Työpäivä oli vielä täydessä käynnissä, joten paikalle saapunut yleisö oli tosiaan enimmäkseen tällaista 60+ varttunutta väkeä, mihin kirjoittajakin kuuluu. Baarin istuinpaikat täyttyivät jo tuntia ennen esityksen alkua. Ilmeisesti paikalle tulleet tiesivät varsin hyvin mitä oli tulossa. Aulaan oli tuotu irtotuoleja kiitettävä määrä, joten vain harvat joutuivat seisoskelemaan ympärillä.
Kai Hoffman Quartet sai kunnian olla ensimmäinen festivaalin esiintyjä. Suomalaisittain nimestä päätellen voisi kuvitella, että kyseessä on mies, mutta päinvastoin, amerikkalainen Kai Hoffman on sensuelli, näyttävä nainen, todellinen “swinging & jiving ballroom lady”. Hän osaa myös pukeutua tyylillä, mikä sopii mainiosti swing- ja jivemusiikin esittämiseen.
Nykyään Lontoossa paljon esiintyvä Hoffman on tuttu näky monilla tunnetuilla klubeilla. Hän suunnitteli shown “Hey Boy! Hey Girl!” vuoden 2010 uudenvuoden juhliin Ronnie Scottin Clubilla, missä hän esittää omaa show’ta joka kuukauden ensimmäisenä torstaina. Jazzin ystävien on syytä pitää tämä mielessä, kun ja jos satutte tekemään hätäisen matkan Lontooseen, missä on aina tapahtumia, vierailette sitten milloin tahansa.
Kai on laulanut myös levyttänyt, ainakin aikoinaan Kainuun Jazzkevät festivaalin kävijöiden hyvin tuntemassa, Ray Gelato’s Giants yhtyeessä. En kyllä itse muista, että olisin häntä siellä silloin nähnyt. Uuden kvartetin lisäksi, missä soittavat Kain pitkäaikainen luottopianisti Gunther Kurmayr, sekä aikaisemmin Jamie Callumin kanssa soittaneet basisti Geoff Gascoyne sekä rumpali Sebastiaan de Krom, Kailla on toinen oma riehakkaaseen jitterbug-jive tyyliin esiintyvä Kai’s Cats yhtye. Häntä on tituleerattu myös tämän päivän “Swingin Kuningattareksi” ja hän on voittanut BBC:n Jazz Award -palkinnon parhaana vokalistina vuosina 2004 ja 2005.
Perjantain ohjelmisto koostui Fran Landesmannin lyriikkaan perustuvista kappaleista kuten reipas ja räväkän nokkela aloituskappale Some Boys, Propellerheadin History Repeating ja Pure Imagination sekä salaman lailla iskevät swingit ja jivet. Kain omien uusien sävellysten lomassa kuulimme myös tunnetun jazzstandardin Sweet Georgia Brown.
Hoffmanin esitys oli kuulijaystävällistä räväkän iloista matkantekoa. Tiukka ja mukaansatempaava rytmi sai aikaan hyvän ja lämpimän myötäelämisen tunnelman, “tehdään se mitä osataan, niin kauan kuin jaksetaan”.
Hyvää ja iloista viihdettä ja huvia, “Jump, Jive & Swing” -tyyliin, on aina hauska kuunnella. Mitä tahansa tapahtuu, maailma kulkee rullaten omaan tahtiinsa, vallankumous svengaa, minulle se on aivan selvää, vähän se saattaa tuottaa tuskaa, uudet tuulet puhaltavat, en tiedä mihin se johtaa, mutta syyt ovat selvät, aina svengaa, joten tee se, kun vielä osaat ja taidat. Mitä voikaan kuutamo aiheuttaa. Kuutamohulluutta ehkä, tunnelatauksia, pelkoa tai ahdistusta, tai ehkä iloa ja valoa pimeyteen. Näillä mennään mukana Kim Hoffmannin laulujen.
{youtube}E-Wp3BikutE{/youtube}
