Tallinna 23.4.2014
Tallinnan kansainvälinen jazzfestivaali Jazzkaar juhlii 25-vuotista taivaltaan. Ensimmäiset konsertit on jo pidetty, kun 10 päivää kestävä konserttien sarja alkoi pitkäperjantaina. Silloin kuultiin tälle festivaalille erityisesti tilattu Ülo Krigulin sävellystyö, Flight no. JK025. Perjantaina esiintyi myös virolais-tanskalaisista muusikoista koottu Maria Faust Sacrum Facere. Lauantaina olivat esillä erityisesti nuoret virolaisjazzmuusikot, joista osa on jo kansainvälisestikin saanut nimeä ja tunnetaan hyvin erityisesti jazzpiireissä. Pääsiäisen aikaan on yleisölle tarjottu kaikkiaan 8 erillistä konserttia.
Festivaali jatkuu koko tämän viikon ja päättyy sunnuntaina 27.4. Jazzkaaren tämänvuotisen pääesiintyjän Pat Metheny Unity Groupin esitykseen Nokia-konserttisalissa. Muita kansainvälisesti tunnettuja huippuesiintyjiä ovat perjantaina 25.4. myös Nokia-areenalla esiintyvä jo pitkään maailman huipulla ollut yhdysvaltalainen laulajatar Cassandra Wilson. Aivan sataman laivarantaan pystytetyssä lähes tuhat ihmistä vetävässä Marina Pavilion -teltassa esiintyvät tänään keskiviikkona Tampereellakin viime syksynä huikeasti esiintynyt, Kolumbiasta lähtöisin oleva harpisti Edmar Castañeda trioineen ja malilainen Ranskassa nykyään asuva, nuori laulajatar Fatoumata Diawara. Huomenna torstaina lavalle nousee punaisen pasuunan kanssa ruotsalainen Nils Landgren vuosittain vaihtuvan JazzBaltica Ensemble -kokoonpanon kanssa ja illan päättä ranskalainen vokalisti/kitaristi Nina Attal. Joka ilta tarjotaan myös Theatre NO99:ssa jazzia tuhti annos vielä yömyöhään alkaen aina klo 22.
Rehevää terävyyttä trumpetin ääniskaalassa
Israelista kotoisin oleva trumpetisti Avishai Cohen omaa monikulttuurista taustaa. USA:ssa jo pitkään vaikuttanut trumpetisti oli ensi kertaa mukana rivimiehenä levyäänityksissä aivan 1990-luvun lopulla. Kaikkiaan hän on ollut mukana lähes 50 levytyksessä, joista kuusi omissa nimissä yhtyeen johtajana. Hän on nykyään mukana rivisoittajana myös Yhdysvaltain länsirannikon kuuluisassa SF Jazz Collective -kokoonpanossa, minkä riveissä olemme tottuneet kuulemaan aivan jazzin huippunimiä vuosien saatossa.
Tuntuu siltä, että Avishai Cohen on jossain määrin ”pimentoon” jäänyt muusikko ja on noussut vasta nyt erityisesti parrasvaloihin, sillä vuonna 2012 hänet valittiin jazzin raamatuksikin ”tituleeratun” DownBeat Magazinen kriitikkoäänestyksessä vuoden nousevaksi jazztähdeksi. Hän on tehnyt vakuuttavaa jälkeä Yhdysvalloissa Triveni -trionsa kanssa.
Avishai Cohenia etukäteen kuunneltuani hän teki erinomaisen vaikutuksen. Hän on itse sanonut haluavansa kuulostavan ajankohtaiselta. Suorastaan muhkean räväkkyyden ohella hänen soitostaan uhkuu samalla koskettavan tenhoavaa sielukkuutta, inhimillistä väkevyyttä. Siinä on ammattimaista itsevarmuutta, tehokkuutta ja tietynlaista kestävää monipolvista energisyyttä. Hänellä on moderni tapa lähestyä soitossaan uusia uria avaavaa tämän päivän jazzin tuoreutta. Soitossa on helppouden tunnetta, hän kuljettaa ja soljuttaa soittoaan eteenpäin luontevasti ja siinä on vahvaa elinvoimaisuutta, timantin kovuutta, terävyyttä ja rehevyyttä. Hän saa trumpettinsa hehkumaan säkenöivästi ja kirkkaasti.
