Juha Lauttamus -nokkahuilusta trumpettiin

Juha Lauttamuksen kotisivua availlessa selviää, että Juha on tutkinut ja pohtinut trumpetin soiton saloja ja hän mielellään myös jakaa tietoaan. Sehän sopii opettajalle, joka on paljon eri yhteyksissä keikkaileva ammattitason amatöörimuusikko. Eikä vain trumpetin, sillä niin Juhan kitara, kuin saksofoni soivat tavalla, joka kertoo miehen rakkaudesta musiikkiin ja halusta tulkita sitä eri tavoin. Hän on samalla tavalla kotonaan klassisen musiikin, jazzin kuin myös rock- ja viihdemusiikin parissa. Juha on pysynyt uskollisena kotikaupungilleen Jyväskylälle.

Helppo siirtymä
Olin soittanut nokkahuilua omaksi ilokseni jo ennen kouluikää. Kun aloitin oppikoulun, oli siellä musiikinopettajana Liisa Tenkku. Hän kehotti pyrkimään Konservatorioon ja soitin pääsykokeissa nokkahuilulla kappaleen Vanha musta Joe.

Keski-Suomen konservatorion rehtori Einari Kropsu kysyi, haluanko solfata vai laulaa ja lauloin saman kappaleen, jonka olin juuri soittanut. Isäni lupasi, että saan trumpetin, jos pääsen Konservatorioon ja niinpä me pian mentiin musiikkiliike Väinön Soittimeen. Isä Niilo osti minulle Boston-merkkisen jokapojan trumpetin.

Konservatoriossa ensimmäinen opettajani oli Martti Hyvönen. Ensimmäinen läksyni oli Tauno Kukon trumpettikoulun ensimmäinen sivu, harjoittelin innoissani saman tien kymmenen sivua. Nopeasti huomattiin, että tarvitsen paremman trumpetin. Isäni kävi Helsingistä ostamassa Selmerin Maurice Andre -mallin trumpetin. Myöhemmin jatkoin trumpetinsoiton opiskelua Jorma Räsäsen ohjauksessa.

Ekat orkesterit 
Ensimmäinen soittoporukka oli seurakunnan Soittajapojat ja sitä kautta aukesi tie musiikkileireille, ensimmäisenä Partaharjulle.

Vuoden harjoittelun jälkeen minut pyydettiin Reserviläisten soittokuntaan, joka soitti nimensä mukaisesti reserviläisten tilaisuuksissa.

Kun ensimmäistä kertaa soitimme Finlandiaa Itsenäisyyspäivän juhlassa, istui isä-Niilo eturivissä. Ennen keikkaa hän sanoi älä jännitä ja kun tuli se fanfaaripaikka hän peukutti näyttävästi.

Tijuana Brass ja Herb Alpert olivat silloin kovassa huudossa, ja meilläkin oli tijuana-bändi nimeltään Fiasko, mukana oli mm. Pekka Pihkala (rummut). Hänen isänsä kuten myös minun isäni kuljetti meitä keikoille.

Soitin myös Jyväskylä Big Bandissa joskus samassa sektiossa Jorma Räsäsen kanssa. JBB:tä johti tuolloin Torsten Lindfors. Jorma soitti Jyväskylä Sinfoniassa ykköstrumpettia ja joskus pääsin mukaan, kun tarvittiin kolmas trumpetti. Sittemmin Jorma siirtyi päätoimisesti Konservatorioon opettajaksi.

Opinnot 
Suoritin Sibiksen 2. kurssin Jorma Räsäsen johdolla Jyväskylässä. Lauri Ojala oli tutkintolautakunnan pj. Kävin jatko-opinnoissa Helsingissä Simo Rantasen tunneilla.

Valmistuin Kansalaisopiston opettajaksi vuonna 1983 ja toimin musiikin suunnittelijaopettajana Jyväskylän kansalaisopistossa vuoteen 2018 asti.

