Pianisti Shai Maestro oli jo pitkään asunut New Yorkissa perustaessaan trionsa vuonna 2010 kahden muun New Yorkissa vaikuttavan muusikon, perulaisen basistin Jorge Roederin ja israelilaisen rumpalin Ziv Ravitzin kanssa. Nyt, vähän yli kolmekymppisenä hän on noussut yhdeksi sukupolvensa merkittävimmistä ja lahjakkaimmista pianisteista. Shailla on vahva asenne soittamiseen, minkä voimalla hän on pystynyt muokkaamaan omaa luovuuttaan joustavaksi musiikilliseksi leikittelyksi. Tehokkaan harmonian kautta hän on tartuttanut saman jouhevuuden trionsa jäseniin ja näin saanut yhteispelin toimimaan hymyssä suin.
Neljä albumia julkaistuaan Shai Maestro Trio on liikkunut maailmalla tiuhaan tahtiin soittaen jopa 80 konserttia vuodessa. Viime syksynä trio juhlisti viidettä ja samalla ensimmäistä ECM-levyään The Dream Thief Euroopan kiertueella kokoonpanon ollessa täysin israelilainen. Rumpusetin taakse oli löytynyt huima taiteilijanuorukainen Ofri Nehemya ja kontrabasson varressa nähtiin kokenut Barak Mori.
Tallinnan keväisellä Jazzkaar festivaalilla Shai Maestro on aiemmin esiintynyt Avishai Cohen Trion pianistina ja toisen kerran oman trionsa kanssa joulujazzien aikaan. Tämänvuotisen Jazzkaaren toisen lauantain tiukimmasta ”jazzpläjäytyksestä” Vaba Lavalla vastanneen trion kontrabasson varteen oli palannut Jorge Roeder. Ilmeisesti Jorge ei syystä tai toisesta voinut osallistua silloiselle kiertueelle.
Vaikka Shai sanoikin konsertin alussa, että ”meillä ei ole valmiiksi kirjoitettua kappalelistaa, minkä perusteella etenisimme, niinpä aloitamme soiton improvisoimalla, mutta katsotaan sitten mitä saamme aikaan, jos satumme muistamaan”. Kuten arvata saattoi, niin esityksen peruspalikat löytyivät kutakuinkin uuden levyn sisällöstä. Toki konserttitilanteessa tulkinnat sisältävät vapauksia, joita levyiltä on vaikea erottaa. Siksi jokainen live-konsertti on oma kokonaisuutensa ja aina kokonaan oma juttunsa.
Oikeastaan konsertti ei päässyt yllättämään millään muotoa omalta kohdaltani, koska edellisestä kuuntelukerrasta oli ehtinyt kulua vain puolisen vuotta. Ei se kuitenkaan häirinnyt millään tavalla, sillä taitavia muusikkoja ja heidän keskinäistä yhteispeliä on aina mukava kuunnella ja seurata uudestaan.
Lähtökohtaisesti konsertissa kuljettiin alkuun pianistin vetovastuulla perinteiseen tapaan. Rauhallinen mietiskely käynnistyi Ofri Nehemyan yksin rumpukalvoja käsin taputtelemalla, mihin Shai vastasi lyhyin soinnutuksin seuraten tarkkaan Ofrin eleitä ja aikomuksia. Siinä oli hieman sellaista haikailevaa koneen käynnistämistä lähtölaskennan alettua. Meno tiivistyi ja soittajien keskinäinen silmäily sai hymyn kasvoille. Nyt yleisöä kuljettiin täysin fiilispohjalla improvisoidusti, kun lopussa kävi ilmi, ettei kappaleella ollut nimeä.
Matkan edistyessä alkoivat kiinnekohdat tiivistyä ja soitosta löytyi aivan upeita yksityiskohtia. The Dream Thief -albumilta löytyi kappale The Forgotten Village, minkä Shai aloitti hitaalla, varmaan monta minuuttia kestäneellä, siistin puhuttelevalla introlla. Soiton edetessä hitaasti nouseva soitannollisuus alkoi avautua ja äityi hienoksi keskusteluksi pianon ja rumpujen välillä.
Matkalla löytyi toinenkin kappale samaiselta syksyllä 2018 ilmestyneeltä albumilta What Else Needs To Happen? oli kuin taistelujulistus maailmalla tapahtuvaa vääryyttä vastaan. Jorge Roeder aloitti bassollaan yksin noin minuutin mittaisella introsoololla, mihin Shai yhtyi surumielisesti samalla kertoen rukoilevaan sävyyn mitä pitäisi tehdä parantaaksemme ympärillämme vellovaa hulluutta.
Samanaikaisesti Ofri tulee mukaan vastaten taitavasti symbaaleiden ohuen pehmeillä kosketuksilla, basson ääni kovenee ja Shain kerronnallinen puhe jatkuu vaikuttavan painavana ja haikean herättävänä lumouksellisena elegiana loppuun asti.
Konsertin edetessä alkoi tapahtua, ajatukset muuttuivat, trion työskentely naksahti kohdilleen ja alkoi todella maistua ja tuntua kiinnostavalta. Esitys oli kuin hyvin etenevä musiikillinen prosessi, mikä oli täynnä luovaa rohkeutta, meditointia, vapaasti liikkuvaa muovattua melodista äänikieltä, hienostunutta kudelmaa.
Ilmassa leijuva vapaus hohkasi syvällistä henkevyyttä. Jämerät koukkaukset vastapainottivat vallitsevaa sivistyneen älykästä ja melodista klassisen kamarijazzin äänimaailmaa, mikä yhtyi etnisiin itämaisiin ääniin ja afrikkalaisia rytmejä suodattui eurooppalaiseen ja amerikkalaiseen jazzilmaisuun.
Perusrehellinen soitto muuttui jännittäväksi, uusien tuoreiden tuulien vietävänä kuulijan ihastus alkoi muuttua äimisteleväksi hämmästelyksi. Triosta ryöpsähti esille ennen kokemattomalla tavalla poikkeavia piirteitä, täysipainoinen tunnelma, aktiivisesti toimiva vuorovaikutteisuus ja teknisesti taitava yhteissoitto tekivät kokonaisuudesta haltioituneen kuunteluelämyksen. Ilmiselvästi soittajilla oli kivaa keskenään ja soitto kulki mennen tullen sellaisessa hehkuvassa hurmiossa, mikä heijastui huumaantuneena kaiken tämän vastaanottaneeseen yleisöön.
Tallinna 27.4.2019 Jazzkaar 2019
19.00 Vaba Lava
Shai Maestro Trio
