Dr. Helander & Third Ward vahvistuksenaan Little Willie Mehto avasi Puistobluesin pääkonsertin mahtavasti. Keskipäivällä alkavan festarin avaajan osa ei ole yleensä kovinkaan kadehdittava, koska yleisöstä vain pieni osa on ehtinyt kello 12 mennessä paikalle. Se ei kuitenkaan Dr. Helanderia ja kumppaneita haitannut. Pääkonsertti lähti lentoon heti avausbiisin Hawaiian Boogien linnunliverrysten ja viidakkoäänien viekoittelemana sekä jykevän viidakkokompin ja slidekitaran saattelemana kohti havaijilaisia tunnelmia. Edes viileähkö, pilvinen ja tuulinen sää ei ollut esteenä, kun sentään plussan puolella oltiin.
Meno vain parani, kun päästiin bändin omimmalle alueelle aidon bluesin pariin. Don’t Be Messin’ with My Bread ja My Magic Wand veivät tunnelman kohti bluesin syövereitä. Samalla väkevä soitto veti yleisön mukaan oikeaan bluesmeininkiin. Paikalle tulijoiden koipiin tuli vauhtia, jotta nurmikolta löytyisi mieleinen paikka, jossa päivän bluesannokset nauttia.
Dr. Helander eli Ilkka Helander on yksi tämän hetken ellei jopa kaikkien aikojen karismaattisimpia suomalaisia bluesartisteja. Hänen karhea äänensä ja järeä olemuksensa saa bluesiin sellaista uskottavuutta, että oksat pois. Kun hän saa vielä kitaransa soimaan vakuuttavasti ja heittää bluesriffejä kehään, ei voi muuta kuin nostaa hattu päästä ja kumartaa. On siinä varsinainen bluesäijä.
Helander on vieraillut pääkonsertissa aikaisemminkin. Tällä kertaa hän toi lavalle uusimman kokoonpanonsa Dr. Helander & Third Ward -trion, jonka muutkin jäsenet, itse Bluesministeri Esa Kuloniemi (basso, kitarat) ja Leevi Leppänen (rummut) ovat kotimaisen bluesin perusäijiä ja kaiken lisäksi moninkertaisia Puistobluesin esiintyjiä. Kun tähän lisätään vielä nouseva bluestähtemme Little Willie Mehto huuliharppuineen ja kitaroineen on herkullinen kattaus valmis.
Neljäntenä räväytetty Third Ward Boogie kuului tietenkin asiaan ja vei ajatukset kohti Houstonia, jonka Third Ward -nimisestä eli suomeksi kolmannesta kaupunginosasta bändi on ottanut nimensä. Niin, yksi syy nimeen lienee myös muuan Sam Lightnin’ Hopkins, joka eleli ja soitteli aikoinaan tuossa kaupunginosassa ja levitti bluesin ilosanomaa aina Suomeen saakka. Hopkinsin biisi Death Bells sai arvoisensa tulkinnan. Siinä Mehdon huuliharppu ja Helanderin laulu veivät surullisiin tunnelmiin ja saivat yleisön melkein kyyneliin. Biisi, kuten kaikki muutkin aiemmin mainitut biisit ovat bändin uudelta Meat Grindin´ Business –albumilta, jossa tämän biisin huuliharppu-osuuden hoitaa itse Charlie Musselwhite. Pääkonsertissa häntä tuurasi Little Willie Mehto, joka on mukana myös uutuuslevyllä, peräti viidellä biisillä. Mehdosta onkin kehkeytynyt etevä ja monipuolinen harpisti. Hänen monipuolisuutensa tulee esiin myös kitaransoitossa. Siitä saatiin maistiaisia nytkin. Todettakoon, että Mehto on myös vallan mainio sooloartisti.
Esa Kuloniemi hoiti hienosti basso-osuudet niin nyt kuin tuolla uutuuslevylläkin. Harva tietää, että basso on ollut Esan kakkosinstrumentti nuoruusvuosista lähtien. Kuultiinpa sitä Esan pääinstrumenttia kitaraakin, kun Esa tarttui välillä resonaatiokitaraan ja antoi sinisten sävelten soida. Leevi Leppänen puolestaan hoiti rumpukompin taattuun tapaansa.
Niin, tuli sitä mainiota peruskamaakin. Sonny Boy Williamson ykkösen Good Morning Little Schoolgirl sykähdytti taas kerran, kuten myös Charley Pattonin Green River Blues. Ne jos mitkä olivat täysin paikallaan. Nämä biisit ovat muuten Dr. Helanderin edelliseltä, vallan huikealta Country Boy levyltä, joka on omistettu vanhalle kunnon akustiselle bluesille. Muusikot tälläkin levyllä ovat suurelta osin samoja kuin pääkonsertissa ja uudella levyllä. Levyn arviointi löytyy tästä (http://jazzrytmit.com/wp/s8-levyarvostelut/c29-levyarvostelut/dr-helander/).
Third Wardin soitosta paistoi läpi yhteispeli. Se toimi ja soitto sujui. Erityisen mieliinpainuvaa oli Helanderin tapa heitellä tuttuja riffejä Mehdon harppusoolojen taustalle. Välillä tuli lusikallinen Spoonfullia ynnä muuta mukavaa. Everything’s Gonna Be Allright soi hienosti ja Mehto pääsi osoittamaan harpistin ja laulajan taitojaan. Jos jotain täytyy kritisoida, niin yhteislauluosuudet kaipaavat pientä hiontaa. Ne eivät oikein kolahtaneet.
Tässä on kokoonpano, jota olisi kuunnellut pitempäänkin. Mutta hyvä näin. Täytyi vain tyytyä jaloittelemaan lopussa kuullun Muddy Watersin biisin Walking through the Park myötä. Joka tapauksessa Dr. Helander ja kumppanit heittivät hienon avauksen mainiolle pääkonsertille.
Puistoblues Pääkonsertti 30.6.2018
Dr. Helander & Third Ward featuring Little Willie Mehto