Opetushallituksen koulutuskeskuksessa Heinolassa koulutin 10 vuoden ajan opettajia Luokka Laulamaan – kursseilla.  Lisäksi opetin tietokoneen hyödyntämistä musiikinopetuksessa.

Varusmiespalvelukseni suoritin Mikkelin varuskuntasoittokunnassa.

Ansatsi 
Ansatsin muodostamisessa Jorma Räsäsen opit ovat olleet tärkeitä. Lieksan vaskiviikoilla sain lisäoppia John Milleriltä ja Henri Adelbrechtilta. Kun katsoo Youtubesta Maurice Andren soittoa, niin siinä on kaikki kohdallaan.

Pentti Lasanen kävi opettamassa Dixie Harlemia ja Palokka Big Bandia jazzmusiikin tulkitsemiseen. Hänen opetuksensa oli innostavaa ja mieleenpainuvaa.

Puoliammattilainen
Opiskeluaikoina soitin muutaman vuoden D-tuotannon riveissä. Dynamite Brass säesti mm. Frederikiä. Bussilla kierrettiin ympäri Suomea. Tänään Naantalissa ja seuraavana päivänä Oulussa. Olin perustamassa Mestari Orikanto -yhtyettä ja olin mukana useita vuosia.

Koesoitoissa kävin muutaman kerran eri sinfoniaorkestereissa. Olenkin kasannut koesoittomateriaalia kotisivulleni vapaasti käytettäväksi.

Dixie Harlemia ja muuta jazzia
Vuonna 1992 perustimme Dixie Harlem-yhtyeen, jonka perustamiseen vaikutti basistimme Unto Lappalainen. Mukana oli myös juuri 80 vuotta täyttänyt Kalevi Kivistö, joka soitti klarinettia ja saksofonia.

Kiersimme festareita ja kävimme usein myös Helsingissä ravintola Storyvillessa keikalla. Dixie Harlemin biisit on sovitettu neljälle puhaltajalle ja ohjelmisto on monipuolinen.

– Sehän oli tietynlainen sattuma koko bändin syntyminen, Lappalainen muistelee.

Joukko musiikista innostuneina amatöörejä ja ammattilaisia löi hynttyyt yhteen silloisen maaherra Kalevi Kivistön innoittamana.

– Kalevi sanoi, että tarvittaisiin bändi kun olen luvannut soittaa vuoden 1992 Kalevan kisoissa, enkä ala yksin siellä klarinettia soittaa. Ensin ajatuksena oli soittaa ihan vaan huvikseen yksi keikka. Mutta sitten se alkoi kiinnostaa enemmän, keikkoja tuli lisää ja nälkä kasvoi.

Lappalainen sanoo kasassa pysymisen takana olevan kaksi asiaa: soittajien keskinäinen ja soitannollinen kemia.

Koronakesänä 2020 soitimme yhden ainoan keikan: perinteiset Puutarhajatsit ravintola Harmoonin pihassa Jyväskylässä.

Meillä on poikani Villen kanssa bändi, jossa soittaa mm. Grammy palkittu pianisti Marian Petrescu. Videoita bändin keikoilta löytyy  netistä. Olemme tehneet veljeni Jorma Härkösen kanssa musiikkivideoita YouTubeen. Videot on tehty näin korona-aikana etänä.

Työkalut
Trumpettini on Yamahan Xeno ja piccolo pitkään palvellut Selmer. Flyygelitorven hommasin Thomannilta, sellaisen mustan jazztorven. Suukappale on Marcinkiewicz 3 S, flygarissa Yamaha 16F4 ja piccolossa Marcinkiewicz 7 P.

Harjoittelu
Trumpetinsoiton jatkuva harjoittelu on edelleen tärkeää. Myös erilaisten konserttien kuunteleminen lisää innostusta kehittää omaa ammattitaitoa.

Oli esim. hienoa seurata live konsertissa Helsingin Musiikkitalossa RSO:n soolotrumpetisti Jonas Silinskasin upeaa soittoa Mahlerin 5. sinfoniassa.