Sunnuntain iltapuhteeksi 13.3. oli Porissa taas suunnattu askeleet kohti Validi Karkia -klubia. Kolmen esityksen sessiossa menikin mukavasti yli kaksi tuntia. Juuri ja juuri ehdin puoli yhdeksän uutisiksi kotiin. Nuoren sukupolven ennakkoluulottominpiin saksofonisteihin lukeutuva Pauli Lyytinen julkaisi aivan äskettäin Machinery -sooloprojektilevynsä ja Jorma Tapio & Kaski -triolta ilmestyi myös tässä kuussa Ghatinka -debyytti CD. Ilta kului herkeämättömästi näiden kahden levynjulkistuksen ”sisäänajon” merkeissä vahvan freejazz -soundin höyryissä tunnelmissa.
Illan sisäänajon aloitti kuitenkin vieras Ranskasta, Brysselin kuninkaalliseen konservatorion kasvatti, Léo Dupleix, joka istuutui tyynesti piuhaviidakon keskelle ja herätteli kuulijat tietokoneen välityksellä sähköisen villiin elektroakustiseen äänimaisemointiin.
Osittain omatekoisen näköisistä laiteista kehittyi hiljalleen yhä laajeneva äänikenttä. Särähtelevän pirstaloituneet köhinät, räsähtelyt, vinkaisut, paineistetut kohinat viiveineen ja nopeine käänteineen vierittivät äänimattoa auki rullalta levittäytyen pahaenteisesti, mutta osin suorastaan elegantisti kellarin akustisessa kentässä.
Sooloesitys kuin orkesteri
Siitä kun kuulin Pauli Lyytisen puhallusta ensi kerran on vierähtänyt kohta lähes 10 vuotta. Silloin ei jäänyt epäselväksi, että tästä ”kaverista” kuullaan vielä.
Pauli kulkee ”terävä pää edellä”, meriittiä on tullut lisää niin kuin taitoakin. Sen todistavat omat yhtyeprojektit Elifantreesta alkaen. Mukanaolo mm. Raoul Björkenheim Ecstacy ja Mikko Innanen 10+ -kokoonpanoissa ovat entisestään vain vahvistaneet Paulin monitaitoisuutta.
Tänä päivänä häntä voidaan pitää yhtenä merkittävimmistä saksofonisteistamme improvisaation ja kokeilevan jazzmusiikin ilmauksen piirissä. Pauli on kekseliäs, hänellä on selkeä visio hakea kaiken aikaa uusia rajoja saksofonin soitossa. Hän kertoi itse tutkineensa paljon kaikenlaisia laajennettuja tekniikoita saksofonin soitossa, joita konventionaalisissa tilanteissa ei juurikaan pysty käyttämään. Tämä tosiaan tuli myös mahtavasti esille, kun hän aloitti Machinery -levyn sisällön tulkitsemisen.
Erillistä efektimodulaatiota hyväksi käyttäen Pauli haki tenori- ja sopraanosaksofonistaan ensin loopaten äärimmäisyyksiin meneviä äänirajoja ja yhdisteli sitten tätä omaa ”alkusoittoa” soittamalla tähän kaikupohjaan uutta kokeilevaa materiaalia päälle. Tämä ei sinänsä ole varsinaisesti aivan uutta tekniikkaa, mutta se tapa, miten Pauli sai kuvattua tätä omalla kerronnallaan, tuotti aivan huiman häikäisevää orkestraalista äänien kirjoa. Jos tässä tilanteessa olisi kuunnellut soittoa oven ulkopuolella näkemättä, niin olisi voinut hyvin kuvitella lavalla olevan useita soittajia ja instrumentteja samanaikaisesti.
Pauli aloitti tenorilla kevyesti vahvistetulla, lähes akustisesti, kappaleella Old Fiherman. Kappaleessa Return of the Mosquito puhallus tapahtui ilman suukappaletta, suoraan putkeen. Sen jälkeen Machineryssä, levyn nimikkokappaleessa, saksofonin äänen kierrättämisen ja pelkän ilman puhalluksen lisäksi mukaan tuli puinen lyömäsoitinefekti ja sen päälle naputtavaa ”tekstiviestitystä.”
Mental Illusion purkautui hienonhienosti sopraanosaksofonin välityksellä täysin akustisesti. Massiivisen matalla ja pitkänä kaikuna taustalla tenhoavasti soinut Moon Church oli häkellyttävän vetovoimainen. Hitaan rauhallisena kiertoilmaisuna sen bassomainen matala möreys imeytyi tarramaisen tahmaisesti mieleen ja siitä jäi erinomainen jälkimaku.
