Lontoo 24.11.2013
Lontoolainen Troyka on lujaa vauhtia kiilaamassa itseään pienyhtyeiden kärkiporukoihin Englannissa, Portico Quartetin, Phorenis -trion, Polar Bearin ja Kairos4tet rinnalle. Yhtye nousi brittiläisen jazzpiirin tietoisuuteen ensi levytyksensä jälkeen vuonna 2009. Kolmikko, kitaristi ja luuppauksen mestari Chris Montague, rumpali Joshua Blackmore sekä kosketinsoittaja Kit Downes, pyrkii omilla keinoin löytämään uusia alueita rockpopin puolelta jazzia unohtamatta.
Soittajat ovat tuttuja nimiä brittimusiikin parissa pidemmältä ajalta, Kit Downes on mm. soittanut aikaisemmin Empiricalissa, mutta jäi sieltä pois Troykan perustamisen vuoksi. Yhtyeen musiikki ei ole yksinkertaisen suoraviivaista. Koko kolmikko säveltää ja tekee poikkeuksellisen vaihtelevaa, monisärmäistä, ilmeikästä, alati muuttuvaa ja yllättävää musiikkia, mihin muokataan sähköistä energiaa. Siitä syntyy seikkaileva kaleidoskooppimainen musiikkikuviointi. Sen ilmapiiri imaisee helposti mukaan mielikuvitusmaailmaan ja herättää mielenkiintoa.
Yhtyeeltä kysyttiin voisivatko he ryhtyä rakentamaan Troykan musiikin pohjalta kokonaista uutta isoa orkesteria. Tällainen haave oli pyörinyt Chris Montaguen päässä jo pari vuotta. Tällaisen tilaisuuden tultua vuoden alussa mahdolliseksi otti kolmikko tehtävän innolla vastaan. Kaikki kolme olivat olleet mukana Royal Academy of Music -konservatorion big bandissa opiskeluaikoinaan. Trumpetisti Nick Smart toimi tämän ison orkesterin kapellimestarina ja oli varsin helppoa alkaa hänen kanssaan rakentaa ja etsiä soittajat tähän projektiin tutun koulukunnan soittajien parista.
Näin syntyi 19 hengen Troyk-estra, mikä teki ensi esiintymisensä Cheltenham Festivaalin aikana viime kesänä. Konsertti äänitettiin ja siitä on syksyn aikana syntynyt uusi äänite, mikä julkaistiin virallisesti eilen Purcell -salissa Queen Elisabeth Hallissa. Lavalla oli orkesterin kapellimestarin Nick Smartin johdolla 13 puhallinsoittajaa, neljä trumpetistia Reuben Fowler, Alex Bonney, Noel Langley ja Imogen Hancock, neljä pasunistia, Kieran Stickle Mcleod, Patrick Hayes, Tom Green ja bassopasuunaa puhaltanut Courtney Brown sekä saksofonistit Mike Chillingworth, Nadim Teimoori, Sam Miles, James Allsop ja Sam Rapley, joka soitti myös bassoklarinettia. Troyka trion lisäksi soittajina oli vielä sähköbasisti Louis Van Der Westhuizen ja vibrafonisti Ralph Hero Wyld.
Konsertin aikana kuulimme tutut kappaleet Rarebit, Drobsy, Zebra ja Chaplin aikaisemmin ilmestyneeltä Moxxy -levyltä nyt tietenkin eri tavalla isolle orkesterille sovitettuina. Sitä vastoin uutta tuotantoa oli Alien Zone -kappale, jonka säveltämiseen Chrisin oli innoittanut hänen suosikki sarjansa Star Trek. Troykan tuotanto eroaa perusjazzista selkeästi, mutta toimintatapa on kuitenkin yksinkertaisen siisti ja ison orkesterin pauhussa sävellykset tuntuivat muuttuneen hyvin jazzhenkiseksi.
Yhtyeen soitto oli vaikuttavan rönsyilevää, tavanomainen muuttui yllättäen epätavalliseksi. Iso orkesteri toi siihen räjähdysherkkää aggressiivisuutta musiikin vyöryessä virtaviivaisena pallona eteenpäin. Mukana oli paljon melodista ja harmonista improvisointia, mikä piti kuulijan korvan herkkänä ja odottavalla kannalla. Esitys oli kaikin puolin lennokasta ja viihdyttävää kuunneltavaa. Loppuunmyydyn konsertin yleisö oli täysillä mukana ja tuntui syttyvän hyvin mukaan tälle hieman erikoisemmalle musiikkimatkalle.
Troyk-estra
London Southbank Centre / Purcell Room
Lauantai 23.11.2013 klo 15.00
