Vaikka Venäjän Kulttuuritalon Iso Sali ei ollutkaan aivan täynnä, saivat paikalle tulleet kuulla tuhdin annoksen uutta ennen kuulematonta, paljolti vapaaseen ilotteluun perustuvaa, nykyfreetä. Taitavat “torvimiehet” osoittivat kaapin paikan selkeän suoraviivaisesti ja välillä taas “änkyräkierosti” puolihumoristisella tavalla toteutettuna. Ne, jotka paikalle ymmärsivät tulla, saivat kuulla yhtä nykyjazzin eurooppalaista “ilmiötä” ja voivat onnitella itseään valinnasta.
Andy Emler toimii innoittavana katalysaattorina tavallisen kuuntelumusiikin ja paikan päällä toteutetun improvisoidun musiikin välillä. Hän on spontaani tekniikan ja äänen luoja ja eräänlainen “Pelle Peloton” musiikillisten intohimojen toteuttajana. Hän on innostunut vuosisatojen takaisista perinteistä ja haluaa musiikillaan edesauttaa perinteen säilymistä tuleville sukupolville. Hänen on helppo säilyttää oma soittamisen helppoutensa kokoonpanosta riippumatta. Perustamaansa Megaoctettia voidaan pitää jonkinlaisena musiikillisena laboratoriona, kokeilevana tehtaana, jolla oli varsinkin Ranskassa valtava vaikutus jazzin kehityssaralla heti perustamisensa jälkeen 1990-luvun alussa. Hän käytti myös tanssia ja video esitystä yhtyeen soittaman musiikin lomassa 2000-luvun puolella. Samalla hän toteutti musiikillisia ambitioitaan pienemmissä kokoonpanoissa soittamalla sekä ammattimuusikoiden että amatöörisoittajien kanssa.
Eilinen konsertti Tallinnassa oli tämän ison orkesterin taidonnäyte omine erikoiskikkoineen. Tuntui kuin tulikuuma magma olisi kulkenut koko kehon läpi, kun kuunteli milloin alttosaksofonistien Thomas de Pourqueryn ja Philippe Sellamin mehukkaan painavia sooloja, milloin Médéric Collignonin taskutrumpettia, kukkopilliä tai valtavan laajaa äänen käyttöä. Francois Thullierin tuuba puhisi välillä kuin kiimaista uhkuva taisteluhärkä ja tenorisaksofonisti
Laurent Dehors yltyi lopuksi vielä sellaiseen raivonpurkaukseen, että tukka nousi päässä pystyyn. Kun taustalla häärivät vielä kellontarkat riimittäjät Andy Emlerin Triosta tutut rumpali Eric Echampard ja kontrabasisti Claude Tchamitschian sekä perkussionisti Francois Verly kellojen, palikoiden ja käsihärveleiden kanssa, niin oli varsinainen soppa keitetty. Se tarjottiin yleisölle kultalautasella samppanjan kera. Kiitos kuuluu koko porukalle, olemme jälleen yhtä musiikin kuuntelukokemusta rikkaampia. Tätä herkkua voi vielä kuulla tänä iltana Espoossa, menkää sinne tukka putkella, jos ehditte.
