Ruotsalaissyntyinen alkujaan itseoppinut tenorisaksofonisti Michael Gaylord Smith vieraili saarella 1980-luvulla ja ihastui paikkaan. Hän opiskeli myöhemmin kaksi vuotta Tukholman Yliopiston musiikkilinjalla ja neljä vuotta New Yorkin New School University NYC:ssä, missä hän suoritti BFA tutkinnon. Hän palasi Azoreille ja jäi vakituisesti asumaan saarelle kesällä 2002 toiveenaan ravintolan ja jazzklubin perustaminen. Ponta Delgadasta löytyi vanha ränsistynyt talo aivan kaupungin vanhan osan keskustasta. Siitä alkoi seitsemän kuukauden saneeraustyö, missä hänellä oli apuna kaksi paikallista työntekijää. 
Golégio 27 avasi ovensa lokakuun 17. 2003. Ravintolassa voi kuulla elävää musiikkia joka viikko. Erityisesti jazzia voi käydä kuuntelemassa ainakin talvikauden aikana kahdesti viikossa.
Michaelilla vetää kolmea kokoonpanoa. Sekstetti, La Mescla, pureutuu latinalaiseen jazziin. Sen kokoonpano on myös värikäs, sillä siinä soittaa kolme kuubalaista muusikkoa, rumpali tulee Angolasta ja pianisti on paikallinen. Sen lisäksi hän vetää trioa ja kvartettia, mitkä molemmat kokoonpanot esiintyivät viikon aikana klubilla.
Michaelin mukaan Azoreilla vallitsee varsin suuri kiinnostus jazzmusiikkiin. Saarien syrjäinen sijainti luo tavallaan jonkinlaisen yksinäisyyden ilmapiirin, minkä luoman tyhjiön sielukas perusjazz täyttää ihmisten mielessä.
Kävin klubilla keskiviikko iltana, jolloin Michaelin vetämä trio soitti pehmeän selkeätä perusjazzia, mainstreamin hengessä. Triossa soitti Michaelin lisäksi Miguel Calhaz, basso ja Joao Silvestre, rummut. Illan kuluessa Michaelin puhallus siirtyi piirun verran enemmän raadollisemmaksi ja soolot yltyivät voimallisiin freesoundeihin. Varsin nautittavaa kuunneltavaa, joskaan ei mitään erityisen yllättävää. Hyvin sai kuitenkin jazzin perusannoksen puutteen täytettyä.
Perjantai-ilta venyi tuskastuttavan pitkäksi, sillä Michaelin mukaan soiton piti alkaa ensinnäkin vasta 23 illalla, mutta aloitus venyi yli puolituntia, kun basisti oli “hukassa” ja saapui reilusti myöhässä syystä tai toisesta. Kvintetin soitto solui varsin perinteisissä tunnelmissa ja “stankkujen” parissa ja Michaelin tenorin vetämänä. Kokoonpano oli kansainvälinen, sillä Michaelin lisäksi rumputahdit löi angolalainen ZeZe N´Gambi, pianon takana hääri São Miguel saaren oma “poika” Paulo Vicente sekä basson varressa Teksasista kotoisin oleva Michael Ross. Tällaisen vanhan kalkkiksen on yleensä vaikeata jaksaa jammailla koko yötä, joten tällä kertaa kuuntelu jäi yhden setin mittaiseksi. Eipä siinä mitään, ilta oli kuitenkin onnistunut ja sain kuulla kokonaisuudessaan mukiin menevää jazzmusiikkia.
Ravintola Colégio tarjoaa elävän musiikin lisäksi mahtavan isoja liharuoka-annoksia. Näin ainakin voisi ulkonaisten arvioiden perusteella sanoa. Mitä sitten tavaran laatuun tulee, niin en osaa siitä antaa arviota, sillä en itse siellä syönyt.
Jos ja kun satutte ottamaan matkakohteeksenne Azorien saaret ja Ponta Delgadan kaupungin, niin käykääpä tutustumassa Collégio27 viikoittaiseen ohjelmatarjontaan. 
Se sijaitsee osoitteessa Rua Carvalho Araújo, 27, mikä on aivan kaupungin vanhan osan ytimessä, yksi ns. kauppakadun poikkikatu. Paikka on auki vain iltaisin. Pääsymaksua ei ollut, mutta juomat olivat ymmärrettävästi kaksinkertaiset halvimpiin paikkoihin verrattuna. Mutta ei hätää, jos pullon kaljaa silti saa 2,5 – 3 euron hintaan, niin eihän sekään päätä huimaa.