Marina Pavilionin lavalla Avishai Cohen esiintyi taustanaan virolaismuusikoista koostuva Andres Mustonen Jazz Quartet. Monipuolinen muusikko, viulisti, säveltäjä ja kapellimestari Andres Mustonen on vaikuttanut Viron musiikkielämässä monilla tahoilla vuosikymmeniä. Erityisesti vanha musiikki on hänelle lähellä sydäntä. Hän on visionääri, joka pyrkii löytämään eri musiikin lajien kesken yhtenäistä harmoniaa. Kvartetti koostui muutenkin Viron eturivin jazzmuusikoista, kitaristi Jaak Sooäär ja basisti Taavo Remmel sekä rumpali Tanel Ruben.
Basisti Avishai Cohen on vieraillut aikaisemmin Jazzkaaressa, mutta trumpetisti Avishai Cohen esiintyi nyt ensimmäistä kertaa Eestissä. Joskus on mukava nähdä uusia maita ja kaupunkeja, sillä sitä ei kovin usein tapahdu. Se on toisaalta myös jännittävää ja tekee tunnelman tuoreeksi. Tästä on perimmiltään kyse myös jazzissa. Tapasin nämä soittajat ensimmäistä kertaa eilen ja se on ainoa kerta, kun olemme ylipäätään voineet hieman harjoitella yhdessä, kertoi Avishai esityksen aikana.
Eilinen konsertti oli kaikin puolin erinomaista kuultavaa, siinä kuljettiin turkkilais-arabialaiselle etniselle pohjalle rakennetun musiikin ja klezmer -vaikutteiden pyörteissä. Soitto kulki reippaasti soolojen kautta osin vapaasti improvisoiden kovaa kyytiä. Välillä jarruteltiin balladien hartaassa tunnelmoinnissa, kuten Cohenin muusikkoveljelleen ja -sisarelleen kirjoittama sävellys Family. Tällä kertaa hän oli jakanut sen pieniin osasiin, joissa yhtyeen muut soittajat pääsivät esittämään soolo-osuudet. Tyypillistä esityksessä oli rajut tempovaihtelut. Ajoittain vaivuttiin itkuvirsimäiseen melankoliaan, kun Remmel itketti bassonsa kieliä jousella syvältä raastaen. Kohta mentiin taas vauhdilla eteenpäin Sooäärin möyhentäessä soittoa rankoilla rockvaikutteisilla kitarasooloilla.
Avishain soitto-osuudet jäivät valitettavan kevyiksi, vaikka hänen piti olla vieraileva solisti ja näin etualalla. Täsmällistä ja varmaa keskusteluyhteyttä ei oikein tuntunut löytyvän solistin ja kvartetin kesken. Siksi se terävyys ja tehokas itsevarmuus, jota odotin kuulevani, jäi puuttumaan. Hän ei päässyt kunnolla ”irti”, ”kantavasti soiton päälle”, vaan soitto kulki aivan liiaksi pelkästään Mustosen johtaman kvartetin soittajien keskeisenä sooloiluna. Itselleni jäi sellainen mielikuva, että lavalla oli vain ”Hortus Musicus”, johon Avishain oli vaikea saada kiinteän täsmällistä yhteyttä.
Yksi yhteinen tapaaminen ja soittoharjoitus edellisenä päivänä ja sitten lavalle ensimmäistä kertaa yhdessä ei tietenkään anna sellaista varmuutta soittamiseen ja yhteistä polkua ei ole helppo tällä pohjalla löytää. Toisaalta kvartetilla saattoi olla omia ”paineita” kotiyleisön edessä näyttää kaikki osaaminen parhaalla mahdollisella tavalla. Siinä he onnistuivat vallan mainiosti ja salintäyteinen yleisö todella tykkäsi esityksestä. Itseäni jäi hieman vaivaamaan se, että Avishai ei saanut tilaisuutta esittää parasta osaamistaan, hän olisi tarvinnut enemmän tilaa omalle soitolleen ja näin näyttää todelliset taitonsa. Esitys sinänsä oli kokonaisuudessaan nautittavaa kuultavaa, rehevän sykkivää, reippaasti etenevää, johon laaja improvisointi antoi jännittävää lisäsärmää ja orkestraalista lisäpotkua.
