– Heräsi ajatus, että näitä Malmitalolla ilmaiseksi soittaneita huippumuusikoita voisi palkata big band -sektorilla laajemminkin. Tänä päivänä täyskokoisen Big Band -orkesterin kokoaminen ansiomielessä on taloudellinen mahdottomuus.
– Mielikuva täydellisestä BB -soundista voidaan kuitenkin luoda vähemmälläkin miehityksellä. Mietin, että yksi sektio pitää olla täynnä neljän äänen saavuttamiseksi; neljä saksofonia. Terävä brassi eli trumpetti ja pasuuna sekä swingin komppiryhmä kitara, kontrabasso ja rummut. Yhteensä siis yhdeksän soittajaa. Piano ei ole mielestäni välttämätön, vaikka Count Basie sitä käyttikin omista syistään. Myös logistiselta kannalta yhdeksän soittajan kokoonpano on optimi. Miehistö mahtuu pikkubussiin ja soitinvarusteet peräkärryyn.
Pentti Lasasen kokemuksen mukaan hyvällä Big Band -soittajalla täytyy olla synnynnäinen rytmitaju ja oikea asenne tätä musiikkia kohtaan. Luonnollisesti tarvitaan vahva tekninen valmius ja nopea nuotinlukutaito. – Olen joutunut koko ikäni tekemään kompromisseja sen suhteen mitä olisin halunnut tehdä ja mikä on ollut käytännössä mahdollista. Nyt on tilanne toinen.
– Kokosin tällaisen joukon, nimeksi tuli “Pentti Lasanen Big Swing Orchestra“. Teimme kahdessa ja puolessa tunnissa kuusi demobiisiä. Näistä ainakin neljä on niin hyviä, että kappaleita voidaan käyttää tulevan myyntiCD:n materiaalina. Kuvaavaa soittajien osaamiselle on, että kukaan heistä ei ollut nähnyt ennakkoon tekemiäni sovituksia. Eivätkä ne olleet mitään tavanomaisia BB -kappaleita tyyliin “In The Mood”, ylistää Lasanen soittajakavereidensa taitoja.
Big Swingissä on hyvin erilaisten soittotaustan omaavia kavereita. Löytyy niin dixielandia, swingiä, puhallinorkesteria, modernia jazzia kuin klassista musiikkia. Huikean pitkän uransa aikana Pentti Lasasen on soittanut keikkoja jokaisen kanssa ja tuntee näin hyvin kaikkien soittotyylit. Erikoisesti hän antaa arvoa sille, että orkesterin nuoremmatkin soittajat, jotka ovat oman instrumenttinsa ehdotonta eliittiä, ovat myös aidosti kiinnostuneita Big Swingin tyylisuunnan edustamasta musiikista.
Sovittajan osuus keskeinen
Big Band -musiikissa sovittajan osuus on keskeinen. Lähes 60 vuoden kokemuksella Pentti Lasanen tietää miten loihditaan Artie Shawn, Glenn Millerin tai Harry Jamesin korvia hyväilevät sävelet esiin. – Teen uusia sovituksia ja muunnelmia. Soitatan ne sitten läpi sillä tavalla kuin minä miellän. Tuloksena on ikään kuin kirjoitettua improvisaatiota. Alkuperäinen sointurunko, viitteitä melodisesta aineistosta ja lopuksi paluu melodiaan. Olenko tehnyt enemmän kuin säveltäjä, Lasanen pohtii.
– Miksi en tee omia sävellyksiä? Tässä musiikissa on tärkeää, että yleisöllä on mahdollisuus seurata kappaleen kulkua. Jos teen oman sävellyksen, kuulijan pitää oppia ensin minun melodia. Kun teen sovituksia tutuista kappaleista, kuulija tunnistaa heti sen ja “odotukset” täyttyvät. Runko Big Swingin sovituksille tulee siis tutuista evergreeneistä, joita kuulijat ymmärtävät ja niitä on helppo seurata. Muunnelmat ovat sitten jokaisen omia mieltymyksiä, pitääkö niistä vai ei?
