Plönissä on 13 000 asukasta ja siellä toimii aktiivinen perinteisen jazzin yhdistys. Yhdistyksen 200:sta jäsenestä löytyy niin paljon vapaaehtoisia, että konsertit organisoituvat juoheasti talkoohengessä. Seurasin festareita kahtena iltana. Noin 500 henkeä vetävä Schiffsthal oli molempina iltoina loppuunmyyty.
Saksassa jazztapahtumat ovat vielä kansanhuvia myös hinnoiltaan. Neljän setin illan konserttilippu maksoi 25 eur. Ruokaa ja juomaa sai todella huokeaan hintaan; kunnon annos perunasalaattia kahdella nakilla 3 eur, olut 2 eur, kahvi 1,50 eur ja iso kakkupala 2,00 eur.
Väki kokoontui jo ennen konserttia seurustelemaan ruuan ja juoman kera. Settien puolen tunnin väliajoilla ravintolateltoissa riitti kuhinaa. Lieneekö saksalainen “Bier” laimeaa vai osataanko siellä käyttäytyä? Meikäläisissä kansanjuhlissa tavanomaiset “örveltäjät” puuttuivat kokonaan.
Esiintyjäkaarti oli maailmanluokan tasoa. Saksalaisten ykkösbändi frankfurtilainen Barrelhouse Jazzband on samalla festivaalien “kotibändi”. Sen leader Reimer von Essen kuuluu festivaalien kantaviin voimiin. Barrelit soittivat tyylikkäästi uusimman CD:nsä, “Creole Spirit”, kappaleet. Levy teki väliajalla hyvin kauppansa.
Perjantai-illan toisena bändinä soitti Coquette Jazzmen, jonka pianisti Jan-Hendrik Ehler on todella virtuoosimainen stride-pianisti. Lauantaina pajatson tyhjensi ranskalainen show-jazzin mestari Les Haricots Rouges. Saksalaiseen yleisöön näytti tehoavan ranskalainen charmi ja pasunisti Christophe Deretin “pikkutuhma” komiikka.
Festivaaleihin kuului myös ilmaistapahtumia rahvaalle; festivaalien Brassbandin katusoitto ja torikonsertti hollantilaisen Jurbena Jazzbandin esittämänä.
