Elokuun alun mukavan leppoisa musiikkipala tarjoiltiin perinteisesti, nyt 33. kertaa Otavan opiston kainalossa lauantaina 4.8.2018. Mikkelin keskustan kupeessa Kenkäverossa pauhasi saman viikolopun aikana raskaan rockin Jurassic Rock, jonka perusyleisö oli täysin erilainen. Näin se ei rokottanut milläänlailla Otavan Happy Jazz -meininkiä. Sitävastoin uumoiltiin yhden monivuotisen, pääsylippuja ilmaiseksi jakaneen pääsponsorin vetäytymisen aiheuttamaa mahdollista yleisövajetta… turhaan, sillä penkit, tuolit ja nurmikot täyttyivä tliki tuhatpäisellä yleisöllä.
Musiikillisesti tapahtuman profiilissa on pikkuhiljaa tapahtunut tyylisuuntien laveamista. Varsinaisen jazzpoljennon lisäksi on tarjolla muutakin rytmikästä kuunneltavaa. Hyvä vai huono asia, on ikuisuuskysymys. Nyt ainakin suurin osa yleisöstä hurrasi ja taputti suosiotaan esiintyneille kokoonpanoille. Muutama harmaantunut jazzkuuntelija tosin poistu keskenkaiken jupisten paikalta… aivan suotta.
Pitkäkestoista epäsuoraa grillaamista savussa…
Väliotsikkoa mukaellen ensimmäisen bändin soitannosta voi sanoa, että pitkäkestoista hienoa jazzaamista suvessa. Asialla oli näet ”Mikkelin oman pojan” rumpali Erkki Hurrin luotsaama BBQ eli Barbeque Jazzband, kahdeksanhenkinen zorkesteri viehkeine laulusolisteineen.
Oli todella hieno kuunnella ison orkesterin osaavaa soitantoa. Soitantoa, jota kokoonpano harjoittelee kuulema keskimäärin kerran viikossa. Ja siltä se kuullostikin. Loppuunasti hiotulta ja maukkaasti yhteensoivalta, nostalgiset ajat mieleen tuovalta kokonaisuudelta. Sellaiselta, joka ikäänkuin irtosi itsestään ilman mitään sen kummempia kommervenkkejä. Kun svengaa kunnolla, ei muuta sitten enää tarvitakaan.
Liikkeelle lähdettiin Chu Berryn Christopher Columbuksella, tuolla mainiosti jalkaa teputtavalla kappaleella, joka sytytti yleisön heti mukaan tunnelmaan. Eturivin puhaltajat , tenoristi Jarmo Karamäki, altisti-klarinetisti Pekka Iiramo, trumpetisti Juhani Reijonen ja pasunisti Eero Valovirta soittivat vuorollaan maukkaasti omat soolonsa. Komppiosaston tuuraava basisti Wade Mikkola jumpsutti tukevan tanakan tahdin, jota tukivat kitaristi Jarmo Nissinen, pianisti Valeri Nikitin ja tietysti itse maestro Erkki Hurri rumpuineen.
Laulusolisti Erja Uiton yhtyessä kokoonpanoon saatin lisäherkyyttä ja sopivaa makoisan alarekisterin omaavaa naisnäkökulmaa esitykseen. Uiton vokalisointi on vahvistunut ja parantunut vuosien saatossa kuin se entisaikojen viini. Hänen väkevää laulantaansa korosti myös aistikas koreografia, leveälierinen hattu, aurinkolasit ja upea hymynsä. Todellinen jazzlady, jonka esitystä maustoi hienosti välipalana hänen ranskankielinen Edit Piaf tulkintansa Non, Je ne regrette rien (Ei, en kadu mitään)… voimakas tunnelataus, joka iski suoraan kuuntelijoitten sisimpään… Bravo!
BBQ + Erja Uitto oli hallitun hieno kokonaisuus, jossa liikuttiin tunnelmasta toiseen. Kokoonpanosta täytyy nostaa vielä esiin Valeri Nikitin, jazzpianisti alttoviulisti, säveltäjä, sovittaja ja opettaja, jonka sovituksia monet orkesterin kappaleista olivat. Hienoa työtä tältä alunperin neuvostoliittolaiselta huippumuusikolta.
Erja Uitto laulu, Jarmo Karamäki tenorisaksofoni, Pekka Iiramo alttosaksofoni, klarinetti, Juhani Reijonen trumpetti, Eero Valovirta pasuuna, Jarmo Nissinen kitara, Valeri Nikitin piano, Wade Mikkola basso, Erkki Hurri rummut
Barbeque Jazzbandin & Erja Uiton biisilista oli seuraava:
Christopher Columbus, Big Boy, Opus One, No More Blues, On The Sunny Side Of The Street, La Mer, Down For Double, Frenesi, Tango Africaine, It Don.t Mean A Thing, Non Je Ne Regrette Rien, Mambo Inn, Groove Merchant, Unchain My Heart
Mustat Silmät
Aivan totta, siis bändin nimenä oli Mustat Silmät… ilmeisesti myös laulusolisti Jari Kalliolalla, jolla oli silmät peittävät mustat lasit. Niin tai näin, tämä Vallilan kuppiloista alkunsa saanut foxi- ja haitarijazz yhtymä valloitti toisena Otavan lavan. Kaikenkaikkiaan tämä hillittömän hulvaton viisikko on valloittanut jo liki 1000 keikkalavaa siellä sun täällä.