Suomen Jazzliitto arvosti Big Swingin hienoja soundeja ja puhdasta yhteissoittoa niin, että viime vuonna toteutettiin ympäri Suomen ulottunut kiertue. Se oli suuri menestys. Kiertueella nähtiin sekin, että yli kuusikymppisiä kulta-ajan soundien ystäviä vielä löytyy melkoinen määrä. Monethan meistä olemme jopa tanssineet Penan “pillin” mukaan. Ronnie Kranckin orkesteri oli Suomen suosituin tanssiyhtye 1950- ja 60 luvuilla. Pentti Lasanen soitti pitkään Kranckin legendaarisessa miehistössä.
Big Swingin tulevaisuus? – Näyttää aika valoisalta. Meillähän oli viime vuonna parisenkymmentä keikkaa, suurin osa suljetuissa tilaisuuksissa. Myös tänä vuonna keikkanäkymät ovat lupaavat. Tietysti tällaisen suuren orkesterin keikkojen myynnissä ja aikatauluttamisessa on omat ongelmansa. Onneksi meillä on hyviä varamiehiä.
– Valitettavasti kaikki juhlien järjestävät eivät arvosta muusikin laatua ja soundia vaan priorisoivat tarjoilun ja muut asiat etusijalle. Kun kilpailijoina on kolmi- tai nelimiehisiä “bigbandeja”, niin yhdeksän huippuosaajan ja laulusolistin markkinointi vaatii kovia ponnistuksia.
– Soitamme ensi kesänä muun muassa Baltic Jazzeilla. Marraskuussa meillä on oma hieno konsertti uusitussa Savoy-teatterissa. Sinne saanemme laulusolistiksi upeaäänisen Annimaria Rinteen sekä Kai Lindin. Kaikki eivät ehkä tiedä, että Kaitsu on myös erinomainen jazzlaulaja muiden meriittien lisäksi. Marraskuulle osuu myös Four Catsin 50 -vuotisjuhlakiertue. Yhtyehän perustettiin aikanaan jazzpohjalta.
Jazzinnostus syttyi Ruotsissa
Pentti Lasanen oli kahteen otteeseen yhteensä viisi vuotta sotalapsena Ruotsissa. Sieltä tuomisina tuli mukana paitsi sujuva ruotsin kielen taito myös rakkaus musiikkiin ja jazziin. – Sijoitusperheessäni vaalittiin musiikkia ja käytiin konserteissa. Ruotsin radiossa soitettiin paljon myös jazzia ja swingiä. Hyvin kasvatetun pojan piti vuorollaan osallistua tiskaamiseen. Kuivattelun välillä komppailin rytmejä haarukka- ja veitsilaatikkoihin.
– Erikoisena innoittajanani oli Bob Crosbyn sovitus High Society´stä. Yläkerran naapurilla oli gramofoni ja kolme levyä, joista yksi High Society. Kuuntelin hartaasti sen klarinettisooloja ja päätin, että tätä haluan minäkin tehdä. Ruotsissa oli myös mahdollisuus käydä jazzkonserteissa.
– Ensimmäisen klarinettini sain kiltiltä tädiltäni 14 -vuotiaana. Hänelle oli myyty divarista rikkinäinen huilu, jonka kävin sitten vaihtamassa rikkinäiseen klarinettiin. Sillä pystyi soittamaan vain yläosalla. Varsin pian menin kavereitteni kanssa ensimmäiselle 1,5 tunnin tanssikeikalle vaikka osattiin soittaa vain kolme kappaletta. Bändin nimi oli “Pelko Pois”!
– Vähitellen sain toimivan klarinetin. Grammarin rakensin itse kuulokkeista, sitä pystyi soittamaan radion kautta. Hankin myöhemmin saksofonin, trumpetin ja pasuunan. Halu soittaa oli niin kova, että pakotin luokkatoverini soittamaan niitä. Kaksi heistä soittaa edelleen.
– Jokainen jazzmuusikko joutui 1950- ja 60 -luvuilla tulemaan toimeen omillaan. Koulutusmahdollisuuksia ei juuri ollut. Jos yritti kysellä toisilta, niin tarjottiin hirveästi erilaisia teorioita, joista ei paljon apua ollut. Tämän vuoksi itseopiskelu oli ainoa mahdollisuus päästä eteenpäin. Kopioin levyiltä kaiken minkä kuulin ja yritin ymmärtää.
