Hippo-klubissa on jazz-ilta joka keskiviikko, ja 29.10. siellä soitti ohjelman mukaan kvartetti, jota johti erinomainen trumpetisti Miroslav Bukowsky. Tämä, varmaankin Australian suurin kvartetti, koostui täydestä neljän miehen rytmiryhmästä ja johtajan lisäksi kahdesta tenoristista. Musiikki oli
vauhdikasta svengijazzia, esikuvina lähinnä Davis-Shorterin ja Horace Silverin tyyppiset sovitukset. Solistit olivat kansainvälistä tasoa, ja varsinkin itse Bukowsky oli loistava.
Kesken toista settiä rupesin ikään kuin näkemään näkyjä, ja mietin onko usean viikon kävely pää alaspäin aiheuttanut vauriota. Ovesta käveli sisään nimittäin ihan Vernerin näköinen mies, ja sitten Prättälän näköinen. Kolmas oli vähän Lötjöstä muistuttava, vaikka tukka oli kynitty lähes pois. Kun sitten tuli selvä Olavi Louhivuori kohdalleni, uskalsin kuiskata ujosti: “Terve!” Sitten lausuimme unisonossa: “Mitä sinä täällä teet?” Kun manageri Henk vielä liittyi joukkoon, sain selvityksen Ilmiliekin kiertueesta. Se oli saman iltana alkanut Suomen lähetystöstä ja jatkui Melbourneen ja Brisbaneen. Maan lehdet kirjoittivat kiittäviä arvosteluja konserteista pitäen musiikkia tuoreena ja jännittävänä.
Van Leeuwen kertoi saavansa aika helposti suomalaisille muusikoille keikkoja Australiassa, mutta oli hieman pettynyt siihen, että Suomen festivaalijärjestäjät eivät edes juuri vastaile hänen tarjouksiinsa australialaisbändeistä. Tätähän muutkin ulkomaiden organisaatiot valittelevat. Vastatkaa nyt toki tälle mukavalle miehelle, joka lastensa kautta tuntee itsensä puoliksi suomalaiseksi.
Sydney`hin joutuville voin myös kertoa, että Basement-klubi on palannut jazzin pariin. Seitsemän vuotta sitten käydessäni ohjelmassa oli enintään 1-2 jazz-iltaa kuukaudessa, mutta nyt sitä saa taas joka viikko. Joulukuun alussa kävi mm. David Murrayn kvartetti. Tsekatkaa, jos satutte kulmille!
