Valtakunnallinen Association of Performing Arts Presenters kokoaan yhteen alan ammattilaisia eri puolilta maailmaa ja joukkoon mahtuu myös muita jazzista kiinnostuneita. Paikalla New York Sheratonissa oli noin kymmenen journalistin lisäksi noin viisikymmentä konferenssin osanottajaa, joista suurin osa edusti musiikin – ei välttämättä pelkästään jazzin – esittämisen business-puolta (klubit, julkaisut, festivaalit, levy-yhtiöt), mutta joukossa oli myös jokunen aito esiintyjäkin. Mielenkiintoista oli kuulla nuorten jazzinharrastajien perustamista verkkosivustoista, jazz ei ole enää pelkästään keski-iän sivuuttaneiden harrastus!
Paikalla olleet jazztapahtumien järjestäjät ja klubien edustajat kertoivat, miten jazzmarkkinat ovat muuttuneet uuden sukupolven myötä. Chicagolainen jazzyhdistys järjesti vielä 1980- luvan puolessa välissä 200 tapahtumaa, mutta nyt saa olla tyytyväinen jos yleisöä riittää 12 konserttiin vuodessa. Toimintaa yritettiin elvyttää, mutta mitkään entiset promootiokeinot eivät tuottaneet tulosta. Nyt ns. Rich Media-konsepti sähköisillä foorumeilla (kuten facebook ja twitter) näyttää tuottavan parhaiten tulosta. Rich Media tarkoittaa sitä, että kaikkia formaatteja on käytettävä, erityisesti videoleikkeinä tehtyjä artistien haastatteluja. Usein nuoret esiintyjät pystyvät hoitamaan tämän omatoimisesti ihailijajoukkonsa keskuudessa.
Tapahtuman järjestäjän rooliksi jää panna esille linkki sähköisiin foorumeihin kaikissa klubin tai tapahtuman painotuotteissa ja suoramainoskirjeissä. Monet nuorista puheenvuoron käyttäneistä olivat hyvin innostuneita facebookin käytöstä, mutta vaikuttavuuden mittaaminen on usein ongelma; mielenosoitusten kyseessä ollen facebookin vaikutus on ilmeinen, mutta jazzissa ei ole varmaa, miksi yleisö tuli paikalle! Tästäkin tosin klubin omistajat ovat yrittäneet tehdä kyselyjä ja vaikuttaa siltä, että rockin yleisöjä – jotka ovat nuoria – on mahdollista houkutella pelkän sähköisen foorumin avulla.
Kun jazzjournalistien rooli tuli puheeksi, keskustelu muuttui aika ajoin inttämiseksi. Journalistien mielestä kunnon journalismilla on edelleen suuri rooli myös tapahtumiin osallistumisen yllyttäjänä. Laaja-alainen ja syvällinen henkilöhaastattelu lisää mielenkiintoa myös kyseisen artistin tulevia esiintymisiä kohtaan (ks. esim. uusi sivusto www.jazzdiy.com). Joittenkin klubioperaattorien mielestä käsitys oli täyttä roskaa, koska nykypäivänä kukaan normaali ihminen ei lue pitkiä jaarituksia, paljon enemmän pääsylipputuloihin vaikuttaa nettisivujen ajankohtaisuus ja korkealaatuisten videoleikkeiden tuottaminen sivuille. Sovitteleva kanta oli se, että kun jonkun on kuitenkin kirjoitettava nettisivuilla esiintyvä teksti, on järkevää, että ammattitaitoinen journalisti tekee sen.
Seattlen jazzelämässä oman kertomansa mukaan pitkään vaikuttanut John Albrecht erosi muista seminaarin osanottajista käyttämällä rakentavan ja täysin tervejärkisen puheenvuoron, jossa hän kertasi koko jazzmarkkinoiden muutokset viime vuosikymmenien ajalta. Hän kertoi mielessään olevan nyt enemmän kysymyksiä kuin vastauksia jazzin tulevaisuuden osalta. Samalla kun jazzin perinteiset raja-aidat ovat kaatuneet, myös eri medioiden rajat ovat hämärtyneet. Myös yleisön käsite on hämärtynyt, saman illan aikana yleisö nuortuu heti klo 22.30 jälkeen. Myös jazzjournalismi on muuttunut. Harvat enää elättävät sillä itseään Yhdysvalloissakaan. Monet ovat siirtyneet kirjoittamaan muusta musiikista kuten bluesista.
Howard Mandel myönsi, että hänen omalla urallaan oli tapahtunut suuri muutos kun hän jo vuosia sitten siirtyi free lanceriksi. Ajankohtaisten tapahtumien kattamisen sijasta hän on tehnyt viime aikoina henkilöhaastettuja niistä artisteista, joista hänellä on jo entuudestaan laaja arkisto. Hiljattain ei-kaupallinen radioyhtiö NPR (National Public Radio) oli tyytyväinen saatuaan verkkosivuilleen Anthony Braxtonin erikoishaastattelun.
Albrecht ei kuitenkaan pystynyt hiljentämään viime hetkellä paikalle tullutta Tommy Silvermania, joka oman levy-yhtiönsä johtajana on suorasanainen ja monissa seminaareissa karaistunut.
Hänen mielestään jazzia ei enää ole, koska se ei tule toimeen yksinään. Jazz on aina yhdistettävä johonkin muuhun (risteilyt, festarit) herätäkseen tilapäisesti henkiin!
Ikävää, että tilavarauksen aika loppui kesken. Jazzdiggareiden käsitys asiasta jäi kuulematta tällä kertaa.