Hiljattain edesmennyt trumpetisti Jörgen Petersen on ollut tärkeä henkilö Lasasen uralla. – Muistelen Lill-Jörgeniä suurella lämmöllä. Hän edisti merkittävästi omien visioitteni toteuttamisessa. Meillä oli ajatusrata ja sävelkieli täsmälleen sama. Olimme ilmeisesti valinneet vanhempamme huolella. Lill-Jörgenille soiton sisältö ja sanoma oli tärkeämpi kuin tekninen toteutus.
– Kun vietimme ensimmäistä PSO:n joulujuhlaa, Lill-Jörgen kuljetti minua esittelykierroksella pöydästä toiseen mainiten, että “tässä on hyvä soittaja”. Ihmiset vastailivat jotain “mukava mies ja saksofonisti”. Lill-Jörgen melkein suutahti ja sanoi “en minä siitä puhunut, vaan, että hän soittaa trumpettia hyvin”. Kysymys ei ollut siitä osasinko soittaa trumpettia, vaan miten soitin.
– Hän kiinnitti siis huomiota soittotapaani. Tämä oli mullistavaa siinä ilmapiirissä, jossa jokainen muusikko vain kyräili toisiaan. On surullista, että Lill-Jörgenin kävi niin kuin kävi. Hänen panostaan ja vaivatonta ajatustapaansa olisi kyllä kaivattu tässä välivuosinakin. Hänhän joutui lopettamaan soittamisen terveydellisistä syistä parikymmentä vuotta sitten.
– Kun Antti Sarpila tuli mukaan, niin monet kyselivät “eikö sinua ota päähän, kun nuori juippi vie sinulta työt?” Hetkinen, kun olen odottanut 28 vuotta, että joku puhuisi samaa kieltä, niin pitäisikö minun olla vihainen. Antin ja Jörgenin ohella Markku Johansson puhuu samaa swingin kieltä. Heidän kanssaan minulla on aina syntynyt välittömästi dialogi. Unohtaa ei myöskään sovi monia muita hyviä nuorempia soittokavereitani.
Mitä jazz on?
– Musiikkisävellyksissä on yleensä kolme peruselementtiä: Rytmi, melodia ja sointu. Jazzissa rytminen lähestymistapa on päällimmäisenä, Pentti Lasanen selvittää. Hän piti ensimmäisen populaarimusiikin luentosarjansa Sibelius-Akatemiassa jo vuonna 1974. – Alunperin jazzissa oli kaksi ainutlaatuista elementtiä, jotka poikkesivat muusta musiikista.
– Ensimmäinen tekijä oli kolmimuunteiset synkoopit, joiden omaksuminen vaatii synnynnäistä lahjakkuutta. Kaikki jazzin ystävät kuitenkin tajuavat, että kolmimuunteisuudessa on jokin juju. Sitä on vaivaton kuunnella. Sen vaivattomuuden synnyttäminen on kyllä soittajalle kovan työn takana. Toinen perinteiselle jazzille tunnusomainen piirre on aito bluesasteikko. Nämä ovat ne erikoispiirteet, jotka olen löytänyt jazzista muuhun musiikkiin verrattuna.
– Jos jompi kumpi edellisistä elementeistä puuttuu jazznimikkeen alla soitettavasta musiikista, niin olen vähän mietteliäs. Tämä ei millään tavalla vähennä sen musiikin arvoa, mutta minun katsantokannassani, jazziako? Jos sekä kolmimuunteisuus että blues puuttuu, niin silloin menen mieluummin kuuntelemaan klassisen puolen soittajia, koska he osaavat sen musiikin kaikista parhaiten.
– Ennen vanhaan ne jazzmuusikot, jotka eivät hallinneet näitä jazzin peruselementtejä, tippuivat pois. Nykyisinhän heistä tehdään vaikka maistereita. Totuus on, että koulutus ei voi laittaa muuta kuin rakoihin vähän kittiä, jos (jazz)lahjakkuus puuttuu. Lahjakkuutta auttaa silti huimasti se, että vaivautuu opiskelemaan.
