Tallinna 25.4.2014
Yksi tämänvuotisen Jazzkaar -festivaalin odotetuimmista esiintyjistä oli pasunisti Nils Landgren, joka johti Jazz Baltica Ensemble -kokoonpanoa. Yhtye on eräänlainen kollektiivi, missä useista Itämeren alueen eri valtioista tulevat soittajat vaihtuvat vuosittain. Ajatuksena on ollut tuoda yhteen soittajia eri maista ja näin saada aikaiseksi esiintyjävaihtoa eri maiden välille. Tällainen esiintyvien taiteilijoiden vaihto on myös hyvin pidetty tapa muusikoiden piirissä, sillä siinä pääsee tutustumaan eri maiden kollegoihin. Se avartaa ja antaa mahdollisuuksia kontaktien luomiseen ja toivon mukaan sitä kautta myös poikii lisää esiintymismahdollisuuksia.
Jazz Baltica on vuodesta 1991 alkaen toiminut suosittu jazz festivaali Pohjois-Saksassa, Lübeckin seudulla. Nils Landgren on ollut festivaalin taiteellisena johtajana vuodesta 2012 lähtien. Hän on erittäin aktiivinen muusikko niin soittajana, säveltäjänä kuin muissa musiikin alan tehtävissä. Hän on ollut mukana sadoissa levytyksissä ja toiminut erilaisissa kokoonpanoissa. ”Mr. Red Horn” kuten häntä kutsutaan, johtuen hänen soittamastaan punaisesta pasuunasta. Se on hänelle eräänlainen ”tavaramerkki”. Energinen soittaja, jolta virta ei tunnu loppuvan koskaan.
JazzBaltica Ensemble esiintyi eilen Marina Pavilionin lavalla kokoonpanossa, missä oli tuttuja nimiä, kuten Raivo Tafenau, viisikymppinen virolaissaksofonisti, joka on Viron jazzin yksi kantavista voimavaroista. Hän on erittäin suosittu, humaani, miellyttävä, aina ystävällinen soittaja, joka on esiintynyt Suomessakin lukuisia kertoja, mutta viime vuosina harvemmin. Suomalaisittain tietenkin mielenkiito keskittyi trumpetistitaituri Verneri Pohjolaan, joka saikin osakseen paljon huomiota ja myös solistin tehtäviä. Yhtyeessä nyt rumpalina toiminut Anders Kjellberg on jo pitkän linjan ruotsalainen veteraanimuusikko, joka on ehtinyt soittaa lukemattomien tunnettujen muusikoiden kanssa ja toiminut myös sessiomuusikkona levytyksissä. Lisbeth Diers on tanskalainen perkussionisti, joka on ollut aktiivinen musiikin saralla jo parikymmentä vuotta. Muut soittajat saksalaiset, hieman nuorempaa soittajapolvea edustavat pasunisti Janning Trumann, basisti Eva Kruse ja kitaristi Sandra Hempel täydensivät kahdeksanhenkisen orkesterin.
Illan alkajaiskonsertissa tuotiin esille orkesterin soittajien omia sävellyksiä ja sovitustuotantoa, mutta setissä soitettiin myös tuttuja standardeja. Konsertti alkoi Janning Trumannin kappaleella, jossa hän sai näyttää osaamistaan pasuunan puhaltamisessa. Lisbeth Diersin kappale Kalimba oli saanut nimensä suoraan hänen soittamastaan afrikkalaisesta sormilla näpräiltävästä soittimesta. Jatkossa mentiin This Masqueraden tahdissa, jossa pehmeästä lauluosuudesta vastasi orkesterin johtaja itse, soittaen myös erittäin tanakan pasuunasoolon.
Verneri sanoi soittaneensa orkesterissa lähes kolme vuotta nyt. Puheenvuorossaan hän oli erittäin iloinen siitä, että Nils Landgren oli saanut järjestettyä tälle orkesterille tilaisuuden tulla soittamaan Tallinnan Jazzkaaren 25-juhlavuoden festivaalille. Vernerin valinta esitykseksi oli yksi hänen oma pitkän aikavälin suosikkisävelmiä, alun perin Ornette Colemanin sävellys What Reason Could I Give. Verneri sanoi kuitenkin enemmän kuunnelleensa Bobo Stensonin versiota, missä yhtyeen rumpali Anders Kjellman soittaa rumpuja. Verneri totesi huomanneensa tämän juuri äskettäin. Verneri oli solistina tässä yhdessä Andersin, Lisbethin, Evan ja Sandran kanssa kvintettinä soitetussa kappaleessa. Tästä hän jatkoi Burt Bacharachin kappaleella Me Japanese Boy, jossa Verneri myös lauloi, mikä oli itselleni pienoinen yllätys, sillä en ollut kuullut koskaan hänen laulavan aikaisemmin.
Loppua kohden jatkettiin Nilsin johdolla kappaleella Broken Wings, jonka sovituksen yhtyeelle oli tehnyt Verneri. Yhtye lopetti settinsä Eva Krusen erityisesti tälle illalle säveltämään reippaaseen rytmiin esitettyyn kappaleeseen Baltic Jump, missä pasunistien lisäksi Raivo sai tukevan otteen tenoristaan ja päästeli sydämen kyllyydestä omassa soolossaan. Paikalla olleen yleisön vaatimuksesta orkesteri kuitenkin jatkoi vielä lopuksi reippaalla funk-meiningillä yleisön noustessa jammaileman seisaaltaan.
