Mopo
Flow’n lauantai-iltapäivä alkoi Balloon 360 -stagella aurinkoisissa merkeissä Mopon tahdissa. Tämän vuoden Flow’n aikana olen miettinyt että siinä missä Pori Jazzien nykyisissä järjestelyissä jazzia kuuntelemaan tulleen mieli on levollinen Lokkilavan herrankukkarossa niin Flow’ssa on hieman huolestunut siitä miten nyt mahtavat jazzbändit päästä monipuolisessa tapahtumassa esille. Tässä suhteessa räväkkä, Flow’hun 14 festivaalin kesäkiertueensa päättänyt Mopo on oiva buukkaus sillä Linda Fredriksson, Eero Tikkanen ja Eeti Nieminen eivät kavahda pientä yleisön hengen nostatusta ja hypetystäkään.
Bändi aloitti lähinnä alkuvuodesta ilmestyneen Mopocalypse -levyn materiaalista koostuneen setin rauhallisesti Niin aikaisin josta sitten kierroksia lisättiin setin mittaan Ruusun ja Noidan johdattaen väkevämmän ilmaisun suuntaan. Hieman isolla ulkolavalla Mopon soundin rajat alkoivat lähestyä – tai ainakin bändin musiikin polttopiste jonkun verran siirtyi. Siinä missä viime talven We Jazzin sisätilakeikalla Tikkasen muutamilla kappaleilla käyttämä sähköbasso oli vahva ja selvästi erikoinen mauste niin nyt ulkotiloissa sähköbasso ja pystybasso tuntuivat aika samanvahvuisilta elementeiltä. Niemisen rumputyöskentelykin tuntui menettävän terävintä viiltoaan avarassa tilassa, mutta Fredrikssonin saksofonituuttaus puolestaan nousi paikoin hienosti tilanteen tasolle free -henkisen töräyttelyn ottaessa vahvasti tilan haltuun.
Monipuolinen setti avasi päivän mainiosti – festaritunnelma Flow’ssa on usein ensimmäisten bändien aikana vielä raukea, mutta Mopo sai muutaman tanssijankin hetkellisesti innostumaan ja uuden levyn ”hittibiisi” Tökkö oli mahtava vahva lopetus.
Linda Fredriksson – saksofonit, Eero Tikkanen – bassot, Eeti Nieminen – rummut
Jukka Eskola & UMO Jazz Orchestra
Trumpetisti Jukka Eskolalla on käynnissä muusikon uran 20. vuosi ja tänä juhlavuotena Eskola on yhdistänyt voimansa UMO Jazz Orchestran kanssa. UMOn pääkapellimestari Mikko Hassinen on sovittanut UMOlle Eskolan omilta levyiltä vuosien varrelta kappaleita ja tunnin setissä kuultiin myös muutama uusi kappale.
Setin avasi kahdesta uudesta kappaleesta Eskolan omasta kynästä lähtöisin oleva Little Bee. Vähän ehkä normaalia rennommin keikan ottanut UMO kuulosti aurinkoisessa iltapäivässä ensitahdeista alkaen erittäin hyvältä. Balloon -lavan akustiikka ja olosuhteet sopivat hyvin big bandille.
Eskolan sukupolvi tuotti suomalaiselle jazzkentälle monta kiintotähteä – kuten esimerkiksi Timo Lassy ja Verneri Pohjola muutamia muita samoihin aikoihin huipulle nousseita puhaltajia mainitakseni, mutta tällaisessa roolissa big bandin vierailevana solistina Eskola on ehkä sukupolvensa tähdistä kirkkain ja vahvaa solismia kuultiin käytännössä joka kappaleessa. Sooloissa onnistuttiin UMOnkin riveistä – Olli Ojajärvi repäisi nimittäin kaksikin todella vahvasti mieleen jäänyttä sooloa jotka herättivät tunnelman kohotusta hyvin yleisössäkin.
Eskolan levyiltä kappaleita kuultiin niin viime vuosikymmenen lopun Walkoverilta kuin uudemmilta Orquesta Bossa ja Jukka Eskola Soul Trio -levyiltä. Eniten uudelleen oli sovitettu Walkoverin materiaalia ja se tuntui myös setin parhaalta annilta – Walkover on mainio levy, mutta sen soundit sitovat sen suhteellisen vahvasti nu jazz -hengestä innoittuneeseen Ricky-Tick aikaan. Nyt UMOn kanssa soitettuna uusina sovitukseina singlenäkin julkaistut Jova ja Chip ’n’ Charge ja erityisesti ripeätempoinen Double Time saivat uutta henkeä ja osoittivat elinvoimansa hyvinä sävellyksinä joita kehtaa soittaa erilaisillakin kokoonpanoilla. Nykyään ehkä levytetyssä jazzissa muusikoiden omien sävellysten ollessa arvossaan liian usein sävellykset jäävät vain yhden kokoonpanon tai projektin ohjelmistoon joten oli erittäin mukava kuulla vanhoja hittejä uusissa kuoseissa.
Onnistunut oli myös Hassisen tälle yhteistyöprojektille säveltämä Dive joka päätti Balloon -lavan istumapaikat täyteen vetäneen iltapäiväsetin. Biisi alkoi menevästi ja vaihtoi vielä hieman yllättäen kovempaa vaihdetta edetessään ja sopi mainiosti niin Eskolalle kuin UMOllekin.
Jukka Eskola – trumpetti. UMO Jazz Orchestra joht. Ville Vannemaa
3TM in 3D
Jazz-Emman Form -levyllään voittanut rumpali Teppo Mäkysen johtama 3TM toi Flow’hun poikkeuksellisen visuaalisen 3TM in 3D -setin joka soitettiin Seat Black Tentissä auringon laskiessa. VIsuaalinen puoli paljastui kahdeksi kankaaksi – toinen läpinäkyvä bändin ja yleisön välissä ja toinen bändin takana – johon heijastettiin musiikin mukana elänyttä materiaalia, läpinäkyvään abstraktimpaa ja bändin taakse konkreettisempaa mustavalkoelokuvahenkisestä arkkitehtuuriin.
Musiikillinen anti oli pitkälti sama kuin viime kuussa Pori Jazzeilla, mutta tyylikkäät visualisaatiot ja tila tekivät ison eron. Mustassa teltassa bassot jyskyttävät keskimäärin kovempaa ja melko hienovaraiseen soundiin levyllä ja useimmilla keikoilla turvaava 3TM kuulosti nyt miellyttävällä tavalla jykevämmältä ja elektronisen ja akustisen rajapintoja tutkivaan musiikkiin lähes keskeytyksetön musiikin virta sopi hyvin. Erityisesti Mäkysestä näki ja ainoan välispiikin aikana myös kuuli innostuksen ja ilon soittaa tässä ympäristössä.
Iso teltta oli noin puoliksi täynnä – lisääkin porukkaa olisi siis mahtunut, mutta paikalla olleet olivat keikasta innoissaan, eturiveissä meininkiä ihasteltiin ja visuaalinen puoli houkutteli paljon kuvaamista yleisön joukossa – peremmällä pantiin tanssejakin pystyyn.
Tyylirajoja ylittävän trion musiikille parhaiten sopivan ympäristön määrittäminen ei ole aivan vaivatonta, mutta Flow’n Seat Black Tentissä 3TM kuulosti ja näytti ehkä paremmalta kuin koskaan ennen.
Jussi Kannaste – tenorisaksofoni, Antti Lötjönen – basso, Teppo Mäkynen – rummut
Flow Festival 11.12.2018, Helsinki
