Bassoa soitti Tallinnan “oma poika” Toivo Unt, rumpujen takana oli puolestaan Riikan “oma poika” Maris Briezkalns ja pianon takana liettualainen Dainius Pulauskas. Illan päätti isossa salissa saksalainen soul yhtye Tok Tok Tok. Kun tähän lisätään vielä Estonia teatterin konserttisalin kuuma nimi Al Jarreau, niin jazzia tarjottiin “joka lähtöön”.
Iso orkesteri valvoo rajoja
Voisiko näin ehkä sanoa, kun Eesti Piirivalve Bigband astui lavalle. Yhtye soitti Siim Aimlan johdolla perusvarmaa jazzia laidasta laitaan. Monkin “Round Midnight” vaihtui hetken päästä lattaripainotteisen latinojazzin kautta funk-pohjaiseen “pick up the pieces” kappaleeseen, kunnes lavalle tulivat illan laulusolistit. Eve Pärnsalu siirsi tunnelman takaisin 1930 ja 1940 luvun taitteen iloiseen swing-kauteen laulamalla “Tuxedo Junciton” kappaleen. “They can’t take that away from you” ja “Angel Eyes” lauloi puolestaan Ewert Sundja, rennosti kädet housuntaskuissa, “ei huolta huomisesta” meiningillä, veivät meidät Las Vegasin yökerhotunnelmiin. Lopuksi swing sai taas tukevan otteen laulajista. Huomionarvoista oli myös, että “piirivalvojat” saivat runsaasti ja lähes koko porukka esittää taitojaan soolo-osuuksilla.
Saksalaista sielukkuutta ja perusvarmuutta
Kymmenvuotisen historiansa aikana Freiburgista kotoisin oleva soul yhtye Tok Tok Tok, Tokunbo Akinro, laulu Morten Klein, tenorisaksofoni, Christian Flohr, kontrabasso, Jens Gebel, fender Rhodes kosketinsoittimet ja Matthias Meusel, rummut, on palkittu kolmannen kerran “Deutsche Jazz Award” palkinnolla albumistaan “From soul to soul”. Yhtyeen laulaja Tokunbo Akinro sanoo, ettei voi koskaan olla olemassa liikaa rakkauslauluja. Siksi heidän esityksensä ovat sisällöltään suureksi osaksi kaihoisia rakkauslauluja. Mitä tapahtuu, kun olet rakastunut. Tästä rakentuu heidän laulujensa ainekset ja tästä he löytävät lähtökohdat lauluihinsa. Laulut saattavat toisinaan olla hyvinkin hyökkääviä sisällöltään, koskien naisen asemaa “rakkauden ammattilaisina”.
Yhtye on kiertänyt paljon Euroopan festivaaleilla ja käväisi eilen Tallinnan Jazzkaaren vieraana ja soitti täydelle salille hyvin sielukasta ja mehevän rauhallista jazzia rikastettuna soulin sanomalla. Ainakin ne pari kappaletta, jotka ehdin eilen kuunnella yhtyeen esityksestä, olivat kaukana soulmusiikin rempseästä “huutoenergiasta”. Onko tässä kyseessä oikeastaan ollenkaan varsinaisen soul ryhmä, vaan rehellistä laulettua perusjazzia pohjimmiltaan soittava yhtye. Yhtyeen johtaja Morten Klein on kuitenkin antanut ymmärtää, että heidän uusimmat laulunsa pyrkivät olemaan enemmän yksinkertaisen pienimuotoisia ja vähemmän jazzillisia. Mene ja tiedä sitten, mikä yhtyeen varsinainen linja musiikissaan on.
Yökyöpelit jatkoivat jamittelua Clazz-ravintolassa
Iltaa jatkettiin aamun pikkutunneille asti Clazz-ravintolan jameissa, missä illan vetäjänä toimi basisti Peedu Kass. Hän oli kerännyt ympärilleen nuoria virolaisia soittajia kuten kitaristi Virgo Sillamaa ja rumpali Kaspar Kalluste. Heidän toimesta jamit pääsivät hyvään vauhtiin ja illan aikana lavalla vaihtui porukka tiheään tahtiin. Meininki oli erittäin energistä ja tarmokasta, todellista jami-ilottelua. Kaikki tuntuivat olevan innoissaan, kun pääsivät soittamaan eikä kovin pitkiä taukoja päässyt syntymään.