– Ikäpolveni suuri ongelma oli se, että pääsi liian aikaisin keikalle eikä ehtinyt oppia. Taiteessa ei ole demokratiaa, sinä joko osaat tai et sen mielestä, joka on perehtynyt taidemuotoon. Se osaaminen ei ole teknistä osaamista vaan tunteen välittämistä toiselle ihmiselle eli kuulijan tai kokijan tavoittaminen. Tämä koskee mielestäni niin jazzia kuin kaikkea muutakin taidetta.
Pentti Lasanen oli viime tammikuussa Pasi Hiihtolan vieraana YLEssä “Maailman paras levy” -ohjelmassa. – Joku voisi luulla valitsemiani kappaleita katsellessa, etten arvosta improvisoitua jazzia. Näin ei kuitenkaan ole. Päätyöni sovittaminen ja säveltäminen on lyönyt niin leimansa, että alitajuisesti listani painottui sovitetun musiikin ja jazzin puolelle.
– Sellainen valmis tuote, jota haluan kuunnella usein, pitää olla huolella mietittyä. Voin ihailla jonkun kykyä soittaa improvisoitua jazzia eri yhteyksissä. En kuitenkaan jaksa kuunnella sitä kovin pitkään. En käy juuri sellaisissa tilaisuuksissa. Kun esimerkiksi kävin kuuntelemassa Stan Getzin kvartettia kahden tunnin konsertissa, ilmeen monotonisuus pian rupesi häiritsemään vaikka Getz kuuluu suuriin esikuviini.
Marginaalimusiikkia?
Jazzmuusikon ura? Jos Pentti Lasanen olisi saanut toimeentulonsa pelkästään soittamalla jazzia, niin hän olisi ehdottomasti ollut jazzmuusikko. – Kenties ylikehittynyt vastuuntunto ja huolehtimisen tarve esti tämän. Kun sinulla on perhe ja tulet vanhemmaksi, niin toiset asiat ohjaavat valintojasi. Nuoruudessa oli ihan kiva “mennä lujaa ja touhuta”, mutta en myöskään halunnut ajatella viettäväni vanhuuttani “sikolätissä” väärinymmärrettynä nerona.
– Jazz on ainakin Suomessa marginaalimusiikkia. Jos joku jazzin osa-alue nousee, niin se on kokonaan markkinointijuttu. On vain tietty määrä ihmisiä, joita jazz kiinnostaa. Vielä vähäisempi määrä on niitä, jotka osaavat relevantisti arvioida jazzia. En oikein luota kaikkien nykyisten kriitikoiden kykyyn kuulla mitä soitetussa kappaleessa on tehty. Monilla on varsin yliolkainen asenne meidän soittamaan musiikkiin nähden.
– Jos joku kriitikko kirjoittaa, että “Putte Wickman soitti niitä normaaleja Benny Goodman kuvioita”, niin hän ei tiedä aiheesta pätkääkään. Kriitikko näki klarinetin, monta ääntä tuli; ahaa Goodman. Hän on kuin Pavlovin opetettu koira. Jos tuntee vähääkään Putte Wickmanin tyyliä, niin tietää, ettei hän koskaan soittanut Goodman -kuvioita. Wickman soitti omaa musiikkia ja oli oman tyylilajinsa huippuedustaja
Keski-Euroopassa perinteinen jazz on edelleen voimissaan. Pentti Lasasen mielestä tämä johtuu lähinnä erilaisesta traditiosta. – Erikoisesti Saksassa sivistykseen kuuluu hallita perinteiset paritanssit ja nuoret käyvät tanssikursseilla. Kursseilla kuullaan myös swingiä ja klassista jazzia. Heillä on siis mahdollisuus kuulla sitä musiikkia ja osa mieltyy siihen, osa ei. YLEllä on tuhansia hienoja jazzlevyjä, mutta listantekijät soitattavat vain omia kapea-alaisia mieltymyksiään. Kaivattaisiin laajempaa
musiikillista näkemystä sinnekin.
