Nyt he ovat jo kannuksensa monella rintamalla näyttäneet ja heistä on noussut kova ryhmä soittajia, jotka ovat ehtineet olemaan monessa mukana. Tämä yhtye on monille yhtyeen soittajista vain yksi projekti muiden joukossa. Louhivuoren lisäksi yhtyeessä on monipuolista soittotaitoa. Vetopasuunan ohella Ilmari Pohjola käyttää ihmisäänen lisäksi erilaisia äänitehosteita. Sellisti Osmo Ikonen tehostaa soittoaan voimakkaalla omalla äänellään. Lisäksi mukana ovat kitaristi Lasse Sakara ja basisti Lasse Lindgren.
Ikonen käyttää selloaan perinteistä poiketen. Soitin sinällään tuo mukanaan varsin paljon klassisen musiikin elementtejä yhtyeen musiikkiin, mutta Ikonen käyttää sumeilematta selloa myös kaikupohjana ja vapauttaen sen instrumentin perinteisestä soittotavasta. Oddarrang yhtye on musiikiltaan varsin ainutlaatuinen. Se ei ole yksioikoista jonkun määrätyn genren soinnuttamista, vaan sävellyksiä maustetaan paljon freejazzin piirteillä ja elementeillä osittain yhtye antaa mennä rohkeasti pudotellen avant-gardistisiin ilmauksiin, improvisoiden täysin vapaasti äänitehosteita käyttäen, joita rakentavat lähinnä Ikonen ja Pohjola. Näistä tavoista esittää omaa musiikkiaan todennäköisesti myös juontaa omalaatuinen nimi, Oddarrang. Yhtyeen jäsenten itsensä kertomana nimi tulee sanoista “odd arrangements”, mikä luonnehtii erityisen hyvin heidän musiikillista pohjarakennetta. Sitä on vaikeata imitoida enkä juuri samanlaisena oli sitä kuullut muiden esittäminä.
Kirjoitin joskus aikaisemmin, ensimmäisen levyn ilmestymisen jälkeen, että siitä vaan maailmalle rohkeasti eteenpäin soittamaan. Siitä on aikaa ehkä neljä viisi vuotta. Sen jälkeen yhtye onkin ehtinyt kiertää ulkomailla varsin paljon Euroopassa ja aina Japania myöten. Nyt on mennyt kaksi vähän hiljaisempaa vuotta, jonka aikana yhtye on suunnitellut ja rakentanut nykyisen musiikillisen pohjan, mikä mielestäni eroaa jonkun verran alkuperäisestä suuntauksesta. Minimalistisia osioita on edelleen, mutta mielestäni siihen on tullut mukaan mustaa mystiikkaa, mikä räjähtää välillä voimallisesti.
Tällainen vaikutelma itselleni jäi, kun ehdin sopivasti paikalle lauantaina, kun “pojat” olivat tekemässä omaa soundcheckiään Royal Festival Hallin Clore Ballroomin lavalla. Silloin eräs paikallinen nainen lapsensa kanssa kysyi minulta, että mikä tämä yhtye oikein on, kun tulin lavan ääreltä baarin puolelle. Sanoin, että se on suomalainen Oddarrang ja sitä voi kuunnella tositoimissa klo 18.00 samana iltana. Rouva sanoi, että “peculiar name, but music sounds marvelous”. Mielenkiintoinen havainto. Lontoo oli nyt vuorossa ja yhtyeellä oli mainio paikka antaa vahva näyte omantakeisesta musiikistaan.
Valitettavasti en itse ehtinyt kuuntelemaan keikkaa kokonaisuudessaan, kun olin katsomassa samanaikaisesti Sonny Rollinsin elämänkertaelokuvaa. Ehdin mukaan vasta aivan loppuvaiheessa ja siksi en ollut täysin perillä siitä minkälaisia “lisäjippoja” ryhmä oli tällä kertaa mahdollisesti löytänyt esitykseensä. Ilmarin vichypullon kuohunnat saattoivat olla mukana tai sitten ei. Kuitenkin soittajien mukaan he soittivat pääsääntöisesti viimeisen levynsä Cathedral sisältöä. Paikalla oli salin täydeltä yleisöä ja keikan jälkeen varsinkin nuoret kuulijat jäivät lavan ääreen tekemään levykauppaa, mikä kävikin varsin kuumana. Ostajat kyselivät myös kaikenlaista yhtyeeseen liittyvää asiaa. Näytti siltä, että Oddarrangin keikka oli hyvin onnistunut ja soittajat voivat olla tyytyväisiä tulokseen.
{youtube}VzWsnPH7hko{/youtube}