Eipä silti, Paulin viimeisenä puhaltama …And He Woke Up In Petroskoi ei jälkimakua yhtään himmentänyt. Taustan rakentelu yltyi huippuunsa, missä raju rypistys, soitujen lievä räkäisyys ja rankkuus yhdistyivät läpitunkevaksi Petroskoihin johtavan kuoppaisen tien rynkytykseksi. Erinomaisen vauhdikas yhdistelmä matalaa räminää, vauhdikasta laskettelua, tymäkkää improvisaation mukanaan tuomaa soinnuttelua ja kesytöntä railakkuutta. Olimme saapuneet perille, määränpäähän, mikä se sitten onkaan.
Kaskenpolttoa improvisoiden
Lyytisen esityksen jälkeen lavalle vaihtui trio Jorma Tapio & Kaski, jonka muodostavat Tapion ohella tutut rytmittäjät basisti Ville Rauhala ja rumpali / perkussionisti Simo Laihonen. Jorma Tapion soitossa yhdistyvät pehmeä herkkyys, luova tuska ja vastapainona räväkkä rytmisyys ja vihaisesti ilmoille kajahtavat ruudikkaat purkaukset.
Tätä Tapion intensiivisen laajakerroksisesti polveilevaa henkevää puhallusta, Rauhalan ja Laihosen oikea-aikaisen rytmityksen mukanaan tuomaa värikkyyttä, saatoimme kuulla ja kokea tämän konsertin aikana.
Pääasiassa uuden levyn sisältöön pureutunut setti sisälsi myös yhden Edward Vesalan säveltämän kappaleen, missä liikuttiin monipolvisen kiihkeästi ja vimmaisen raivon puuskaisessa ilmavirtauksessa muistaen välillä kuitenkin kääntää sivua ja siirtyä hetkellisesti melodiseen hiljentymiseen.
Tapion alttohuilulla soittama Ghatinka oli melodisesti kiireetön ja kaunis, tiiviin syvällisen melankolian sävyttämä, johon Rauhala ja Laihonen kutoivat nautittavan hyväilevän, hitaan miettivästi etenevän tausmaton. Traditionaaliseen kansanmusiikkiin pohjautuva Receive Me ja viimeisenä esitetty norjalainen kansanlaulu Bruremarsj Tapion tenorilla puhaltamana ja sovittamana pureutuivat sydäntä raastavasti syvälle ihmismielen onkaloihin mahtavalla antaumuksella. Mahtipontinen intomielisyys läikkyi suorastaan yli äyräiden Tapion syvältä luotaavalla tunteella vuodattamalla paatoksellisuudellaan. Jotenkin tuntui siltä, ettei tämän lähemmäksi totuutta voi päästä, kun soittaja antaa kaikkensa tunteiden ilmaisussa.
Pääosin Tapion kirjoittama musiikki oli kokonaisuudessaan sekä raakaa että henkevän herkkää ja sielukkaan melodista, sykkivää free jazzia, jossa kansanmusiikista peräisin olevat vaikutteet värittivät kerrontaa. Yhtyeen vaikuttavaa musisointia voi kuunnella osoitteessa https://soundcloud.com/jorma-tapio-kaski
Näitä kahta Jazzliiton kiertueella olevaa kokoonpanoa on mahdollisuus vielä päästä kuulemaan tänään klo 21 Jyväskylässä ravintola Popparissa, perjantaina 18.3. klo 20 Kuopion King’s Crown -jazzklubilla ja lauantaina 19.3. klo 20 Joensuun Teatteriravintolassa. Käykää ihmeessä kuuntelemassa, jos paikanpäällä satutte olemaan. Kannattaisi ajella paikalle hieman kauempaakin.
Kevään 2016 tulevat Validi Karkia -klubit
Maaliskuu
To 24.03. Kotka feat. Juhani Aaltonen (Risto Vuolanne, Guillermo Bazzola (ARG) Fernando Lamas (ES), Juhani Aaltonen) / Validi Karkia @ Pääkirjasto
Ke 30.03. Mikko Innanen & Simo Laihonen / Validi Karkia @ Spirit Bistro
Huhtikuu
La 16.04. Talmud Beach, Jukka Nousiainen / Validi Karkia @ Spirit Bistro
Su 17.04. Sami Kukka Trio (Sami Kukka, Ulf Krokfors, Maija Loukola) / Validi Karkia @ Pääkirjasto
Ke 20.04. Raoul Björkenheim eCsTaSy / Validi Karkia @ Pääkirjasto
To 21.04. Mirel Wagner / Validi Karkia @ Satakunnan Museo
Toukokuu
Ke 04.05. Rinneradio / Validi Karkia @ Satakunnan Museo
Ma 09.05. Strøm (CH), Kalle Ylitalo & The Mystics / Validi Karkia @ Pääkirjasto
Su 15.05. Fursaxa (USA), Alan Wilkinson (UK) & Janne Tuomi (FIN) / Validi Karkia @ Pääkirjasto
Porin kaupunginkirjasto, sunnuntai 13.3.2016
Validi Karkia -klubi
18.00 Léo Dupleix, Pauli Lyytinen Machinery, Jorma Tapio & Kaski
