Von Essenin mielestä esiintyjät ja yhtyeet voidaan jaotella seuraavasti:
– 1920 -luvun klassisten levytysten mukaan suuntautuneet yhtyeet (levytyksistä enemmistö oli New Orleans -muusikoiden tekemiä).
– Yhtyeet ja solistit, joiden esikuvana oli oman aikakautensa musiikki (Eddie Condon ja Louis Armstrong All Stars ym. ).
– Eurooppalaisia tähtiä esikuvinaan käyttävät yhtyeet (mm. Englanti, Hollanti ja Skandinavian maat).
Harvoja ammattimuusikoita lukuun ottamatta kaikki nämä yhtyeet muodostuivat amatööreistä. Suurkaupungeissa oli jo elävää meininkiä. Esimerkiksi Frankfurtissa soitti vuonna 1960 yli 150 muusikkoa eri yhtyeissä, Hampurissa ehkä vielä enemmän. Edelleenkin Hampurissa soittaa noin 50 orkesteria eri tyylejä traditionaalista jazzia.
Saksassa lienee yli 1000 yhtyettä, jotka ovat soittaneet 1950 -luvulta lähtien jotakin vanhan jazzin tyyliä. Tämän musiikin suosio suorastaan lysähti, kun Beatlesien mukana popmusiikki alkoi kiehtoa myös tietäviä kuulijoita. Tänä päivänä traditionaalinen jazz on vähemmistömusiikkia, jota harrastavat etupäässä yli 60-vuotiaat jazztapahtumissa kävijät. Myös soittajat ovat pääosin tätä ikäryhmää. Bluesia ja boogie-woogieta seuraavat kyllä nuoremmatkin.
Jazztilaisuuksien järjestäminen onnistuu edelleen keskustaajamissa ja joissain
maaseutukunnissa. Huippukonserteissa Frankfurtissa voi olla vielä yli 2000 kuulijaa. Ruhrin alueellakin oli viime vuonna yli 1500 lipunostajan konsertteja. Hampurissa voi kuulla melkein joka ilta elävää jazzia. Myös Münchenissä, Kölnissä ja Dortmundissa on ainakin viikoittain live-jazz tapahtumia.
Muualla Saksassa paikallisten yhtyeiden esiintyminen on satunnaisempaa. Musiikin taso on luonnollisesti kirjavaa, eikä kukaan tunne varmasti kaikkia yhtyeitä, joita vielä on. Sen takia kuvailen nyt vain yhtyeitä, joilla on pitkältä ajalta kansallinen maine.
Kärki muodostuu ammattiyhtyeistä ja soittajista. Eräs tunnetuimmista on frankfurtilainen Barrelhouse Jazzband, jossa soitan itsekin (Orkesteri soittaa Helsingin Storyvillessä 3.-5.2.2011 ja esitellään tarkemmin Jazzrytmeissä tammikuun lopulla).
Münchenista tulee Allotria Jazzband, jonka soundin erikoisuutena on kaksi trumpetistia. Yhtyeen johtaja Rainer Sander on erinomainen saksofonisti ja Benny Goodman -tyylillä soittava klarinetisti. Yhtyeen tyyli onkin vahvasti swing-vaikutteinen. Ohjelmistossa on myös Louis Armstrong -kappaleita ja dixieklassikoita sekä joitakin monimutkaisia Ellington -sovituksia. Loistava neljän puhaltajan soundi ja svengaava rytmi ovat yhtyeen tavaramerkki. Allotria Jazzband saavutti suurta suosiota viime kesänä Sveitsissä Asconan jazzfestivaaleilla.
Kölnin seudulla vaikuttaa Rod Mason & His Hot Five, jossa soittavat parhaat Saksassa asuvat englantilaiset muusikot. Banjo ja tuuba yhtyeessä antavat mahdollisuuden soittaa autenttisesti Louis Armstrongin, King Oliverin ja Jelly Roll Mortonin kappaleita. Rod Mason itse on loistava kornetisti, joka ajoittain lähestyy idolinsa Armstrongin ilmaisua ja viehättää myös laulajana. Kappaleissa on hienot sovitukset ja soolot kuulostavat aina hyviltä.
Myös Maryland Jazzband on kotoisin Kölnin alueelta. Se on puoliammattilainen, mutta New Orleansin Preservation Hall -tyylissään aivan erinomainen. Heidän yhteistyönsä New Orleansin muusikoiden kanssa on legendaarista; vuosien varrella ovat kaikki nykytähdet sieltä soittaneet yhtyeen kanssa. Ilman sellaisia solistejakin on Maryland Jazzband saksalaisen jazzkentän suuruus.
