Ohrid 22.10.2013
Skopje Jazz Festival saatiin maanantai-iltana City Hallin lavalla päätökseen tämän vuoden osalta. Viimeisenä esiintyjänä oli omasta mielestäni yksi kokeellisen improvisaation tämän päivän kovimmista nimistä Rob Mazurek & São Paulo Underground.
Skopjessa yhtye esiintyi triona kornetisti Rob Mazurekin johdolla. Kosketinsoittaja Guilherme Granado hoiti myös ”sämpläystä” raadollisesti sähköistä energiaa levittävään äänikoskettimien viidakkoon. Lyömäsoittaja Mauricio Takaran arsenaaliin kuului erilaiset perkussiovälineet ja pieni cavaquinho -kitara. Kaikki tehostivat soittoaan lisäksi sähköisillä ”evolver, ring modulator, analog delay -vempaimilla”, joilla saatiin aikaiseksi valtava kaikuefekti, ”sisäänsoiton” jälkeen.
Chicagon jazz piireissä kouluttautunut Rob Mazurek on ehdottomasti nykysukupolven merkittävimpiä improvisoituun esittämiseen vihkiytyneitä säveltäjiä ja soittajia. Hän irrottautui perinteisestä tyylistä jo 1990-luvun puolivälissä synnyttäessään Chicago Underground Collective projektinsa. Viettäessään monia vuosia 2000-luvun alussa Brasiliassa hän rakensi siellä samalta pohjalta ponnistavan yhtyeen tavattuaan nykyiset São Paulo Underground -trion soittajat.
Radikaalinen Tropicália -liike syntyi Brasiliassa 1960-luvun avantgardististen taiteiden piireissä ja nimitystä alettiin käyttää musiikin alueesta, missä teatterin, runouden, musiikin sekä muiden taiteen lajien ominaispiirteitä sekoitettiin keskenään. Siitä syntyi aistillisesti vaikuttavaa psykedeelistä musiikkia. Näistä lähtökohdista yhtye tekee musiikkiaan. Uskomattoman epäaidon tuntuiset, nuotistolla toisistaan eriävät tasot ja raaka iskevyys tahdittavat tätä yhtyettä rynnäkkömäisen tuimaan menoon.
Kesäkuun alussa ilmestyi yhtyeeltä neljäs albumi Beija Flors Velho e Sujo, ”vanhat ja likaiset kolibrit”, jos sen jotenkin haluaa kääntää. Levyn kokonaisuudesta koostuneessa konsertissa trio loihti korkeajännitteisen sähköisen luuppaus ja sämpläys arsenaalin, missä täysikokoinen grillihärkä kypsyi alta aikayksikön.
Grillivartaan pyöritykseen ei tarvittu ihmisvoimaa sen enempää kuin motorisoitua erillistä yksikköä. Se toimi pelkällä elektronisen musiikin lujalla otteella, missä soittimien sähköinen impulssi suunnattiin tietokoneohjatusti grillin ympärille. Granado loihti epäinhimillisiä ääniä sähköisellä koneistollaan karjahdellen välillä eläimellisesti väliruisketta Takaran takoessa samanaikaisesti rumpujaan ja runnoessaan cavaquinho kitaraansa. Mazurekin trumpetti iski kiilaa suunnattoman jämerällä säröäänihäirinnällä tehostettuna tähän vääristyneeltä kuulostavaan äänimaailmaan, mikä levittäytyi vapaasti palavan laavan lailla massana vastustamattomaksi eteenpäin vyöryväksi äänikentäksi.
São Paolo Underground räyski ärhäkkään raastavan rohkealla revittelyllä soittoaan rytmittäen. Siekailemattoman pelkäämättömästi ja uskaliaasti esiintynyt kolmikko teki kuulijan yksinkertaisesti onnelliseksi. Salintäyteinen yleisö eli täysillä mukana odottaen kauhunsekaisessa mielialassa milloin aavemainen elektronisten äänten värinä purkautuu vastustamattomasti lumivyöryn lailla päälle ja jyrää ylitse.
