monissa kilpailuissa palkittu ja paljon ulkomailla esiintyvä kosketinsoittaja Joonas Haavisto. Kitaristi Riku Rajamaa vaikuttaa enemmän rockpuolen artistina. Basisti Heikki Laine puolestaan tunnetaan Quintessence, Q-Continuum ja Tuomo Prättälän yhtyeiden kautta. Raisu East Funk Attack -yhtyeen rumpali Tomi Salesvuo omaa pitkän taustan myös big band -rumpalina.
Nyt en tiedä minkälainen porukka lavalla on ensi vaiheessa ollut, sillä itse suuntasin kulkuni Café Jazziin ja kun sieltä palasin vielä Luodolle puolen yön jälkeen, niin lavalla oli tauko ja sen jälkeen sinne ilmestyi Osmo Ikonen taustaryhmineen, johon kuului kitaristi, basisti ja rumpali.
Pori Jazz 2018 Kirjurinluoto perjantai 13.7.2018
Kirjurin kesäravintola:
18.00 Gunu Supreme (Mikko Karjalainen Trio)
20.30 Karri Koira
23.30 Kirjuri All Stars & Osmo Ikonen
Lokkilava:
19.00 Yona & Liikkuvat Pilvet
22.00 Asa
