Berliinissä 1924 syntynyt Coco (Heinz Jacob S.) innostui swingistä 1930-luvun lopulla, mutta sen harrastaminen tuli pian vaaralliseksi. Virallisestihan tämän ns. neekerimusiikin soittaminen oli kiellettyä, Cocon osalta tilannetta pahensi sekin, että hänen äitinsä oli juutalainen. Vuonna 1943 hän jäi kiinni ja hänet passitettiin Theresienstadtin keskitysleirille, joka oli kulissi, esimerkiksi Punaiselle Ristille esitelty idylliseksi naamioitu mallileiri.
Theresienstadtissa Schumann pääsi luvallisesti soittamaan jazzia Ghetto Swingers-yhtyeessä, jonka muusikot Coco mukaanlukien tosin passitettiin ennenpitkää Auschwitz-Birkenaun kuolemanleiriin. Siellä hän selvisi hengissä jopa pahamaineisen Joseph Mengelen tarkastuksesta ja määrättiin soittamaan viihdemusiikkia kaasukammioon meneville. Tuolloin hän oppi inhoamaaan La Palomaa, jota vartijat vaativat soittamaan jatkuvasti.
Vuoden 1945 alussa hänet siirrettiin Dachaun alaleiriin Kauferingiin, mistä huhtikuussa pakotettiin monille muille vangeille kuolemaksi koituneelle marssille Innsbruckin suuntaan. Coco selvisi leireistä hengissä, mutta ei vuosikymmeniin halunnut puhua kokemuksistaan.
Sodan jälkeen hänestä tuli ensimmäinen saksalainen sähkökitaristi ja hän elätti itsensä soittamalla tanssimusiikkia mm. Helmuth Zachariasin kanssa. 1950-luvun alussa hän muutti perheineen Australiaan, mutta palasi muutaman vuoden kuluttua takaisin Berliiniin.
1950-luvun puolivälistä lähtien Coco soitteli erilaisissa kokoonpanoissa monenlaista musiikkia lattareista rock’n rolliin. Vaikka hän oli soittanut viihdekeikoillaankin jazzia, hän keskittyi siihen varsin myöhään, vasta 1990-luvulla. 
Viime vuodet hän on soittanut oman kvartettinsa kanssa, säännöllisesti mm. Bissa Berliinin Wilmersdorfin kaupunginosassa. Siellä hän oli myös keikalla toukokuun viimeisenä lauantaina.
Cocon kvartetti on ollut koossa jo useamman vuoden. Sen myös huomasi, sillä nuotteja ei lavalla tarvitttu. Toki ohjelmistokin on perustavaraa: Take the A-train, One note samba, Autumn leaves, Day by day jne. Mikään tekniikkahirmu Coco ei koskaan ole ollutkaan, vaan kehittelee soolonsa aika maltillisesti tarjoten niissä hyvinkin kauniita melodiakulkuja. Hänen kvartettinsa toinen hyvin soolotilaa saanut muusikko on tenoristi/huilisti Karl-Heinz Böhm, jonka getzmäinen soundi täydensi hyvin Cocoa.
Badenscher Hof on yksi Berliinin monista musiikkiklubeista. Se tarjoaa pääosin suht. modernia jazzia, mutta myös bluesia ja etnoväritteistä jazzia. Kurfürstendammin tuntumassa sijaitsevat Quasimodo ja A-Trane ovat nykyään aika vahvasti bluesiin kallellaan, kun taas vanhan Itä-Berliinin puolella olevan B-flatin tarjonnassa moderni ja kokeileva musiikki ovat hallitsevassa asemassa.
Parhaiten Berliinin jazz-tarjonnasta pääsee jyvälle esim. www.jazzclubsinberlin.com-sivuilta. Mutta myös sanomalehdistä esim. Berliner Zeitung kertoo kattavasti päivittäisen musiikkitarjonnan.