Hieman nuorempia muusikkoja tulee Wuppertalin ja Dortmundin seudulta. Klarinetisti ja saksofonisti (myös trumpetisti) Engelbert Wrobel soittaa yhtyeessä Swing Society. Kansainvälisestikin menestynyttä Wrobelia arvostavat myös kollegat erinomaisena orkesterin johtajana. Hän soittaa swingiä, traditionaalista jazzia ja mainstreamia. Wrobel on tehnyt yhteistyötä mm. Antti Sarpilan kanssa.
Wrobelin pianisti Chris Hopkins on yhtälailla kansainvälisesti tunnettu ja soittaa myös alttosaksofonia kvartetissa Echoes of Swing. Kokoonpano esittää korkeatasoisia sovituksia a la John Kirby ja Roy Eldridge. Pianisti Berndt Lhotzky soittaa trumpetin ja saksofonin kanssa kolmatta ääntä sekä komppaa vasemmalla kädellä vahvaa harmoniaa.
Tällä seudulla soittaa myös klarinetisti ja saksofonisti Matthias Seufert eri yhtyeissä. Hän on omimmillaan vanhoissa tyyleissä ja hallitsee niin Johnny Doddsin ja Jimmie Noonen kuin myös Benny Carterin ja Ben Websterin soittotavat. Nykyään Seufert työskentelee sovittaja/saksofonisti Claus Jacobin kanssa. He soittavat Fletcher Hendersonin ja Ellingtonin innoittamaa big band -soundia.
On mainittava vielä yksi Saksassa asuva englantilaismuusikko, rumpali Trevor Richards. Hän oleskeli pitkään New Orleansissa ja on viimeisiä, jotka hallitsevat vanhan New Orleans-rumputyylin. Richards esiintyy myös Saksassa asuvien maanmiestensä pianisti Simon Hollidayn ja klarinetisti/saksofoniti John Deffereyn kanssa. Tämä trio pitäytyy mestarillisesti New Orleans -tyylissä sen kaikissa muodoissa.
Hampurissa ovat kärjessä kaksi yhtyettä, trumpetisti Abbi Hübnerin johtama Low Down Wizards ja Jazz Lips. Molemmat soittavat klassista 1920 -luvun tyyliä. Abbi´n yhtyeen jäsenet ovat amatöörejä ja Jazz Lips´in puoliammattilaisia. Siitä huolimatta kuuluvat molemmat traditionaalisen jazzin korkeimpaan kastiin. Abbi Hübner on solistina Euroopan suuria trumpetisteja. Jazz Lips´issä soittaa banjoa Peter “Banjo” Mayer, joka esiintyy myös monikansallisissa kokoonpanoissa.
Alkujaan Hampurista tulee myös klarinetisti/saksofonisti Thomas L´Etienne, jolla on loistava saksalais-sveitsiläinen yhtye Creole Clarinets. Entisen Itä-Saksan puolelta voidaan mainita Blue Wonder Jazzband, joka on tärkeä amatööriorkesteri Dresdenistä. Se soittaa klassista tyyliä ja on muotoutunut Dresdenin Dixieland Festivaalien myötä. Yhtyeet kuten Swinging Fireballs Bremenistä ja Roger and the Evolution Berliinistä ovat ammattilaisia ja omistautuneet Louis Priman musiikille sekä swingille.
Kaikki ne yhtyeet, joita tässä ei ole mainittu eivät ole välttämättä yhtään huonompia. Ne eivät ole saaneet mainetta alueensa ulkopuolella ja jäävät siksi pois tästä esittelystä, anteeksi vaan! Monet oikein hyvät ja suositut boogie-woogie ja bluespianistit kuuluvat toiseen juttuun.
Merkittävät mustat laulajat kuten Angela Brown, Harriet Lewis tai Brenda Boykin asuvat Saksassa. He esiintyvät saksalaisten yhtyeiden ja pianistien kanssa ohjelmistolla, joka yltää gospelista jazziin ja bluesiin, jopa popmusiikkiin.
Jotkut mainituista yhtyeistä ja muusikoista tekevät säännöllisesti menestyksekkäitä kiertueita kansainvälisten vieraiden kanssa. Näitä ovat esimerkiksi Barrelhouse Jazzband, Engelbert Wrobel, Peter Mayer, Chris Hopkins, Maryland Jazzband ja Trevor Richards.
Yhteenvetona voidaan todeta, että traditionaalinen jazz on Saksassa yhä monipuolisesti elävää.
Reimer von Essenin tekstistä vapaasti kääntänyt Olli Ervasti ja toimittanut Martti Koljonen