Bändin soitanta asettui johonkin Jaakko Laitisen & Väärän Rahan / Lasse Hoikan Souvareiden välimaastoon. Tosin paljon, paljon brutaalimpana ja osin jazzimpana. Paikalla ollut yleisö tykkäsi paljon kuulemastaan, vaikka pientä yleisönosaa moinen sylettikin.
Laulusolistin etukenoinen lauluasento takasi kuulijoille ristiriidasta toiseen liikkuvan äänimaailman, jonka loihtima laulusanoitus vaati tarkaa seuraamista, koska ne sisälsivät melkoisen osan kappaleen sielua ja koreografiaa. Nasaalin riemukasta pipopäistä riehua ja rytmikkyyttä. Parodiaa, joka olisi ehkä toiminut vieläkin paremmin pienemmässä miljöössä. Kaikenkaikkisesti hyvin suunniteltua kohjoa, hyvin esitettynä.
Edellä esittämäni vertaus humppamusiikin kiintotähteen tarkoitti tasatahtista rytmirytkytystä, jolla solisti että haitaristi ja kitaristii saivat revitellä omiaan. Toisaalta moiselle rytmipatjalle oli hyvä vääntää jonkinverran myös jazzikkaampaa tavaraa. Sekä tutumpia kappaleita, joista yhtymällä oli esittää muutama makoisa näyte. En tarkoita, että bändin oma tuotanto olisi ollut kehnoa, vaan sitä, että yleisön vireys- että nautinta-aste pysyy parempana tuttujen kappaleiden myötä, olivatpa ne sitten rieposteltu vaikka kuinka rähmäkkään riettaiksi tahtielämyksiksi.
Bändi oli omassa sarjassaan aivan maukas makupala. Mutta tietynlainen haitarijazzelämys jäi saavuttamatta. Evästä toki olisi ollut sellaiseen. Ja muutenkin jazz-/ fox-osastoa olisi suonut olevan enemmän. Siitä kansa olisi tykännyt ehkä nyt kuultua enemmän.
Nasaalin äänialan, retkun ulkoasun, sekä etunojaisen haastamisasennon myötä en ihmettele, että tuloksena on mustat silmät!
Jori Kalliola laulu, Teemu Hokkanen kitara, Olli Rautiainen haitari, trumpetti, Matti Vallius kontrabasso, Tero Kling rummut
Jazzia, nostalgiaa, rockia, discoa…
Ensinmainuttua tosin minimaalisen vähän, mutta nostalgiaa roppakaupalla. Asialla Anna Hanski Swing Bross Bandeineen. Nyt liikuttiin viime vuosituhannen loppukymmenten musiikkikirjossa. Tarjolla oli makoisa pläläys yleisölle tuttuja kappaleita.
Anna totesi keikan jälkeen, että Otavan lava oli kuumin paikka, jossa hän oli koskaan esiintynyt. Eikä suotta, sillä aurinko porotti täydeltä terältään tähän upeaan solistiin koko setin ajan. Mutta ei kuumuus häirinnyt mitenkään Hanskin kaunista ja upeaa vokalisointia.
Swing-veljet säestivät tyylikkäästi esiintynyttä solistia erinomaisella tatsilla. Kahden koskettimiston ristitulessa syntyi oiva tausta solistille, että soolotemmelyksiin myös soittajille. Tarvittavat enkelikuoro-osuudet sujuivat makoisasti näiltä maskuliineilta.
Yleisöystävällinen ohjelmisto ja huippuosaajat saivat tilaisuuden myös soittaa Annan kanssa encoren, jota yleisö tarmokkaasti vaati.
Anna Hanski laulu, Jussi Liski piano, Markus Raivio rummut, Mikko Vuorela basso, Pekka Grönroos kitara, Ari Uronen koskettimet
Tällainen oli tämänvuotinen Otava Happy Jazz. Musiikillisesti maukas ja yleisöön menevä paketti. Jazzillisesti hieman kevyt paketti, koska Mustat Silmät osin petti haitarijazz -lupauksissaan. Toivottavasti ensi kesäksi löytyy hieman jazzikkaampi ohjelmisto, joka kunnioittaisi Otava Happy Jazzin perinnettä. En tarkoita tällä sitä, etteikö tapahtumaan sovi tällainen monimusiikkiprofiili, koska yleisöön se näytti uppoavan kuin kuuma veitsi voihin.
Isona plussana nosta esiin edelleen Otava Happy Jazz hengen, joka hehkui entiseen malliin. Jälleen kerran ihastelin LC Otavan hienoa talkootyötä ja erityisesti sitä, että kaikki tapahtuman tulot menevät hyväntekeväisyyteen. Eikä sovi unohtaa LC Otava Helmin puuhakkaiden naisten makoisaa lohikeittoa ja suussa sulavia leivonnaisia.
Otava Happy Jazz on kokonaisuus, joka käy esimerkiksi kaikille tapahtumajärjestäjille. Suosittelen kaikille, että käykää ensi elokuun ensimmäisenä viikonloppuna tutustumassa tapahtumaan ja nauttimaan hyvästä musiikista ja lämminhenkisestä tunnelmasta.
Otava Happy Jazz 4.8.2018 klo 14.00
Otavan opiston puisto, Otava, Mikkeli
