GOL saattaisi lyhenteenä tarkoittaa “nauraa hihittäen äänekkäästi”, se voisi olla brasilialainen lentoyhtiö, paikkakunta Norjassa tai koodilyhenne Skotlannin rautatieasemasta Golspie. Yhtyeen nimi saattaa tulla kuitenkin ihan jostain muusta, vaikka Golspie tuntuisi lähimmältä. Mutta ei nimiarvoituksiin sen enempää. Yhtye esiintyi torstai-iltana Woodoo klubin pienessä konsertti salissa. Tällä kertaa salissa oli vain pari kolme pöytää tuoleineen sivulla, joten keikkaa piti kuunnella seisaaltaan. Näin se oli varmasti järkevääkin, sillä muuten kaikki halukkaat eivät olisi sopineet sisälle.
GOLin esittämä musiikki on jännittävää ja hyvin modernilla rytmikkäällä tempolla toimivaa, joten saattoi odottaa, että yleisö koostui suurimmaksi osaksi nuorista aikuisista. He tempautuivat mukaan täydellä innolla. Lavalla nähtiin yhtyeen kutsumana jopa kaksi improvisaatiotanssijaa yleisön joukosta. He olivat todennäköisesti kyllä yhtyeen tuttuja entuudestaan.
Yhtyeen sielu on laulatar Roxana Pope, joka laulaa sekä englanniksi että persiaksi. Hän tuntui olevan oikea luonnonlahjakkuus tulkitsijana. Hän eläytyi innolla esitykseen täydellisesti ja luonnollisesti. Hänen lauluissaan Itä ja Länsi kohtaavat sulassa sovussa mielenkiintoisella tavalla.
Yhtyeen erikoinen soundi syntyy musiikillisten rajojen ylittämisestä. Erilaisten jazz, etno ja pop aineksien sekä elektroniikan hyväksikäyttö “sämpläyksineen” loi miellyttävän omaperäisen kokonaisuuden. Tämän syntymiseen vaikutti myös yhtyeen varsin erikoinen soitinvalikoima.
Santur on vanha persilainen perinteinen kielisoitin, jota lyödään pöydällä pienillä puikoilla. Bouda Vosough soitti sitä aivan upealla tenholla. Jordan Kalaitzoglou puhalsi tavallisten saksofonien ja klarinetin lisäksi myös itämaisia puupillejä. Ney ja kaval saivat santurin äänimaailman lisäksi aikaan “Tuhat ja Yksi Yötä” satumaailman tunnelman. Pete Vilk rumpujen takana, kosketinsoittaja ja sämplääjä Yann Seznec, basisti Allan Ferguson ja Mat Clementsin perkussiotehosteet täydensivät tunnelman. Soittimet elivät merkillisellä tavalla, niiden ääni kiersi sisään ja ulos sekoittuen keskenään. Olin aika vaikuttunut, soppa oli keitetty vallan mainiosti. Heidän soittoaan oli rentouttavaa kuunnella, vaikka näin jazzintoilijana siinä oli selkeästi populäärimusiikin aineksia esillä. Soittaminen tuntuu olevan näille muusikoille innoittavaa “puuhastelua”, he nauttivat tekemisestä haluamatta kuitenkaan tunkeilevalla tavalla tuoda esille tulosta. Se tulee niin luontevasti pinnistelemättä.
Yhtyeen musiikkia voi kuunnella esim. http://www.myspace.com/golmusic sivustolla.