Ensimmäinen festivaali järjestettiin elokuussa 1966. Kolme pientä laivaa, kussakin bändi ja satakunta vierasta purjehtivat kaksi tuntia Gudenajokea pitkin. Silkeborgin läpi virtaava Gudena on Tanskan ainoa joki. 1980 -luvulla tapahtuma laajeni kansainväliseksi ja on nykyisin yksi tärkeimpiä klassisen jazzin festivaaleja Pohjois-Euroopassa.
Festarin ohjelmisto on lähinnä New Orleans -jazzia, Dixielandia, swingiä, mainstreamia sekä nuorten lahjakkaiden muusikoiden esittämää nuorempaa jazzia. Pääkonsertit soitettiin kolmessa teltassa. Kuhunkin mahtui 800 – 1500 henkilöä. Lisäksi jazz soi keski-kaupungin ravintoloissa, pubeissa, kirkoissa, museoissa ja Kedelhusetissa. Myöskään alkuperäisen idean mukaisia jazzristeilyjä ei ollut unohdettu.
Kaupunki ja alueen yritykset ovat aina tukeneet voimakkaasti festivaaleja. Tämän vuoden sponsorilistalla näytti olevan yli sadan yhteisön nimet. Lisäksi järjestelyorganisaatioon kuuluu yli 300 vapaaehtoista työntekijää. Heidän uupumaton uurastuksensa ja tuet mahdollistavat sen, että festivaalien lähes kaikki konsertit ovat ilmaisia yleisölle. Vain muutamien maailman tähtien konsertteihin sekä laivaristeilyille tarvitaan pääsyliput.
Minulla oli tilaisuus olla mukana ilonpidossa kahtena iltana. Väentungoksesta päätellen tuntui siltä, että kaupungin kaikki 55 000 asukasta kokevat kansalaisvelvollisuudekseen osallistua festareille. Suosituimpien esiintyjien konsertteihin piti mennä hyvissä ajoin, jos halusi telttoihin sisälle ja saada istuinpaikat.
“Yrityspöytiä” ei juuri näkynyt, vaan väki näytti ostavan juomansa omilla rahoillaan. Kaikissa teltoissa oli baarit, mutta ne eivät juuri häirinneet esityksiä. Yksi festivaalien pääsponsoreista on suuri “jazzjuomia” valmistava panimo. Tietty osa myynnin tuotoista menee yhteiseen festarikassaan.
Seuraamistani kuudesta konsertista parasta antia tarjosi göteborgilainen Second Line Jazzband. Kirjoitin vuosi sitten heidän kahdennentoista levynsä (Gospels & Spirituals) arviossani, että Second Line Jazzband on nyt “valmis”. Olin väärässä. He olivat Silkeborgissa vielä parempia! Bändin soitanta ja show on hioutunut täydelliseksi. Yhteispeli sujuu, kaikki kykenevät myös loistokkaisiin sooloihin. Kaksikymmentäyksi vuotta ei ole vielä “leipiinnyttänyt” poikia, vaan jokaiseen numeroon mennään täysillä.
Toisen huippuhetken koin lauantai-iltana Bourbon Street Jazzbandin ja heidän vierailevan ruotsalaissolistin Klas Lindquistin (cl/sax) seurassa. BSJB soitti jo ensimmäisillä festivaaleilla vuonna 1966. Tanskalaisten veteraanien svengi on edelleen loistavassa iskussa. Varsinkin bändin saksofonistin Finn Odderskovin ja Lindquistin hienot soolot jäivät mieleen.
Keep Swingin´
Martti Koljonen
