Lontoo 25.11.2013
London Jazz Festival 2013 päättyi eilen Barbicanissa 26-miehisen Archie Shepp Attica Blues Orchestran vauhdittaessa iltaa loppuunmyydyssä konserttisalissa. Isojen orkestereiden sarja sai näin jatkoa, sillä kymmenen päivän aikana on tarjottu monen monta ”Big Band” -herkkuhetkeä.
Siitä on ehtinyt kulua jo 40 vuotta, kun saksofonistiveteraani, säveltäjä, laulaja, poliittisesti sitoutunut runoilija ja näytelmäkirjailija Archie Shepp perusti ensimmäisen Attica Blues Orhestransa. Vuonna 1971 Attican vankilassa, New Yorkin osavaltiossa, tapahtui mellakka. Vangit, jotka olivat suureksi osaksi mustia, vaativat parempia elinoloja ja ottivat yhteensä 33 vartijaa ja siviilityöntekijää panttivangiksi. Mellakka jatkui monta päivää, jolloin viranomaiset päättivät tukahduttaa sen väkipakolla, minkä seurauksena kaikkiaan 39 ihmistä kuoli tässä taistelussa. Tämän tapahtuman pohjalta Shepp kirjoitti sävellyksen Attica Blues, tuodakseen omalta osaltaan esille mustien huonompi asema yhteiskunnassa ja osoittaakseen tukevansa mustien oikeutta saada yhtäläiset kansalaisoikeudet.
Konsertti alkoi jo ennen kuin soittajat tulivat lavalle kovaäänisistä kuullulla Archie Sheppin puhe avauksella, eräänlaisella manifestaatiolla, missä hän kiinnitti huomion siihen miten paljon vääryyttä maailmassa tapahtuu kaiken aikaa. Tilanne ei siis ole muuttunut siitä, kun Attica Blues -levy vankilakapinan jälkeen julkaistiin. Puheessaan hän meni vielä pitemmälle sanoen, että vääryyksistä, epäoikeudenmukaisuuksista, kidutuksista, raiskauksista ja murhista vastuulliset istuvat korkeimmilla hallinnollisilla paikoilla hallituksissa.
Lontooseen Shepp toi orkesterinsa aivan uudessa kokoonpanossa, missä oli soittajia Yhdysvalloista ja Ranskasta. Ison orkesterin tyypillistä puhaltajien ”viisi-neljä-neljä-rivistöä” plus komppiryhmää piano-kitara-sähköbasso-rummut oli vahvistettu vielä ranskalaisella jousikvartetilla ja kolmella laulajalla ja kapellimestarilla.
Lähes kaksituntisessa konsertissa yhtye palasi osittain takaisin juurilleen vuonna 1972 ilmestyneen Attica Blues-albumin pariin, mutta samalla Lontoon keikka oli uudenuutukaisen CD-levyn, I Hear the Sound, julkaisutapahtuma Euroopan puolella. Musiikki oli sekoitus vahvaa hengellistä bluesin sävyttämää gospelia sekä ison orkesterin ”countbasiemaista” svengaavaa swingiä. Kaikki kolme naislaulajaa olivat yhdessä ja erikseen isossa roolissa esityksessä. Soul-laululla tuntui kaiken kaikkiaan olevan merkittävän iso osa kokonaisuudesta.
Osittain soulin sielukas syvyys meni monessa kappaleessa lähes itkunsekaiseksi laulamiseksi, jolloin tuntui siltä, ettei päästä varsinaisen bluesin pariin ollenkaan. Vai oliko se sitten syvältä luotaavaa ajatuksellista bluesia, missä teot ja seuraukset ovat mukana kokonaisvaltaisesti. Blues käsitteenä voi olla monipiirteistä eikä pelkästään yksipuolisen sointukuvion peruskaavion mukaisesti kulje suoraviivaisesti eteenpäin kuten blues-rytke käsitteenä yleensä ymmärretään. Tyypillinen rullaavan menevä ja mehukkaan yrmeä blues jäi joka tapauksessa mielestä aika tavalla taka-alalle. Sitä kuultiin konsertin aivan loppuosassa parin kappaleen verran. Itse ainakin jäin kaipaamaan hieman enemmän R&B:n suuntaista ilmettä, tai ehkäpä omat odotukseni olivat vääränsuuntaisia. Ison orkesterin pauhua ja jytinää riitti hyvin ainakin omiksi tarpeiksi.
Archie Shepp Attica Blues Orchestra
Sunnuntai 24.11.2013 klo 19.30
LONDON Barbican