– Suuri ongelma jazzin piirissä on ollut, että mielletään musiikin “vapaus” myös henkilökohtaisella tasolla ja eletään niin sanotusti “kuin siat pellossa”. Lähes kaikki ne kollegat, jotka ovat “hypänneet yli aisojen”, ovat poissa. En tiedä oliko se niin hirveän hauskaa. Joillakin voi tietysti olla geneettistä perimää, mutta kai siihen vaikuttaa myös omat tekemiset. On onneksi paljon toisenlaisiakin esimerkkejä. Erik Lindström on 86 -vuotias ja käy edelleen keikoilla. Soittaa erinomaisesti ja on selvä päästään.
Pentti Lasanen toivoo, että hän kykenee jatkamaan omalla tiellään vielä pitkään. – Olen kiitollinen, että saan tehdä tätä työtä, vaikka sen arvostus ja eläkkeet ovat mitä ovat. On hienoa työskennellä uusien ennakkoluulottomien ikäpolvien kanssa, puhutaan tasavertaisesti asioista. Ratkaisevaa on miten suoriudutaan, ei ikä.
– Jokaisen musiikkilajin pitäisi uudistua perinteeseen nojautuen. Eri jazzpiirien keskinäisellä nahistelulla ei puhalleta yhteiseen hiileen. Mottoni on: Tunnista ja tunnusta! Kun on joku asia, josta en tiedä, niin yritän tunnistaa, miksi se on suosittua ja mikä on sen juju. Kun tunnustan sen, että en ymmärrä sitä nyt, niin ehkä opin sen jujun myöhemmin.
PENTTI LASANEN (s. 17.9.1936) on itseoppinut ammattimuusikko ja sovittaja- säveltäjä vuodesta 1951 lähtien.
- Ylioppilas Lovisa Gymnasium -lukiosta vuonna 1957
- Aloitti klarinetilla 14-vuotiaana, seuraavana vuonna mukaan tuli myös saksofoni
- Omat yhtyeet Loviisassa
- 1955 Leo Lindblomin yhtyeessä Helsingissä Vuosina 1956 – 67 Ronnie Kranckin sekstetissä, jossa toimi puhallinsoittajana ja sovittajana (muina etu- rivin miehinä olivat Lilljörgen Petersen ja Rauno Lehtinen, jonka maailmanhitti “Letkis”on yhtyeen alkuperäisäänite.)
- Radion tanssiorkesterin saksofonisektion johtaja ja vuorotteleva kapellimestari 15 vuoden ajan 1960-70 luvulla.
- Four Cats- lauluyhtyeen perustaja ja sovittaja vuodesta 1958. Yhtye toimii edelleen.
- Kivikasvot tv-ohjelman kapellimestari ja musiikin vastaava vuosina1966 – 1978
- Solistinen yhteistyö Antti Sarpilan kanssa vuodesta 1982
- Levy-yhtiön levytyspäällikkö 60 – luvulla. Artistit mm. Katri-Helena, Lill-Jörgen, Veikko Tuomi, Irmeli Mäkelä ja Helena Siltala.
- Ensimmäisen ns. kevyen musiikin luentosarjan Sibelius Akatemiassa vuonna 1974 “Käyttömusiikin soinnutus ja sovitus” pohjautuen omaan käytännön teoriaan.
- Tuhansia sovituksia ja sävellyksiä kaikilla käyttömusiikin alueilla. (pelkästään Erik Lindströmille lähes 500 vuosien varrella).
- Gramexin tilastossa eniten äänitysraitoja Suomen puhaltajista.
Huomionosoitukset ja palkinnot:
- Pro Finlandia- mitali vuonna 2002
- Syksyn Sävel -kilpailun voitto 1985 (ainoa soitinvoittaja kautta aikojen ).
- Louis Armstrong ja Count Basie palkinnot jazz- pohjaisen musiikin eteen tehdystä työstä.
- Kaksi kertaa Jussi palkinto filmimusiikista
- Georg Malmsten juhlavuoden palkinto
- Jazzlegenda nro 12 Imatra Big Band festivaali 2006
LÄHDE: www.bigswing.fi
TEKSTI: Martti Koljonen
KUVAT: Matti I Korhonen, Fred Sten ja Big Swingin kotisivut
