Porilaisten keskuudessa yleisesti ja Mr. Pori Jazzin – Jyrki Kankaan – suunnasta erityisesti paljon kritiikkiä on saanut päätös siirtää festivaalin ilmaisohjelmisto perinteiseltä Jazzkadulta Kirjurinluodolle Jazzpuistoon. Erityisesti Kirjurinluodon konsertteihin saapuvalle ulkopaikkakuntalaiselle tämä muutos näin paikan päällä koettuna tuntuu kuitenkin täysin positiiviselta asialta – nyt ilmaiskonsertit ovat myös helposti Lokkilavalta tavoitettavissa ja uusi Jazzpuisto tuntuu mukavalta festivaalialueelta itsessäänkin.
Vahvasti kansan suussa elävä sutkaus siitä ettei Pori Jazzeilla ole enää jazzia on siis paitsi täysin väärässä nyt myös enemmän väärässä kuin koskaa sillä Lokkilavan jazztarjonnasta nauttivat saavat helposti lisättyä päiväänsä kaksi settiä ihan oikeaa jazzia lisää viime vuosiin verrattuna.
Nyt kahden iltapäivän ensimmäisen Lokkilavan bändin välissä kerkesi mainiosti kuuntelemaan hyvin toisenlaista Hammond/kitara -trioa kun mitä päälavalla aiemmin kuultiin. Kari Antila & Karri Luhtala Organ Brothers yhdistää pitkään Belgiassakin vaikuttaneen kitaristi Kari Antilan ja puolestaan Italiassa omaa uraa rakentaneen urkuri Karri Luhtalan voimat, kolmantena pyöränä rummuissa Tuomas Timonen.
Antilan ja Luhtalan tiet olivat kohdanneet jo 15 vuotta sitten Belgiassa jossa Antila oli opiskelemassa maisterilinjalla ja Luhtala puolestaan vaihto-oppilaana.
Yksi Luhtalan tavoitteista vaihtovuodelle oli löytää Hammond B3-urut, joita sielläpäin maailmaa liikkuu merkittävästi Suomea enemmän – onhan näitä urkuja Antwerpenissä valmistettukin. Urut silloin löytyivät, mutta kun ne Antilan avustuksella roudattiin kämpille niin ne olivat valitettavasti 15 senttiä liian leveät Luhtalan opiskelijakämpän ovesta mahtuakseen – no ei siinä auttanut nuoren urkurin muuta kun hommata uusi kämppä. Ilmeisesti samat urut olivat vieläkin mukana Puistolavalla. Bändin nimihahmojen yhteinen historia ulottuu siis pitkälle, joskin tämä trio on ollut toiminnassa vasta noin vuoden.
Juuri uuden levynsä julkaissut trio soitti omia sävellyksiä – alkusetissä Antilan ja loppusetissä Luhtalan kynästä. Jos Devon Lamarrin trio otti työvoiton vahvalla poljennolla päälavasta niin Antila, Luhtala ja Timonen soittivat hienovaraisen tyylikkäästi ja nyansseilla.
Erityisesti Timosen hienovarainen ote oli vahva kontrasti alkupäivän rytmisiin vyörytyksiin verratuna – onhan Timonen uransa varrella soittanut pitkään vibrafonitriossa ja myös mm. useamman naislaulajan ja kanteleenkin taustalla, joten tyylikäs muut huomioon ottava komppaus lienee hänen erikoisalaansa.
Antila on tunnettu perinteisen jazzkitaran taitajana, paljon mentiin nytkin perinteisin soundein, mutta vähän sähköisempää räväkkyyttäkin Antila haki soundeissa poistuen mukavuusalueeltaan – ei tosin aivan onnistuneesti, Pat Methenyn kitarasyntsasoundit mieleen tuovien soundien fuusiohtava sooloilu jäi Antilan taidot tuntien vähän kömpelön oloiseksi. Luhtala pitäytyi Hammondin tutuissa kuvioissa, omissa sooloissaan onnistuneesti välillä tunnelmaa nostaen.
Trio on juuri julkaissut ensimmäisen levynsä More – sitä oli nyt aivan ensimmäisen kerran keikan jälkeen saatavilla.